JAUFFRED.
Oi kuulkaa!
TRISTAN.
Hiljaa, hiljaa! Pyhäinen
On paikka tää.
(Lankee polvillensa ja kurottaa käsiänsä avonaista oven kohden.)
Oi, ällös suuttuko,
Pyhyyttömällä katsehella että
Mä lähenen sun lepovuodettas!
JAUFFRED (nostaa häntä ylös).
Voi nouskaa! Huolissani oon mä teistä.
Te noiduksihin ootte joutuneet.
Tuo näkö valhenäkö ompi. Tulkaa!
TRISTAN.
En saata.