MARTHA.
Hän nukkuu.
ALMERIK.
Tät' aikaa? Nukkuu?
BERTRAND.
Tunnin päivääns' on jo kauan,
Neuvosta lääkärin, hän nukkunut.
En oikein tiedä, mitä siitä luulla.
Kun lääkär' muutamat on taiat tehnyt,
On sanat sanonut, niin hiljalleen
Jolantha vaipuu tainnoksiin. Sen jälkeen
Paneepi lääkär' hänen rinnallensa
Hijoiltun, kultaan vajotetun kiven,
Mun luullakseni joku talismani,
Pyhäinen amuletti. Vasta sitte,
Kun pois se taas on otettu, hän tointuu.
Mut, totta puhuin, mua huolettaa se.
ALMERIK.
No, voihan Ebn Jahian taitoon luottaa.
BERTRAND.
Huonosti laita muuten uisi.
(Kelloa kuulee soitettavan.)