MARTHA.
On täällä.
ALMERIK.
On Espanjassa, sen tiedän.
Siell' on hän pienest' asti kasvatettu
Eräässä luostariss'.
BERTRAND.
Ei, herra, täällä
Jolantha elelee. Se ompi pulma,
'Kuin juuri sanoitten; ja kummanlainen.
Mut salassa maailman silmiltä
Kosk' on, ett' onkaan moista pulmaa, niin
Sen selitystä huolien odotamme.
ALMERIK.
Oi, kaikki kertokaa.
BERTRAND.
Niin teen, se kosk'
On tahto kuninkaan. — Kas, herra, hyvin
Kai muistatten te, että kuningas
René ja Vaudemont'in kreivi Anton
Kovassa ovat olleet riidassa
Lothringista.
ALMERIK.
Mä tiedän sen. Mut nyt
Tuo vanha riita on jo unhotettu.
Sovinnon johdosta, jonk' aikaan saatti
Burgnnd, se liitto tehtiin, että poika
Kreiv' Antonin — sen kaikki tietää — nai
René-kuuinkaan tyttären — ja juuri
Jolanthan. Näinpä sovittiin, kun tyttö
Ol' aivan pieni vielä.
BERTRAND.
Amen, niin
Tapahtukoon! — Siis, herra ritar', ehk
On sekin muistossanne, että vähän
Tuon sopimuksen jälkeen valkea
Pääs' irti linnassa. Yht'äkkiä
Se ilmi leimahti, ja sydän-yöllä.
Palossa tuossa kuninkahan tytär
Jolantha — vuoden vanha silloin — aivan
Vähältä oli, ett' ei palanut.
Ylt' ympär' pienokaisen kammion
Jo liekki oli levinnynnä. Tässä
Hädässä hirveässä tarjona
Ol' yksi keino vaan: hän ikkunasta
Pihalle lasketettiin, jossa vastaan
Patjoilla, peittehillä varoen
Hän otettiin. Hän hengiss' sieltä, pääsi.
Mut, paratkoon! — hän peljästyikö tulta,
Vai tuskansako hänen pudotessaan
Lie syynä ollut — vähä tämän jälkeen
Me huomasimme, että kadonnut
Hält' oli näkö.
ALMERIK.
Näkö kadonnut!