BJÖRN
Elina-neito, — mikä teitä vaivaa?
ELINA
(istuutuu jälleen).
Minua? Ei mikään. Kerro vain!
BJÖRN.
No, niinkuin sanoin, — kun hän katsoi jotakin naista oikein silmiin, ei nainen sitä koskaan sitten unohtanut, vaan seurasi ajatuksin häntä, minne hän lähtikin, ja sairastui surusta.
ELINA.
Tuon olen jo kuullut — — Se ei ole muuten mikään satu, se kertomasi. Sillä mainitsemasi ritari on Nils Lykke, joka istuu vielä tänäkin päivänä Tanskan valtakunnan-neuvostossa —
BJÖRN.
Hyvin mahdollista.
ELINA
No niin, yhdentekevä; — jatkahan!
BJÖRN.
Ja sitten sattui kerran —
ELINA
(nousee yhtäkkiä).
Hst, ole hiljaa!
BJÖRN.
Mikä nyt? Mikä teille tuli?
ELINA
(kuunnellen).
Kuuletko?
BJÖRN.
Mitä?
ELINA.
Se on siellä. Kautta Kristuksen haavain, se on totta!