BJÖRN
(itsekseen hiljaa).
Se on siis sittenkin totta.
ELINA.
Kuka hän oli, Björn? Kuka hän oli?
BJÖRN.
Sen te näitte yhtä hyvin kuin minäkin.
ELINA.
No niin. Kenenkä minä näin?
BJÖRN.
Näitte äitinne.
ELINA
(puolin itsekseen).
Yön toisensa jälkeen olen kuullut hänen askeleensa tuolta. Kuullut hänen kuiskivan ja voihkivan kuin kadotetun sielun. Ja laulussakin sanotaan —; ah, nyt sen uskon! Nyt uskon, että —
BJÖRN.
Hiljaa!
(Rouva Inger Gyldenlöve tulee nopeasti ritarisalista, huomaamatta huoneessa olijoita, menee suoraa päätä ikkunan luo, vetää verhot syrjään ja tuijottaa hetken ulos, ikäänkuin tähystäen jotakuta maantietä pitkin saapuvaa; sitten hän kääntyy ja menee verkkaan takaisin saliin.)
ELINA
(hiljaa seuraten häntä silmillään).
Kalman-kalpeana, kuin ruumis —
(Melua ja väkijoukon ääniä kuuluu oikealta, oven ulkopuolelta.)
BJÖRN.
Mikä siellä on?
ELINA.
Mene ulos katsomaan, mikä siellä on!
(Linnanvouti Einar Huk ja suuri joukko alustalaisia ja talonpoikia nähdään eteisessä.)
EINAR HUK
(ovella).
Suoraa päätä hänen luokseen! Ja arkailu pois!
BJÖRN.
Mitä te haette?
EINAR HUK.
Inger-rouvaa itseään.
BJÖRN.
Inger-rouvaa? Näin myöhään illalla?
EINAR HUK.
Myöhään, mutta vielä ajoissa, luullakseni.
TALONPOJAT.
Niin, niin, — hänen täytyy kuulla meitä!
(Koko joukko tunkeutuu saliin. Samalla ilmestyy rouva Inger Gyldenlöve ritarisalin ovelle. Kaikki vaikenevat yhtäkkiä.)
INGER-ROUVA.
Mitä tahdotte minulta?
EINAR HUK.
Me tulimme luoksenne, jalosyntyinen rouva, aikoen —
INGER-ROUVA.
Niin, — puhukaa!
EINAR HUK.
No, — sehän on rehellinen asia. Parilla sanalla, — me tulimme pyytämään teiltä lupaa ja aseita —
INGER-ROUVA.
Lupaa ja aseita? Mitä varten?
EINAR HUK.
On tullut Ruotsista huhu, että Taalain rahvas on noussut kapinaan ja marssii kuningas Kustaata vastaan. —
INGER-ROUVA.
Niinkö? Taalain rahvas?
EINAR HUK.
Niin kertoo huhu, ja se kuuluu olevan totta.
INGER-ROUVA.
No, — jos niin olisi asia, — mitä Taalain miesten kapina teihin kuuluu?
TALONPOJAT.
Me tahdomme mukaan! Tahdomme auttaa! Päästä vapaiksi!
INGER-ROUVA
(hiljaa).
Ah, olisikohan aika tullut!
EINAR HUK.
Kaikista Norjan rajapitäjistä rientää talonpoikia toiselle puolen Taalaihin. Lainturvattomat miehetkin, jotka ovat harhanneet vuosikausia autioilla tuntureilla, uskaltavat nyt jälleen kyliin, kokoavat väkeä ja hiovat ruostuneitten miekkainsa terää.
INGER-ROUVA
(oltuaan hetken vaiti).
Kuulkaa, — vastatkaa minulle, oletteko täysin punninneet asiaa? Oletteko ajatelleet, miten teidän kävisi, jos kuningas Kustaan miehet voittaisivat?