XI.
Lorun loppu.
Tähdet jo tuikkivat taivaalla, kun ovi narahti ja Rzepowa hiljaa astui miehensä majaan, Hän seisahtui samassa, ikäänkuin olisi siihen paikkaan kivettynyt, sillä hän oli toivonut, että Rzepa viettäisi yön kapakassa, kuten tavallisesti; mutta Rzepa istuikin penkillä, selkä seinää vastaan, kädet polvilla, ja tuijotti maahan. Hiilos hehkui.
— Missä sinä olit? kysyi Rzepa synkästi.
Vastauksen asemasta heittäysi vaimo maahan hänen jalkainsa juureen ja huusi itkien ja nyyhkyttäen:
— Wawrzon! Wawrzon! sinun tähtesi, sinun tähtesi minä häpeään alistuin. Hän petti, hän petti minut ja ajoi sitte menemään. Wawrzon, armahda edes sinä minua, oma rakkaani! — Wawrzon! Wawrzon!
Rzepa otti kirstun takaa kirveen.
— En, virkkoi hän tyynesti, — sinun loppusi on nyt tullut, vaimo raukka! Ota sinä vaan jäähyväiset tältä maailmalta, sillä et sinä enään sitä näe. Et sinä, onneton, enään saa istua tässä pirtissä, sinä saat nukkua hautausmaassa… et sinä…
Vasta nyt Rzepowa loi häneen kauhistuneen katseensa.
— Aiotko sinä surmata minut?
Mies vastasi:
— No, Marysko! älä tuhlaa aikaa turhaan; siunaa itsesi, niin lopetan sinut, se käy niin helposti, että tuskin tunnetkaan…
— Wawrzon, aiotko todella…?
— Laske pääsi kirstun laitaa vastaan…
— Wawrzon!
— Laske pääsi kirstun laitaa vastaan! huusi hän ja hänen huulensa olivat jo vaahdossa.
— Jumalan tähden! tulkaa auttamaan! ihmiset! autta…
Kuului kumea isku, ähkinää, voivotusta…. Pää kolahteli permantoon. Jo kumahti toinen isku, vaikka heikompana, sitte kolmas, neljäs, viides, kuudes isku. Permannolla kulki verivirta. Hiilet takassa olivat sammuneet. Rzepowan ruumis vavahti kiireestä kantapäähän asti, oikaisihe äkisti suoraksi ja jäi sitte liikkumattomana paikoilleen.
Vähän ajan perästä leimahti suuri, verenkarvainen liekki yön pimeyteen: kartanon rakennukset olivat ilmi tulessa.
Jälkikirjoitus.
Nyt minä, näin meidän kesken, uskon teille, arvoisat lukijattaret, ettei Rzepaa laisinkaan olisi viety sotaväkeen. Se sopimus joka kirjoitettiin kapakassa, ei olisi merkinnyt mitään. Mutta kas talonpojat eivät tiedä sellaisia asioita, ja sivistyneet eivät myöskään tiedä paljon, koska he tahtovat noudattaa sekaantumattomuuden periaatetta. Herra Zolzikikiewicz joka tiesi kaiken tämän, toivoi että asian selvitys kestäisi ainakin jonkun aikaa ja että vaimo pelästyksissään heittäytyisi hänen syliinsä.
Tämä nerokas mies oli tehnyt laskunsa aivan oikein.
Tahdotteko tietää miten hänen kävi?
Pistettyään kartanon rakennukset tuleen läksi Rzepa kirjurin asunnolle, kostaakseen hänellekin. Mutta koko kylä heräsi, kun se kuuli huudon: "tuli on irti!" ja siinä mellakassa pelastui Zolzikiewiczkin.
Hän on vielä kirjurina Pässinpäässä, mutta hänellä on syytä aivan varmasti toivoa, että hänet pian valitaan tuomariksi. Hän on juuri saanut luetuksi loppuun Barbara Ubrykin ja elää siinä varmassa toivossa, että neiti Jadwiga jonakin kauniina päivänä painaa hänen kättään pöydän alatse.
Toteutuvatko hänen toiveensa: pääseekö hän tuomariksi ja painetaanko hänen kättään pöydän alatse? Sen voi vasta tulevaisuus osoittaa.
Viiteselitykset:
[1] Lue: Solsikiewitsh.
[2] Virastohuoneissa Venäjällä ja Puolassa pitää aina olla hallitsijan muotokuva.
[3] Krusifiksia eli ristiinnaulitun kuvaa käytetään katolisissa maissa m.m. valanteossa. Suoment. muist.
[4] Lue: Stolbitski.
[5] Lue: Sheepa.
[6] Tervehdys kansan kesken Puolassa kuuluu: "ylistetty olkoon Jeesus Kristus" ja siihen vastataan: "iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen." Juhlallisemmissa tilaisuuksissa tervehdys vastauksineen lausutaan lyhentämättä, mutta arkipuheessa se tavallisesti lyhennetään. Suoment. muist.
[7] Rzepowa = Rzepan vaimo.
[8] Maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen saivat talonpojat Puolassa ja Liettuassa — päinvastoin kuin Venäjällä — omakseen kappaleen maata, mutta metsä oli yhteinen. Suoment. muist.
[9] Haim ja Stulim ovat heprealaisia tervehdyssanoja, merkitsevät: elämää, rauhaa. Paikkakuntalaiset ovat tietysti juutalaiselta kapakoitsijalta oppineet ne. Suoment. muist.
[10] Lue: Shmul.
[11] Sufragaani on katolisessa kirkossa piispan apulainen, mutta Baska kun ei ymmärtänyt tätä ylhäistä latinankielistä arvonimeä, luuli sitä haukkumasanaksi. Suoment. muist.
[12] Czenstochowa (lue Tshenstohoova) on Puolan kuuluisin pyhiinvaelluspaikka ihmeitätekevine Neitsyt-Mariankuvineen. Suoment. muist.
[13] Lue: Tshiishik.
[14] Ochorowicz eräs vielä nykyään elävä vapaamielinen puolalainen kirjailija. Suoment. muist.
[15] Ely, puolalaisen runoilijan Adam Asnykin salanimi.
[16] Ujejski, puolalainen runoilija s. 1823 k. 1897.
[17] Sowinski, puolalainen runoilija, s. 1831 k. 1887.