HIRVO.
Muuttolintujen lailla oli Hirvokin saapunut Suomeen samoihin aikoihin kuin Kulkija. Mukanaan hän toi nuoren vaimonsa, kauniin Tsajn, joka talven aikana oli muuttunut kalpeaksi ja heikoksi kuin hengähdys. Ja henkien maahan hän pian matkasikin. Kauniina kevät-iltana, kun vuokot vielä kukkivat, lahjoitti hän elämän pienelle tyttärelleen, mutta samalla hänen oma elämänsä sammui ijäksi.
Kultarannassa, kuten muuallakin, oli suurella touhulla kerrottu Hirvon saapumisesta, hänen vaimostaan, ruhtinaantyttärestä, ja hänen rikkauksistaan. Impiin eivät nuo kertomukset tehneet mitään vaikutusta, hän pysyi aivan välinpitämättömänä. Vasta kun kerrottiin Tsajn kuolemasta, tunsi hän liikutusta rinnassaan. Ruhtinaantytär ja täällä vieraalla maalla saa tuntemattoman hautansa! Ja Hirvo ei kuulema edes murehdi vaimoaan! — Impi sääli sanomattomasti hänen pikku tytärtään, tuota avutonta raukkaa. Kuka sitä nyt vaalii ja hoitaa, kun Hirvon äitikin on kuollut! Kunpa voisi tuoda sen tänne Kultarantaan ja hoitaa sitä täällä. Niin, kunpa voisi, — mutta sitäpä ei voinut. Hirvo käsittäisi varmasti asian väärin, jos kävisi lapsen noutamassa, ja ihmiset saisivat paljon puheenaihetta. Hän ei voinut sitä noutaa sieltä ja kuitenkin hänen kävi sanomattomasti sääli lasta. — — —
Pitkin talvea oli Impin kuva tuontuostakin noussut Hirvon mieleen. Mutta nyt, kun hän taas näki Impin, heräsivät hänen tunteensa kahta voimakkaampina eloon. Tsajn kuoltua oli hän alituinen vieras Kultarannan kisoissa ja iloilloissa. Ja ihmisillä näytti olevan niin paljon arvailemista sen takia. — Hirvo pani liikkeelle kaiken miellyttämistaitonsa, ja naiset olivat häneen kovin ihastuneita. Impi vain oli aina yhtä kylmä, yhtä välinpitämätön. Vain jonkun sanan hän vaihtoi Hirvon kanssa silloin tällöin.
Mutta Hirvo ei heittänyt toivoaan. Kotiinpäin kulkiessaan hän tuumi itseksensä: Tähän päivään asti ei ole löytynyt naista, joka olisi voinut Hirvoa vastustaa, eikä sitä löytyne vieläkään. Ymmärrän jäykkyytesi, Impi. Se johtuu siitä, kun toin toisen tullessani. Mutta odota, odota, vielä jäykkyytesi katoaa. Ennenkuin syys luo huurrettaan yli maitten, olet sinä Hirvon oma, varmasti Hirvon oma. Silloin vasta juhlitaan! Silloin saa Kulkijan harppu soida! Etelän viiniä on Hirvolla hääjuhlia varten, etelän…