ISRAEL JA JEHOVA.
Kävi turmelus Israelissa, rikos, rutsaus täytti maan. Pyhä suitsutus synagogissa oli valheuhria vaan.
Papit palveli mammonaansa
osan orvoilta ryöstäen.
Päämiehet valtikkaansa
piti ikeenä ihmisten.
Niin Jehovan välkkyvä miekka
se sinkosi huotrastaan.
Ja vapisi Juudaan hiekka,
oli kansakin kauhuissaan.
Ja huulilta profeettainkin
soi tuomion toitotus:
»Nyt täyttyvi uhkaus lainkin,
syvä näät oli lankeemus.»
Mut kuinka lie käynyt sitten,
toki virkosi kansa ja maa.
Läpi Jehovan tutkaimitten
taas alkoi se ponnistaa.
Myös nousivat rikos ja riehu,
sudet entiset irralleen;
synagogissa uhrien liehu,
tekohurskahat temppuineen.
Noin Israel kiihtyi humuun, vihan villin aukesi tie. — Mut Jehova häipyi sumuun sen jälkeen nähtykö lie? —