YKSIN MAAILMALLA.
Isä yksinänsä harhaa maailmalla töissä. — Eipä talven öissä unta saa hän; tähtitarhaa tähyy silmä kaihossaan. — Koti kaukana on vaan.
Muistuu mieleen vaimon nuoren kirkassilmää kaksi, aatos ankeaksi käypi alla tuskan vuoren. — Entä lapset? Hymyjään milloin isä nähneekään? —
Tuolla tehdas — tuossa katu, köyhän miehen matkalatu. — Kodin tähtöstä ei näy; — sydän kivikovaks käy!