I.
Erheeni on musta, musta. —
Kuka suopi sovitusta? —
Ääni soimaa, ääni soimaa. —
Mistä saan mä nousun voimaa?
Tahdon tuskistani nousta.
Kuka jännittäisi jousta?
Kuka terästäisi tahdon,
tekis terveheksi Ahdon?
Kyllikkini marja, mairut
laita tänne uskon airut! —
Etkö kuule kuikutusta,
Ahti raukan rukousta?
Et sä vastaa. — Olet vainaa. —
Taakkani se kasvaa, painaa.
— Äiti ainut, kultamuru,
suista Lemminkäisen suru.
Käänny Kaukomielen puoleen,
luo’os lohdutusta huoleen!
Sain mä ennen avun sulta,
suo se nytkin äitikulta.
Sinun silmäis’ hellä luonti
on kuin suuri anteeks’ suonti. —
Näin on suru suloisempi.
Siunattu oi äidin lempi.