III.
Etsin elämästä sovun suurta rauhaa, vaivain viihtymystä, sulomieltä lauhaa. Etsin päivästä ja yöstä, etsin levosta ja työstä.
Uurastin ja raastin, vaikka koski rintaa. Elämä se nosti kärsimyksen hintaa, kunnes ratkes suru silloin, itkin yöni, itkin illoin.
Vihdoin kanteloisen polvelleni nostin. Helkynnällä soitin kohtaloni kostin. — Ja mun soittaissani saavat hoivaa rinnan verihaavat.