JUHLARUNO LOIKKALAN TYÖVÄENTALON VIHKIÄISIIN

Elämän taival on kehdosta multaan,
taistoja, tuskia täynnä.
Tuhannet täällä on turvaten kultaan
matkansa ainoan käynnä.

Monet ne päivyttä karttoi ja kaihtoi,
sortajan aseeksi taipui. —
Kurja ken aattehen etuihin vaihtoi,
Yöhön synkkähän haipui.

Etsiös tähteä elämän yössä!
Usko huomenen koittoon!
Köyhien jalossa yhteistyössä
taistele oikeus voittoon!

Pois halpa veljeskinailu ja käsi käteen tartu, sä nouse, kasva, varmistu, lujaksi, vahvaks' vartu.

Työkansa! Voimas uinuvat
nyt taistovalmiiks' suori.
On sortovallat kauheat,
niit' ollos vastaan vuori.

On vaihe maassa valtias,
sun aik' ei maata unta.
Häpeään saata sortajas,
luo uusi yhteiskunta!

Pois kaikki mikä hämmentää,
meit' johtakohon aate.
Riveihin joukot rientäkää,
Liehumaan punavaate!