XXXVII.
PAROONITAR DE MACUMER VARAKREIVITÄR DE L'ESTORADELLE.
Genua.
Armahaiseni, sain äkkiä halun nähdä Italiaa, ja ilokseni sain tälle matkalle mukaani Macumer'nkin, jonka Sardinia-suunnitelmat ovat siirtyneet tuonnemmaksi.
Tämä maa ihastuttaa ja lumoaa minua. Täällä kaikki kirkot ja etenkin kappelit ovat niin rakastettavan ja viehättävän näköisiä, että luulisi niiden herättävän protestantissa halua muuttua katolilaiseksi. Macumer'ta on juhlittu, kaikki ovat riemuinneet sellaisesta uudesta alamaisesta. Jos minä vain tahtoisin, tulisi Macumer Sardinian lähettilääksi Parisiin, sillä hovi on minua kohtaan erinomaisen huomaavainen. Jos kirjoitat minulle, niin osota kirjeesi Firenzeen. Minulla ei nyt ole aikaa yksityiskohtaisemmin kertoa olostani; kerron sinulle matkastani sitten, kun ensimäisen kerran tulet Parisiin. Emme viivy täällä kauempaa kuin viikon. Täältä matkustamme Firenzeen Livornon kautta, viivymme yhden kuukauden Toskanassa ja toisen Napolissa ollaksemme marraskuussa Roomassa. Palaamme kotiin Venezian kautta, jossa vietämme ensimäisen puoliskon joulukuuta. Senjälkeen käymme vielä Milanossa ja Turinissa palataksemme takaisin Parisiin tammikuussa. Macumer'kaan ei ennestään tuntenut Italiaa ja me aloitimme matkamme tuota Cornichen ihanaa tietä pitkin, joka on kuin haltiattarien rakentama. Hyvästi, rakas. Älä ole vihainen minulle, vaikka en kirjoitakaan sinulle; on aivan mahdotonta näin matkalla varata itselleen yksinäisiä hetkiä, en jouda muuta kuin katsomaan, tuntemaan ja nauttimaan vaikutelmistani. Mutta odotan kunnes ne muuttuvat muistoiksi, ennenkuin kuvaan niitä sinulle.