ENSIMMÄINEN KIRJA

1 Laulu. (Kajus Cilnius Maecenaalle)

[1] Kajus Cilnius Maecenas polveutui eräästä ikivanhasta kuningassuvusta Arretiumin kaupungista Itä-Etruriasta. Hän syntyi noin v. 70 e.Kr., kuoli v. 8 e.Kr. Romalainen ritari, keisari Augustuksen hyvä ystävä ja uskottuinen, suuri tieteiden ja taiteiden harrastaja, Horatiuksen ja Vergiliuksen suosija. — Kun Horatius v. 22 e.Kr. antoi kaksi ensimmäistä kirjaa laulujansa Maecenaalle, liitti hän tämän laulun mukaan, jonkunlaiseksi selitykseksi: hän kuvailee tässä eri asteilla olevain Romalaisten erilaisia harrastuksia ja puuhia sekä vihdoin ottaa käsitelläksensä oman itsensä.

[2] Alkukielessä: "regibus", appositsiooni sanalle "atavis", attribuuttin asemasta; tarkoittaa tässä tuota hänen edellämainittua ylevää etruskilaista syntyperäänsä. Vrt. Carm. III, 29: "Tyrrhena regum progenies."

[3] Alkukielessä: "dulce decus", alliteratsiooni.

[4] Olympia oli Zeus-jumalalle pyhitetty paikkakunta Elis-maakunnassa Kreikassa. Täällä pidettiin hänen kunniaksensa joka neljäs vuosi juhlalliset kilpaleikit, joissa harjoitettiin kilvan-ajoa, painin-lyöntiä, kiekon-heittoa ja nyrkki-taistelua; myöhemmin arvosteltiin myöskin runoilijain, historiankirjoittajain, kuvanveistäjäin y.m. taiteilijain teoksia. Näitä leikkejä pidettiin erittäin suuressa arvossa vielä Roman vallan aikanakin, vieläpä itse ylhäisten Romalaistenkin, niinkuin esim. keisari Tiberiuksen ja Neron, kerrotaan persoonallisesti niihin ottaneen osaa.

[5] Nim. kovasta kilvan-ajosta radalla (kuumettuivat vaunujen kapat).

[6] Kilparadan kummassakin päässä oli patsas ja näiden ympäri tuli kilpailijan ajaa.

[7] Kreikassa oli voittajain palkintona alkuansa ainoastaan oliiviseppele, joka tuotti suuren kunnian sekä itse voittajalle että koko hänen syntymäpaikallensa. Sittenkun Romalaiset rupesivat ottamaan osaa leikkeihin, valmistivat he seppeleitä palmun-oksista tahi käyttivät ainoastaan palmun-oksia. Tämä sitten myöhemmin tuli yleiseksi tavaksi Kreikkalaisillekin.

[8] Nim. huvittaa (juvat). — Myöskin voimme siihen ajatella kuuluvaksi "kohoittaa" (evehit ad deos). Siis: tämän kohoittaa (nim. jumalain pariin l. vertaiseksi) se, jos j.n.e.

[9] Kviritit olivat alkuansa Kures-nimisen sabinilaisen kaupungin asukkaat. Kun sittemmin Romulus yhdisti heidät ja Romalaiset yksiksi, tuli heidän nimensäkin yhteiseksi koko Roman kansalle, vaikka sitä käytettiin ainoastaan porvarillisissa ja kunnallisissa suhteissa, kun sitä vastaan nimeä "Romani" valtiollisissa ja sotia-koskevissa suhteissa.

[10] Alkukiel.: "tergeminis", alk. kolmisyntyinen, kolminainen, "ylin".

[11] Roman valtiossa oli kolme korkeinta virkaa, nim.: aedilin-, praetorin- ja konsulin virat. — V. 494 e.Kr. asetettiin kaksi "aediles plebis", joiden tuli pitää huolta kansan juhlapäivistä, hoitaa Ceres-jumalan temppeliä sekä säilyttää siellä senaatin- ja kansan päätökset. V. 366 e.Kr. asetettiin näiden lisäksi vielä kaksi, "aediles curules", jotka toimittivat näytelmiä kansalle. Sitäpaitsi tuli heidän kaikkein yhteisesti pitää huolta leikkien, julkisten rakennusten: kylpylaitosten, katujen, teiden, vesilaitosten y.m. kunnossa pitämisestä, ruokavarain tuonnista, hinnasta, mitoista y.m. V. 44 e.Kr. lisäsi Caesar edellisten lukua kahdella, "aediles cereales", joille koko muonavarain hoito uskottiin. — V. 367 e.Kr. asetettiin praetor, jonka tuli pitää huolta la'eista ja tuomiovallasta. V. 243 e.Kr. asetettiin kaksi praetoria, nim.: "praetor urbanus", joka ratkasi riidat Roman porvarien kesken, ja "praetor peregrinus", joka tuomitsi Roman porvarien ja muukalaisten tahi vaan muukalaisten keskinäisissä asioissa. Vuoden kuluttua tuli heidän erota virastansa ja saivat silloin jonkun provincian eli voittomaan hallitaksensa (propraetor). Sodassa olivat praetorit päällikköinä. Tähän virkaan päästettiin ainoastaan patriceja. — V. 509 e.Kr. asetettiin kuninkaan sijaan kaksi yhdeksi vuodeksi valittua konsulia. Nämä olivat ylimmäisiä virkamiehiä hallinnon hoidossa, kutsuivat kokoon senaatin sekä kansan, olivat kokousten esimiehinä suurivaltaisia päätöksiä tehtäessä, rankaisivat muutamista rikoksista, olivat täysinvaltaisia sotapäälliköitä y.m. Virka oli avoinna ainoastaan patriceille aina vuoteen 366 e.Kr., jolloin ensimmäinen plebeji Sextius tuli konsuliksi.

[12] Nim. huvittaa (juvat). Vrt. edellä 2 selitystä.

[13] Tarkoittaa Roman provinciaa eli voittomaata Afrikassa, joka oli kuuluisa erinomaisesta viljavuudestansa.

[14] Kaikki Pergamumin kuninkaat Vähässä-Asiassa olivat kuuluisat summattomasta rikkaudestansa. Mainitsemista ansaitsee erittäinkin Attalus II Filadelfus, hallitsi vv. 197-133 e.Kr., jolloin Romalaiset testamentin kautta saivat haltuunsa koko hänen valtakuntansa ja rikkautensa. Hän oli muuten innokas edistyksen harrastaja ja kulutti suuria summia erittäinkin arvokasten kirjain ja taideteosten ostamiseen.

[15] Kyprus, saari Välimeren itäosassa, oli kuuluisa laivan-valmistusaineksistansa.

[16] S.o. lounainen osa Aegaean mertä, Euboean ja Kretan välillä.

[17] S.o. itä-osa Aegaean mertä, Samos- ja Ikarus-saarien välillä.

[18] S.o. lounastuuli, hirmutuuli, myrsky.

[19] Särkyneet, rikkoutuneet, vuotavat.

[20] Tässä: ylellisyyden ja köyhyyden välinen tila, "kultainen kohtalaisuus", lat. "mediocritas".

[21] Massikus, eräs Kampanian vuoria, pohjoiseen Neapolista, lähellä Sinuessaa, kuuluisa mainiosta viinistänsä.

[22] Alkup. osaa.

[23] Jäsentensä suhteen asettunut, makaava, loikuva.

[24] Lähteet olivat Nymfeille eli Luonnottarille pyhitetyt. Heidän kunniaksensa vietettiin joka vuosi 13 p:nä Lokakuuta "lähdejuhla" eli fontinalia, jolloin kukkakiehkuroita paiskeltiin veteen, toimitettiin vuodatusuhreja ja teurastettiin pukki.

[25] Roman jalkaväen päristin (tuba).

[26] Roman ratsuväen torvi (lituus).

[27] Eräs Marsilaisten metsäseutu Fucinus-järven tienoilla Samniumissa, lähellä Latiumin rajaa, oli kuuluisa villeistä metsäsioistansa.

[28] Muratti oli viininjumalalle l. Bakkhukselle pyhitetty kasvi, senvuoksi aina juomingeissa kaunisteltiin, hänen kunniaksensa, ohimot murattiseppeleillä.

[29] Nymfejä l. Luonnottaria oli viittä lajia, nim.: Nereidit, jotka asustelivat meressä, Najadit, jo'issa ja lähteissä, Dryadit metsissä, Hamadryadit puissa ja Oreadit vuorilla. — Usein käytetään Nymfa-sanaa Runottaristakin puhuen.

[30] Satyrukset olivat alkup. Bakkhuksen seuralaisia, vaikka ne myöhemmin sekoitettiin metsänjumalain l. Faunusten kanssa, kuuluisat laulustansa ja tanssistansa. —- Kreikkalaisilla oli eräs laji näytelmiä, joissa Satyruksia käytettiin laulajina.

[31] Soittotaiteen Runotar.

[32] Ylistys- l. kiitosvirtten Runotar.

[33] Lesbos, eräs Arkipelagin saaria, Vähän-Asian rannikolla. Sen asukkaat olivat tunnetut runollisuudestansa. Horatius tarkoittaa tässä eritt. Alcaeusta (n. 610 e.Kr.) ja Sapfoa (n. 590 e.Kr.), molemmat kotoisin Mytilenasta, Lesbos-saaren pääkaupungista. Lesbolaisten tavallinen soittokalu oli kantele, norsunluisilla y.m. koristeilla runsaasti kirjaeltu. — Sitäpaitsi oli Lesbos-saari kuuluisa myöskin mainiosta viinistänsä. Vrt. Carm. I, 17.

2 Laulu. (Caesar Augustukselle)

[1] K. Julius Caesar Oktavianus Augustus tuli Aktiumin tappelun jälkeen v. 31 e.Kr. yksinvaltiaaksi Roman valtakunnassa ja hallitsi aina vuoteen 14 j.Kr. K. Julius Caesarin otto- ja sisarenpoika. Roman "onnellisen monarkkian" ja sisällisen hallinnon perustaja, suuri tieteiden ja taiteiden suosija. Nimi "Augustus", joka hänelle annettiin, merkitsee: "kunnioitusta-ansaitseva", "pyhä" ja vastaa melkein samaa kuin meillä: H.K. Majesteettinsa l. Korkeutensa. — Laulu on nähtävästi tehty heti Aktiumin tappelun jälkeen (v. 29 e.Kr.), jolloin Augustus aikoi uudestaan järjestää tasavaltaisen hallitusmuodon, mutta Maecenas ja Horatius saivat hänen kuitenkin siitä estettyä, selittämällä, ett'ei sellainen hallitusmuoto sellaisissa oloissa voisi säilyttää Roman valtakunnan onnellisuutta.

[2] Horatius tarkoittaa epäilemättä sitä ankaraa talvea, joka oli vv. 30-29 välillä, sekä kuvailee ylipäänsä tässä runossa niitä luonnonilmiöitä (lunta, rankkoja raesateita, Tiberin tavatonta tulvaa y.m.), jotka tapahtuivat Caesarin murhan aikoina Roman valtakunnassa.

[3] Sama kuin Jupiter (Kreikkalaisten Zeus), Saturnuksen ja Rhean poika, Neptunuksen ja Pluton veli, Junon veli ja puoliso. Vrt. "Divum pater atque hominum rex." Jupiter oli alkuansa taivaan ja ylimmän ilmapiirin hallitsija, joten siis vuodenajat, hyvät ja pahat säät, olivat hänen mielivallassansa: myöhemmin pidettiin häntä myös valtiolaitoksen ja perhe-elämän jumalana. Ukonnuolen-kantaja kotka oli hänelle pyhitetty, samoin myös tammipuu ja Idus-päivä. Roman kaupungin ja kansan suojelija. Kapitoliumilla Romassa oli hänen temppelinsä; "feriae Latinae"-niminen juhla vietettiin vuosittain Albanus-vuorella hänen kunniaksensa. Hänen kunnianimiänsä ovat: Optimus Maximus, Stator, Feretrius, Capitolinus, Latiaris ja Diespiter.

[4] Runoilija tarkoittaa noita seitsemää kumpua, joille Roman kaupunki oli rakennettu. Ne ovat: Palatinus, Capitolinus, Coelius, Aventinus, Esquilinus, Viminalis ja Quirinalis.

[5] Nim. Roman.

[6] Nim. kaikki ne, jotka Roma oli valtansa alaisiksi laskenut ja jotka noista "oudoista enteistä" olivat vihiä saaneet.

[7] Pyrrha oli Epimetheuksen ja Pandoran tytär, Deukalionin puoliso. — Runoilija tarkoittaa koko seuraavalla kuvauksella erästä tarunomaista vedenpaisumusta. Jupiter, näet, oli vihastunut maailmassa vallitsevaan pahuuteen ja päätti vedenpaisumisella hävittää koko elinkunnan. Tämä tapahtuikin. Mutta Deukalion ja Pyrrha kuitenkin pelastuivat. Sitten kysyivät nämä oraakkelilta neuvoa, miten uusi ihmissuku mahdollisesti voisi syntyä maailmaan. Tämä vastasi, että heidän piti paiskeleman "rannalla olevia kiviä taaksensa". He tekivät sen ja nämät muuttuivat ihmisiksi.

[8] Proteus oli eräs ennustuslahjoilla varustettu merenjumala, joka kaitsi Neptunuksen ja Amfitriten merikarjaa (s.o. hylkeitä); häntä kutsuttiin "ambiguus", koska hän voi moninaisesti muutella muotoansa.

[9] Meri-elävät (s.o. hylkeet).

[10] Tiberin vesi, samoin kuin sen syrjäjoen Anionkin, on punakellertävää, joka seuraa siitä maanlaadusta, jonka läpi se juoksee. — Tiberin tulvaa pitivät Romalaiset pahaa-ennustavana enteenä.

[11] S.o. Tiberin oikeanpuoleinen ranta, vastakohtana "vasemmalle" (sinistra ripa). Tulva oli nähtävästi niin raju, että kauheat hyökylaineet syöksyivät poikettain jokeakin, joten siis vasenkin ranta, jolla suurin ja paras osa Roman kaupunkia sijaitsi, oli hirveässä vaarassa.

[12] Runoilija tarkoittaa nähtävästi kuningas Numan palatsia l. "Regiaa", joka oli Forumin päässä, Palatinus-vuoren juurella.

[13] Vesta oli Saturnuksen ja Opsin tytär, kotilieden, sovinnon, turvallisuuden ja koko Roman kansan suojelijatar. Hänen temppelissänsä, joka oli "Regian" vieressä, paloi pyhä tuli lakkaamatta; sitä hoitivat "puhtaat neitseet", Vestalit, luvultansa neljä, sittemmin kuusi; heidän piti olla tässä pyhässä virassa kolmekymmentä vuotta.

[14] Nim. Caesarin murhaaja kansalaissotia.

[15] Ilia on Rhea Sylvian runollinen nimi, koska hänen sukuperänsä oli alkuansa Iliumista l. Trojasta; Romuluksen ja Remuksen äiti, joka sodanjumala Marsille synnytti nämät kaksoispojat, vaikka hänen setänsä Amulius oli hänet Vestan neitsyeksi vihkinyt ja surmannut hänen veljensä, koska pelkäsi näiden tahi näiden jälkeläisten anastavan itseltänsä Alba-Longan kuningasruunun, jonka hän, veljensä Numitorin karkoitettuansa, oli itsellensä riistänyt. Rhea Sylvian pojat Amulius heitti Tiberiin kuolemaan. Nämä pelastuivat kuitenkin erään paimen Faustuluksen kautta ja perustivat sittemmin Roman kaupungin pelastuspaikalle. Itse Rhea Sylvian pani hän vankeuteen sekä syöksi vihdoin Tiberiin, jossa hän tuli vedenjumalan puolisoksi. Ilian suku selvenee paraiten seuraavasta taulusta:

[16] Nim. toisiansa vastaan.

[17] Samat kuin Parthialaiset, eräs sotaisa Skythalais-kansa Kaspian meren eteläpuolella, Romalaisten vaarallisimpia vihollisia, joita vastaan sotaretkellä v. 53 e.Kr. kaatui Krassus, Itämaiden (Syrian) maaherra, estäessänsä näitä hyökkäämästä Roman alueelle.

[18] Nim. kansalaisten kesken.

[19] Vestan naispapit.

[20] Koska hän nim. oli kovin vihastunut Romalaisiin Caesarin, Pontifex-Maximuksen l. Ylipapin, murhan johdosta.

[21] Jott'eivät ihmiset huomaisi.

[22] Apollo, Jupiterin ja Latonan poika, Dianan veli, alkup. valon jumala (Foebus), myöhemmin karjan, teiden ja porttien suojelija, tautien tuottaja ja parantaja, soitto- ja runotaidon jumala, Runotarten johtaja, joutsi-ammunnan keksijä ja, surmattuansa lohikäärme Pythonin, Delfin oraakkelin omistaja. Hänen päätemppelinsä, Augustuksen rakentama, oli Palatinus-vuorella Romassa. "Ludi Apollinares", jotka asetettiin toisen Punilaissodan aikana, vietettiin vuosittain Heinäkuun 5 p:nä hänen kunniaksensa. Tietäjäksi (augur) kutsuttiin häntä, koska hän huomasi, rankaisi ja vainosi paheita ja rikoksia.

[23] Erycina, sulouden ja rakkauden jumalattaren Venuksen toisintonimi, eräästä Sicilian länsirannalla olevasta Eryx-nimisestä vuoresta, missä hänellä oli kuuluisa temppeli ynnä samanniminen kaupunki; Vulkanuksen puoliso ja Kupidon äiti. Hänen rakkaita seuralaisiansa olivat, paitsi Lempeä (Amor, Kupido), jonka rakastettu taas oli Sielu (Psyke), myöskin Sulottaret (Gratiat: Aglaja, Eufrosyne ja Thalia) ja Vuodenajan jumalattaret (Horat: Jupiterin ja Themiksen tyttäret, Eunomia, Dike ja Irene). Venuksen palvelus oli yleinen koko Siciliassa, tuli myöhemmin, toisen Punilaissodan aikana, Romaankin ja kukoisti eritt. J. Caesarin aikana, koska häntä pidettiin nim. Aeneaan ja koko Julius-suvun kanta-äitinä. Romassa oli hänellä kaksi temppeliä: toinen Kapitoliumilla, vihitty tarkoitukseensa v. 216 e.Kr.; toinen Porta-Kallikan edustalla, vihitty v. 181 e.Kr. Kyprus- ja Kythera-saarilla olivat kuitenkin hänen päätemppelinsä ja hartaimmat palvelijansa. Taru kertoo hänen syntyneen merenvaahdosta ja ensi kerran nähneen päivän valon Kythera-saaren rannikolla.

[24] Leikki, Leikinjumala.

[25] Venuksen poika, Lempi, Lemmenjumala.

[26] Maurilaiset tavallisesti ratsastivat, paitsi jos ratsunsa sattuivat kaatumaan taistelussa.

[27] Maja oli vankin Plejadeista, Atiaan ja Plejonen tyttäristä, joita oli seitsemän.

[28] S.o. Merkurius, Jupiterin ja Majan poika, alkup. vanha pelasgilainen maanviljelyksen ja karjanhoidon jumala, jumalain lähettiläs ja sanansaattaja, viekkauden, sukkeluuden ja kauppaliikkeen jumala, lyyryn ja kirjainten keksijä, puhetaidon ja kielten tulkitsija, vainajain sielujen Manalaan saattaja, voimistelijain ja runoilijain suosija. Vrt. Carm. I, 10.

[29] Nim. Augustusta, joka oli syntynyt v. 63 e.Kr. ja oli siis silloin nuorukainen s.o. 34 vuoden vanha.

[30] S.o. Roman kansan.

[31] Palattuansa Itämailta vietti Augustus v. 29 e. Kr. kolme suurta, triumfia l. voittojuhlaa, nim.: Pannonian ja Dalmatian, Makedonian ja Aktiumin tappelun sekä Egyptin ja Kleopatran voittamisen muistoksi.

[32] Kunnianimen "princeps" sai Augustus v. 28 e.Kr., "augustus" v. 27 e.Kr., ja "pater patriae" v. 2 e.Kr., siis tässä kohdin liian aikaiseen Augustukselle omistetut, ell'ei niitä soviteta Merkuriukselle.

[33] Samat kuin Parthialaiset. Vrt. sam. run. ed.

3 Laulu. (Laivalle, jolla Vergilius matkusti Athenaan.)

[1] P. Vergilius Maro syntyi Andeen kylässä Mantuan läheisyydessä v. 70 e.Kr. Etevä runoilija, Augustuksen ja Maecenaan hyvä ystävä. Hän matkusti, luultavasti v. 22 e.Kr. (keväällä v. 19 e.Kr.?), Kreikkaan siellä miedommassa ilman-alassa hoitamaan terveyttänsä ja lopullisesti valmistamaan Aeneis-runoelmaansa; palausmatkallansa täältä kuoli hän v. 19 e.Kr. joko Tarentumissa tai Brundusiumissa. — Tälle matkalle runoilija tässä laulussa rukoilee jumalain suojelusta, esittelee niitä vaaroja, jotka merelläkulkijaa uhkaavat, paheksuu itse purjehtimisen keksijääkin sekä vihdoin niitä rohkeita yrityksiä, joilla ihmissuku useinkin tyydyttää himojansa.

[2] S.o. Venus, jota pidettiin myöskin meren ja merikulun jumalattarena. Vert. Carm. I, 2.

[3] S.o. Kastor ja Pollux, Spartan kuninkaan Tyndareuksen (toisen tarun mukaan Jupiterin) ja Ledan pojat, Helenan ja Klytaimnestran veljet, Dioskureiksi kutsutut, kaksoistähtenä merimiesten oppaina.

[4] Aeolus, tuulten kuningas ja jumala, joka hallitsi Aeolian saarella, pohjaiseen Siciliasta.

[5] Nim. tuulet.

[6] Oik. Daedaluksen poika, joka asettui asumaan Etelä-Italiaan (Apuliaan); sitten: luodetuuli, joka oli myötäinen Brundusiumista Kreikkaan purjehtiville.

[7] Nim. Vergiliuksen.

[8] Runoilija kuvailee tässä Vergiliuksen ja hänen omaa keskinäistä ystävyyttänsä. Vrt. φιλία έστί μία ψφχη έν δυοιν σώμασι.

[9] Tässä kuvann.: rohkeus ja urhollisuus.

[10] S.o. pohjatuulia.

[11] Vrt. Carm. I, 1.

[12] Sadetähtye, seitsemän tähteä Härkä-sikerön päässä, tarun mukaan Atiaan ja Aithran tyttäret. Niiden nousua (Toukokuulla) ja laskua seurasivat myrskyt ja rankkasateet.

[13] Alkukielessä: "rabiem Noti", Notuksen raivoa s.o. raivoavaa Notusta. — Notus on etelätuuli.

[14] Nyk. Adrian meri.

[15] Itkemättä, rohkealla mielellä.

[16] Epeiruksen luoteinen niemi.

[17] S.o. maata kiertelevä valtameri.

[18] S.o. Prometheus, Epimetheuksen veli, Deukalionin isä. Hän varasti ihmiskunnalle tulen taivaasta. Rankaistukseksi tästä kahlehti Jupiter hänet Kaukasus-vuoreen, jossa korppikotka lakkaamatta repi hänen jälleen-kasvavaa maksaansa. Tästä kärsimyksestä vapautti hänet vihdoin Herkules.

[19] Runoilija kuvailee tässä ihmisten iän tulleen Prometheuksen rikoksen tähden lyhyemmäksi.

[20] Daedalus oli kotoisin Athenasta, Ikaruksen isä, muinaisajan kuuluisa taiteilija. Kretan kuninkaalle Minolle rakensi hän esm. erään Minotaurus-nimisen hirviön (puoleksi härkä puoleksi ihminen) talletuspaikaksi niin keinokkaan Labyrintin, että joka kerran sen sisälle meni, hän ei osannut tulla sieltä ulos. Vihdoin, jouduttuansa Minon vihoihin, kun hän oli autellut tämän puolisoa ja tytärtä heidän rakkausseikoissansa, pantiin hän poikinensa vankeuteen, josta he eivät millään ehdolla päässeet irki. Silloin valmisti hän itsellensä ynnä pojallensa vahasiivet, niillä pelastaaksensa tuosta tuskallisesta vankeudesta. Daedalus, joka erään ennen tekemänsä murhan tähden ei uskaltanut palata isänmaahansa, lensi onnellisesti Siciliaan, josta sitten myöhemmin tuli Kumaan; mutta Ikarus, joka lensi liian likelle aurinkoa, sulatti siipensä, putosi Aegaean mereen ja hukkui. Tämän tapauksen johdosta annettiin Aegaen merelle nimi "Mare Icarum" eli Ikarian meri ja saarelle, johon hän haudattiin, "Ikaria".

[21] Herkules oli Jupiterin ja Alkmenan poika, Dejaneiran puoliso, kuuluisin kreikkalaisista satu-ajan sankareista, eritt. noista kahdestatoista urotyöstä, joista Horatius tässä käsittelee viimeistä, Kerberus-koiran noutamista Manalasta (Akheronista) Eurystheus-kuninkaalle. Hänen kuolemantautinsa alkuperäisenä syynä kerrotaan olleen eräs Kentauri Nesson antama, itse Herkuleen tappaman Lernalais-lohikäärmeen verellä myrkytetty vaate, jonka mustasukkainen Dejaneira oli antanut hänen yllensä, hänen lähtiessänsä Euboean saareen uhraamaan Jupiterille, vaikka hän sittemmin itse toimitti itsellensä lopullisen kuoleman tulen avulla Olympos-vuorella. Kuoleman jälkeen koroitti hänet Jupiter Olympoksen jumalain joukkoon. Hän sai siellä puolisoksensa nuoruuden jumalattaren Heben, Jupiterin tyttären, jumalain juomanlaskijan, ja häntä kunnioitettiin sitten voimanjumalana ja tavarain suojelijana.

4 Laulu. (Lucius Sextiukselle)

[1] Lucius Sextius oli erään Caesarin murhaajista, Junius Brutuksen, hyvä ystävä. Myöskin Augustus näkyy häntä suosineen, koska määräsi hänet konsuliksi sijaansa, kun hän itse v. 23 e.Kr. erosi siitä virasta. Horatius oli luultavasti tullut tuntemaan tämän sotaharjoituksissa, ei ainakaan siitä tarkemmin tiedetä. — Muuten runoilija tässä runossansa muistuttaa elämän lyhyyttä ja kehoittaa käyttämään hyväksensä kaikkia mahdollisuuksia, niin kauan kun siihen on tilaisuutta.

[2] S.o. länsituulen, joka puhaltaa lauhkeasti kevään alussa.

[3] Nim. talvikorjusta merelle.

[4] Vrt. Carm. I, 2 ja 3.

[5] S.o. Kuutar, tarun mukaan Latonan tytär, Sol'in (auringonjumalan Apollon) sisar.

[6] S.o. Sulottaret (Aglaja, Eufrosyne. Tralia), tarun mukaan Jupiterin ja Eurynomen tyttäret. Nämät, samoin kuin Nymfatkin, olivat Venuksen seuralaisia. Vrt. Carm. I, 1,2.

[7] Vulkanus, Jupiterin ja Junon poika, Venuksen puoliso, tulenjumala, metallinvalmistustaidon keksijä. Pajanansa käytti hän tulivuoria (eritt. Aetnaa) ja työntekijöinä Kyklopseja.

[8] Kyklopsit olivat tarun mukaan eräs yksisilmäinen, la'iton, raaka paimenkansa Siciliassa, mainio sepäntöissä ja muurein rakentamisessa.

[9] Nim. voiteista.

[10] Faunus oli tarunaikainen Latiumin kuningas, Saturnuksen pojanpoika, useiden vanhain heimokuntain, hyväin tapain, maanviljelyksen ja karjanhoidon perustaja. Kuoltuansa palveltiin häntä hyvänä henkenä, joka teki hedelmälliseksi maan, karjan ja ihmiset, vieläpä ennusjumalanakin. Myöhemmin ajateltiin Faunus ja Arkadialaisten (Evander) metsä- ja paimenjumala (Luperkus) samaksi olennoksi. Vrt. Carm. I, 17.

[11] S.o. Vainajain sielut, Manalan haahmut.

[12] Pluto oli Manalan jumala, Jupiterin ja Neptunuksen veli, Proserpinan puoliso, jonka hän ryösti tämän äidiltä Cereeltä. Vähän-Asian Plutonia-maisemalla oli hänen kuuluisa temppelinsä. Uomassa oli eräs maanalainen holvi, josta luultiin tien menevän Pluton asunnoille; se avattiin kolmesti vuodessa, ja niitä päiviä pidettiin aina onnettomuutta tuottavina.

5 Laulu. (Pyrrhalle)

[1] Eräs Horatiuksen lemmittyinen, jolle hän tekaisee tässä runoll. Pyrrha-nimen. Päästyänsä erilleen tämän uskottoman rakastajattarensa pauloista, julkaisee runoilija tässä hänen huonot puolensa sekä samalla surkuttelee sitä, joka mahdollisesti, kuten hän itsekin ennen, kietoutuu hänen pauloihinsa.

[2] Alkukiel: "gracilis" = "tener".

[3] Alkukiel: "grato sub antro", ihanassa, hupaisessa luolassa.

[4] Alkukielessä: "religas", sidot ylös, törhöttelet.

[5] Nim. loukattua uskollisuuttasi s.o. uskottomuuttasi.

[6] Nim. muista kosijoista.

[7] S.o. uskottomuudesta.

[8] Nim. temppelin.

[9] S.o. pyhittäneen.

[10] Haaksirikosta pelastuneet ripustivat onnellisen pelastuksensa johdosta jonkun muistomerkin Neptunuksen temppeliin. Muistellen tätä vanhaa tapaa, kuvaa runoilija onnellisesti päässeensä rakkauden-haaksirikosta, mitä Pyrrhaan tulee. — Neptunus oli meren ja muiden vesien jumala, Saturnuksen poika, Jupiterin veli, Amfitriten puoliso. Marskentällä Romassa oli hänellä mainio temppeli.

6 Laulu. (Vispanius Agrippalle)

[1] M. Vipsanius Agrippa, Augustuksen vävy, etevä sotapäällikkö. Runoilija ei sano kyllin voivansa ylistellä Agrippan toimia ja ansioita, koska hänellä ei muka ole Homeruksen kykyä, mutta kuitenkin sattuvat hänen sanansa niin luonnistumaan, että tämä oodi on runoilijan mitä onnistuneimpia kappaleita. — Laulu on tehty nähtävästi vv. 27-25 välillä e.Kr.

[2] Lucius Varius Rufus, etevä runoilija, Augustuksen, Maecenaan, Vergiliuksen ja Horatiuksen hyvä ystävä. Hänen ynnä Plotius Tukkan toimesta julaistiin Vergiliuksen Aeneis-runoelma vasta tekijän kuoleman jälkeen.

[3] S.o. homerolainen, koska Homerus, niinkuin useammat väittävät, oli kotoisin Smyrnasta Vähän-Asian Maeonia- (Lydia-) nimisestä maakunnasta. Vrt. säkeet:

Έπτά πολεις διερίζουσι περί ρίζαν ´Ομήρου:
Σμυρνα, Πόδος, Κολοφών, Σαλαμίν,´Ιος, ´Άργος, ´Άϑήναι.

[4] S.o. runoilija.

[5] Peleus oli Thessalian kuningas, Aeakuksen poika, Telamonin veli. Hänen ja Thetiksen poika oli Akhilles (Peleidi), jonka vihaa kuvaamalla Homeruksen Iliadi alkaa, jota runoilija tässä juuri tarkoittaakin.

[6] S.o. Odysseus, Ithakan kuningas, Laërteen poika, Penelopen puoliso, Telemakhuksen ja Telegonuksen (Kirkestä synt.) isä. Runoilija tarkoittaa tässä Homeruksen Odysseiaa, jossa kerrotaan hänen harharetkistänsä ja paluumatkastansa Trojan sodasta.

[7] Pelops oli Frygian kuningas, josta, Kreikkaan paenneena, Peloponnesus nimensä sai. Täällä hankki hän viekkaudella puolisoksensa Eliksen kuninkaan Oenomauksen tyttären Hippodameian ja sai hänen valtakuntansa. Hänen jälkeläisensä harjoittelivat sukurutsautta ja omaistensa murhaa, joten suku joutui kauhean maineen ja kovan kirouksen alaiseksi, kunnes sen pelasti siitä vihdoin Orestes, hankittuansa takaisin sisarensa Ifigeneian, joka oli Tauriissa irstaan Dianan naispappina. Pelopsin suku selviää parhaiten seuraavasta sukutaulusta.

[8] Musa oli laulannon ja soitannon jumalatar, siitä: Runotar ylim.

[9] Nim. Agrippan.

[10] Mars oli Romutuksen ja Remuksen isä ynnä koko Roman kansan kanta-isä, sodan ja tappeluin, maanviljelyksen, paimenten ja tietäjäin jumala. Romassa oli hänellä kuuluisa temppeli, jossa Salilaispapit säilyttivät erästä pyhää, taivaasta pudonnutta kilpeä (aegis). Marskentällä oli hänen uhrialttarinsa. Maalisk. 1 p:nä vietettiin hänen kunniaksensa juhla, jolloin aseisin puetut Marsin papit, laulaen ja tanssien, juhlasaatossa kulkivat läpi kaupungin. Hänen sisarenansa pidettiin Bellonaa, jonka temppelissä (Marskentällä) senaatti päätti triumfeista ja otti vastaan ulkomaalaisia lähettiläitä. Athenassa oli hänellä pyhä kukkula (Areiopagos), jossa istui valtiolaitosta ja hengen-asioita valvova korkein virkakunta.

[11] Meriones oli Idomeneuksen vaunuin-ajaja, eräs Trojan sodan sankareita, kotoisin Kretasta.

[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva), aseellisena syntynyt Jupiterin päästä, alk. loistavan taivaan ja kirkkaan taivassinen jumalatar; sitten viisauden, tieteiden ja taiteiden jumalatar, huilun, kutomisen ja auran keksijätär ja siten maanviljelyksen edistäjätär; kaupunkein ja yhteiskuntalaitosten suojelijatar, sodan ja taistelujen ohjaajatar. Hänen kuvaansa (Palladium), jonka Aeneas, kuten taru kertoo, toi mukanansa Italiaan, säilytettiin Vestan temppelissä. Minervan kunniaksi olivat myös nuot kuuluisat "Quinquatrus"-juhlat, joita vietettiin 5 päivää Maalis- ja 3 päivää Kesäkuulla. Öljypuu ja tarhapöllö olivat hänelle pyhitetyt.

[13] Diomedes, Aetolian kuninkaan Tydeuksen poika (Tydides), Aigoksen kuninkaan Adrastuksen vallanperijä, Arpi-nimisen Italian kaupungin perustaja, eräs Trojan sodan sankareita.

7 Laulu. (Munatius Plankukselle)

[1] Munatius Plankus, Ciceron ja Caesarin hyvä ystävä, oli kovin horjuvainen mielipiteiltänsä, kuului jonkun aikaa Caesarin murhan jälkeen tasavaltalaisiin, meni sitten Antoniuksen ja vihdoin Oktavianuksen puolelle, saavutti hänen suosionsa ja pääsi sensoriksi v. 22 e.Kr. Vihdoin pälkähti hänen päähänsä muuttaa Italiasta pois Kreikkaan asumaan. Estääksensä tätä hänen tuumaansa, näkyy runoilija ryhtyneen tämän laulun tekoon, osoittaaksensa hänelle, ett'ei ihmisen koskaan pidä lähteä "kultaveitsellä hopeata leikkaamaan".

[2] Rhodus, eräs saari Vähän-Asian rannalla, samannimisine kaupunkeinensa, jonka asukkaat olivat kuuluisat kaupastansa ja kaunopuheliaisuudestansa.

[3] Mytilena oli Lesbos-saaren pääkaupunki, tunnettu luonnonihanuudestansa ja kauniista rakennuslaadustansa.

[4] Efesus, eräs Jonian kaupunki, kuuluisa kauniista asemastansa. Siellä oli mainio Dianan temppeli.

[5] Korinthus sijaitsee Peloponnesuksen kannaksella, Korinthuksen ja Saronin lahden välillä, ihanalla paikalla.

[6] Bakkhus, Jupiterin ja Semelen poika, Ariadnen puoliso, viinin, juomingin ja innokasten runoilijainkin jumala. Romassa vietettiin hänen kunniaksensa joka kolmas vuosi, sittemmin tiheämminkin, öisiä irstaita juhlia (Bacchanalia), jotka vihdoin v. 186 e.Kr. peräti kiellettiin.

[7] Theba oli "seitsenporttinen Boeotian kaupunki". Sen linnan perustajaksi sanoo taru foenikialaisen Kadmuksen, jonka tytär, Semele, oli Bakkhuksen äiti. Kuulu Bakkhuksen palveluksesta, Pindaruksen syntymäpaikka.

[8] Vrt. Carm. I, 2.

[9] Delfi, eräs kaupunki Fokis-maakunnassa, Parnassus-vuoren juurella, jossa oli Apollon kuuluisa oraakkeli.

[10] Tempe-laakso on Peneus-joen varrella, Olympos- ja Ossa-vuorten välillä, tunnettu ihanuudestansa.

[11] S.o. Athenaa, johon hän, tarun mukaan, istutti öljypuita.

[12] Juno oli Argoksen suojelijatar, Saturnuksen ja Rhean tytär, Jupiterin sisar ja puoliso, avioliiton suojelijatar.

[13] Argolis-maakunnan pääkaupunki, tunnettu mainioista hevosistansa ja niiden hoidosta.

[14] Mykena, eräs kaupunki Argolis-maakunnassa, sen kuningas oli Agamemnon.

[15] Lakonian pääkaupunki (Sparta), tunnettu la'eistansa ja valtiojärjestyksestänsä.

[16] Larissa, eräs Thessalian kaupunki, jossa Akhilleen isä Peleus oli kuninkaana.

[17] Löytyi eräs rikinsekainen lähde Tibur-kaupungin luona Latiumissa, jossa Tiburin suojelijattaren, tuon ennustelevan Albunean (Sibyllan) luultiin asuvan. Täällä oli hänelle pyhitetty luola, lehto, temppeli ja oraakkeli.

[18] Anio, eräs Tiberin lisäjoki. Vrt. Carm. I, 2.

[19] Tiburnus oli Argoksen kuninkaan Amflarauksen poika, Tiburin perustaja. Hänellä, samoin kuin Sibyllallakin, oli Tiburin läheisyydessä pyhä lehto.

[20] Vrt. Carm. I, 3.

[21] S.o. Plankuksen maatalo Tiburin läheisyydessä.

[22] Teuker oli Salamiksen kuninkaan Telamonin poika, Ajaxin veli. Molemmat veljet olivat isältänsä saaneet luvan lähteä Trojan sotaan ainoastaan sillä ehdolla, että he yhdessä jälleen palaisivat. Kuitenkin palasi Teuker yksinänsä. Silloin vihastui Telamon ja ajoi hänet maanpakoon. Apollon johdolla läksi Teuker sitten hakemaan itsellensä uutta isänmaata ja sai Sidonin kuninkaalta Belukselta sellaiseksi Kyprus-saaren.

[23] Poppeli oli pyhitetty Herkuleelle, jota palveltiin matkustajain suojelijana. Vrt. Carm. I, 3.

[24] S.o. Onnetar.

8 Laulu. (Lydialle)

[1] Lydia oli Horatiuksen entinen lemmittyinen. Tämä oli taas kietonut erään nuorukaisen pauloihinsa, jonka johdosta Horatius tässä ilmaisee paheksumisensa.

[2] S.o. Marskenttää.

[3] Tässä tarkoitetaan ratsastusharjoituksia.

[4] Sudenhampaan tapaisilla piikeillä varustetut.

[5] Nim. uimalla.

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] Kilpailijat voitelivat itsensä aina ennen kilpailemistansa öljyllä.

[8] S.o. Akhilleen, jonka Thetis, tytön pukuun puettuna, vei Lykomedes-kuninkaan luokse Skyros-saareen, jottei hän ottaisi osaa Trojan sotaan ja saisi siellä surmaansa. Mutta Kalkhas oli ennustanut, ettei Trojaa voitaisi valloittaa ilman Akhillesta. Silloin Odysseus puki itsensä kauppamieheksi, meni Lykomedeen hoviin ja löysi hänet kuninkaan tytärten seurasta sekä houkutteli hänet lähtemään sotaan.

[9] Lykialaiset, joita johtivat Sarpedon ja Glaukus, olivat Trojalaisten liittolaisia.

9 Laulu. (Thaliarkhukselle)

[1] Runo ei näytä tarkoittavan ketään määrättyä henkilöä; nimi "Thaliarkhus" on tekaistu tähän tarpeesen. — Runoilija kehoittaa heittämään kaikki tulevaisuuden huolet selkänsä taakse ja nauttimaan niitä mukavuuksia, joita nykyinen aika tarjoo.

[2] Sorakte, eräs Etrurian vuoria, Tiberin läheisyydessä, pohjaiseen Romasta. Sen huipulla pysyy usein kesälläkin lumi sulamatta; mutta, kummallista kyllä, rinteillä kumpuilee kuumia lähteitä. Koko vuori oli Apollolle pyhitetty ja siellä oli hänellä kuuluisa temppeli. Vuoren juurella oli Feroman, kasvullisuuden ja vapautettuin orjain suojelijattaren, pyhä paikka.

[3] Alk.: "laborantes", työksentelevät, sälytetyt, nuokkuvat.

[4] Alk.: "constiterint", (consisto) perf., seisoa törröittää, jäätyä, jähmettyä.

[5] Alk.: "acuto", terävä, pureva, kova.

[6] Siis jokseenkin hyvää.

[7] Romalaisilla oli tapana miedontaa viiniä vedellä tahi lumella.

[8] Kun viiniä piti säilytettämän kauemman aikaa, pantiin se savi-astiaan (amphora), sen suuhun savitulppa, joka silattiin pi'illä, savella tai kipsillä. Astian kylkeen oli kirjoitettu viinin laji, valmistusvuosi, astian suuruus ja valmistajan nimi. Tästä kaadettiin sitä sitten pienempiin astioihin (diota), joissa tuotiin juotavaksi.

[9] Nim. halveksi (so. sperne).

[10] S.o. nuorena ollessasi.

[11] S.o. Marskenttää, Marsille pyhitettyä kenttää Tiberin varrella, jolla, paitsi kansankokouksia, pidettiin julkisia leikkejä, harjoituksia, huvituksia y.m.

[12] S.o. nuorison vapaita leikkijä seurustelupaikkoja; niitä oli tavall. temppelein ja julkisten rakennusten edustalla.

[13] Alkukielessä: "proditor", subst.; tässä adjekt. käytettynä: "ilmoittava".

10 Laulu. (Merkuriukselle)

[1] Merkurius, Kreikkalaisten Hermes (Έρμής), oli vanha pelasgilainen jumala, tarun mukaan: Jupiterin ja Atlaan tyttären Majan poika (nepos Atlantis), jumalain sanansaattaja, kaupan ja kanssakäynnin, puhetaidon ja voimistelun jumala, lyyryn keksijä, teitten suojelija, vainajain sielujen Manalaan johdattaja. — Tässä laulussa ylistelee runoilija Merkuriuksen suuria ansioita ihmiskuntaa kohtaan.

[2] Siitä nimi: Έρμής λόγιος.

[3] S.o. paikka, jossa taistelu-, voimistelu- y.m. harjoituksia pidettiin. Sen johtajana pidettiin Merkuriusta; siitä nimi: Έρμής αγώνιος.

[4] S.o. ensimmäisten, vanhimpien.

[5] Sentähden: Έρμής διάκτορος.

[6] Siitä nimi: Έρμής μουσικός.

[7] Hän oli sukkeluuden, viekkauden ja varkaudenkin suosija; siitä nimet: Έρμής εριουνιος, δόλιος, κλέπτης.

[8] Nim. kätkeä ("condere jocoso furto").

[9] Tarun mukaan Hermes oli varastanut Apollon härät (toisten mukaan jumalain yhteiset, joita Apollo vaan paimenteli) heti synnyttyänsä; kun sitten Apollo vaati niitä takaisin ja uhkaili rankaista pientä varkahaista, varasti tämä vielä hänen viinensäkin, jonkatähden juuri Apollon täytyi nauraa hänen sukkeluuttansa, vieläpä lahjoitti hänelle Apollo tämän sukkeluutensa palkinnoksi ennustussauvankin.

[10] S.o. Agamemnon ja Menelaus.

[11] Priamus oli Trojan kuningas, Hekuban puoliso. Vrt. Carm. 1, 2 (sukutaulu).

[12] Siitä nimi: Έρμής φυχοτομπός, φυχαγωγός, ταμίας τών φυχών.

[13] S.o. henki- l. haahmulaumaa.

11 Laulu. (Leukonoë'lle)

[1] Runoilija kieltää erästä tarkemmin tuntematonta Leukonoë-nimistä naista tiedustelemasta tulevan ajan tapauksia ja käskee hänen jättämään kaikki huolet sekä nauttimaan hyväksensä sitä, niitä käsillä-oleva aika tarjoaa.

[2] S.o. tähtitiedettä, — Babylon oli nim. itämaisen tähtitieteen ja tähtitaikauden pesäpaikka. Romassa pidettiin itämaalaista ennustustaitoa erittäin suuressa arvossa.

[3] Alkukielessä: "pumicibus", pro: "saxis" vastassa-olevia kallioita j.n.e.

[4] Viini puhdistettiin pienireikäisellä metallisiivilällä, johon pantiin jäätä, jotta viini jäähtyi ja sen maku miedontui.

[5] Alk.: "fugerit", 2 fut., ilmoittaa sitä suurta nopeutta, jolla aika kuluu.

12 Laulu. (Caesar Augustukselle)

[1] Runoilijan tarkoitus on tällä laululla ikuisuuttaa Augustusta sekä hänen sisarensa poikaa Marcellusta, vaikka hän teeskentelee laulavansa jumalista ja muinaisajan sankareista. — Toiset arvelevat runon tehdyksi v. 29 e.Kr., jolloin Augustus voittajana palasi Itämailta; toiset taas v. 24 e.Kr., jolloin hän palasi Hispaniasta ja sai senaatilta rajattoman vallan.

[2] Klio oli historianjumalatar; tässä: Runotar yleensä.

[3] Helikon oli Apollolle ja Runottarille pyhitetty vuori Boeotiassa.

[4] Pindus, Thessalian ja Epeiruksen välinen vuori, eräs Runotarten olinpaikkoja.

[5] Haemus, Thrakian päävuori, samoin kuin edellisetkin, Runottarille pyhitetty. — Muuten olivat Thrakialaiset kuuluisat erinomaisesta runollisuudestansa ja sieltä olivat kotoisin Kreikan vanhimmat laulajat: Orfeus, Linus, Musaeus ja Thamyris.

[6] Orfeus oli Kalliopen ja Apollon t. Oiagruksen poika, Eurydiken puoliso. Orfeuksen sävelien liikuttavaa vaikutusta kuvaa sattuvasti seuraava runonpätkä:

"Voimin sai jumalain pyhä Orfeus ihmiset, metsäin
Kiertäjät, hylkäämään pois murhan, raa'an elämänsä;
Siks' sanotaan: hän tuimat tiikerit, leijonat ohjaa.
Amfionkin — sanotaan — joka laittoi Tebelle linnan,
Heltymähän kivet sai sävelin kitaransa ja heitä
Miellyttäin, mihin tahtoi, vei."

Orfeus muuten vastaa Kreikkalaisten lauluissa täydellisesti meidän
Väinämöistä, jonka sävelien vaikutuksesta niinikään:

"Vuoret loukkui, paaet paukkui,
Kaikki kalliot tärähti,
Kivet laikkui lainehilla,
Somerot vesillä souti,
Petäjät piti iloa,
Kannot hyppi kankahilla."

[7] Hänen (Orfeuksen) äitinsä oli sankarirunouden jumalatar; siitä: ylim. Runotar.

[8] S.o. vahvempia ja kovajuurisempia puita, siis sopiva vertauskuva.

[9] Jupiterin. Ks. Carm I, 2.

[10] Vastakohtana maalle ja merelle.

[11] Oik.: toinen järjestyksessä, "lähes samanlainen".

[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva). Vrt. Carm. I, 6, 7.

[13] Liber oli alkup. muinais-italialainen siittämisen ja istuttamisen jumala, sittemmin sama kuin Bakkhus. Viinipuut ja -köynnökset olivat hänelle pyhitetyt. Vrt. Carm. I, 7.

[14] Diana (Kreikkalaisten Artemis), Jupiterin ja Latonan tytär, Apollon sisar, metsästyksen jumalatar (kuvattu joutsella ja viinellä varustetuksi), neitsetten ja synnyttäjättärien suojelijatar (Lucina), kuun (Luna) ja yöllisten noitavehkeiden ihailijatar. Tauriissa palveltiin häntä raa'oilla ihmisuhreilla (Ifigeneia naispappina); Efesuksessa oli hänellä kuuluisa temppeli, samoin myös Romassa Aventinus-vuorella (Servius Tulliuksen aikana vihitty). Dianan juhlaa vietettiin Elokuun 13 päivänä; tässä juhlassa ylhäiset neitoset toimittivat juhlallisia tansseja hänen kunniaksensa.

[15] Vrt. Carm. I, 2.

[16] S.o. Herkuleesta.

[17] Vrt. Carm. I, 3.

[18] Alkukielessä: "hunc",nim. Kastor; "illum", nim. Pollux.

[19] Nim. Dioskurit s.o. Kastor ja Pollux.

[20] Romulus, Numa Pompilius ja Tarkvinius Superbus, kaikki Roman kuninkaita.

[21] S.o. nuoremman (Uticencis), vanhemman pojanpojan pojan, Caesarin vastustajan, joka Thapsuksen tappelun jälkeen lopetti itsensä Utikassa.

[22] Regulus oli eräs romal. konsuli, joka voitti Punilaiset Eknomus-niemen luona v. 256 e.Kr.

[23] Nämä Skaurukset olivat vanhaa patricisukua. Tässä tarkoitetaan L. Aemilius Skaurusta, joka oli konsulina v. 116 e.Kr. ja tunnettu taitavaksi valtiomieheksi.

[24] L. Aemilius Paulus, mainio romal. sotapäällikkö, kaatui v. 216 e.Kr. tuossa kuuluisassa Kannan tappelussa (Hannibalia vastaan), jossa 70,000 Romalaista kaatui.

[25] S.o. Hannibalin.

[26] Hänen täysi nimensä on K. Fabricius Luscinus.

[27] Muinais-Romalaiset käyttivät pitkää tukkaa ja partaa; vasta v. 300 e.Kr., jolloin ensimmäiset parturit tulivat Siciliasta Romaan, ruvettiin niitä leikkaamaan.

[28] S.o. M. Kurius Dentatus, joka v. 275 e.Kr. voitti Epeiruksen kuninkaan Pyrrhuksen Beneventumin luona.

[29] S.o. M. Kurius Kamillus, diktaattori, Vejin valloittaja (v. 396 e.Kr.), Roman pelastaja Gallialaisten orjuudesta.

[30] Alk.: "aptus lar", "riittävä, ulottuva omaisuus".

[31] S.o. M. Klaudius Marcellus, konsuli ("Roman miekka"), joka voitti Hannibalin Nolan luona v. 215 e.Kr. ja valloitti Syrakusan v. 212 e.Kr.; tarkoittaa tässä nähtävästi myöskin nuorempaa Marcellusta, Augustuksen sisarenpoikaa.

[32] Runoilija tarkoittaa luultavasti erästä pyrstötähteä, joka näkyi Romassa heti Caesarin murhan jälkeen ja jossa kansa kuvitteli nähneensä jumaloitun Caesarin.

[33] Vrt. Carm. I, 2.

[34] Alk. gent. objectivus.

[35] Ajatus on: Hallitkoon Jupiter taivaassa ja Caesar (Augustus) maailmassa.

[36] Alk.: "Latio" s.o. "Imperio Romano".

[37] Vrt. Carm. I, 2.

[38] Kansakunta Itä-Aasiassa, kuuluisa silkkikankaistansa.

[39] Vrt. Carm. I, 3. Jumalain asunpaikka.

[40] Romalaiset luulivat salaman iskevän ainoastaan sellaisiin paikkoihin, jotka murhalla ja veren vuodatuksella olivat saastutetut. Pappien (fratres arvales) toimena oli pyhittää jälleen tällaiset saastaiset paikat.

13 Laulu. (Lydialle)

[1] Lydia oli Horatiuksen entinen lemmittyinen. Sentähden runoilija koettaa tässä nostaa eripuraisuutta hänen ja hänen toisen lemmittynsä Telefuksen välille ja tulla itse jälleen Lydian suosioon. Lopuksi ylistää hän onnellisiksi niitä, jotka ovat toisillensa uskollisia aina kuolemaan saakka.

[2] Alk.: "bile" = "bili".

[3] Nim. rakkaudesta.

[4] Nim. Telefuksen ja sinun välillä.

[5] S.o. Telefus.

[6] Alkukielessä: "speres perpetuum", lisäksi ajateltava: "eum futurum esse".

[7] S.o. Jumalain juomaa. — Runoilijat kuvaavat nektarin kymmenen kertaa makeammaksi kuin hunajan, ja kun suutelon sanotaan olevan viides osa nektaria, niin täytyy sen olla kahdesti niin makean kuin hunajan.

[8] Nim. rakkauden.

14 Laulu. (Valtiolle)

[1] Horatius vertaa Roman valtion rappeutuneesen laivaan ja kieltää sitä enää sisällisiin rauhattomuuksiin ryhtymästä, koska niiden johdosta pian voisi tulla valtiolle perikato. Koko tämä laulu on nähtävästi mukailua siitä puheesta, jonka Maecenas piti senaatissa v. 29 e.Kr., jolloin Oktavianus oli tahtovanansa luopua hallituksesta.

[2] Alk.: "gemant", konj. riippuu sanoista "vides ut".

[3] Pontus, eräs Vähän-Aasian maakunta, oli vanhaan aikaan kuuluisa laivanrakennusaineksistansa.

[4] Nim. kun oli sota triumvirejä vastaan.

[5] Kun nim. eräs uusi sota oli puhkeamaisillansa.

[6] Nim. marmorista, marmorivuorista.

[7] Tämä saariryhmä on niemekkeittensä ja salakariensa vuoksi laivakululle erittäin vaarallinen.

15 Laulu. (Nereuksen ennustus Trojan häviöstä)

[1] Toisten mukaan on tämä laulu mukailua erään kreikkalaisen runoilijan Bakkhylideen (Keoksesta, noin 460 e.Kr.) Trojan hävitystä käsittelevästä runosta; toiset taas arvelevat Horatiuksen tässä kuvailevan niitä yleisiä onnettomuuksia, jotka olivat seurauksina Antoniuksen ja Kleopatran keskinäisistä rakkaussuhteista.

[2] S.o. Paris, Trojan kuninkaan Priamuksen poika, joka vierasmatkoillansa ryösti Spartan kuninkaan Menelauksen puolison Helenan. Tämän tapauksen johdosta sitten syntyi tuo kuuluisa Trojan sota (1190-1180 e.Kr.), jossa Troja perinpohjin hävitettiin.

[3] S.o. Trojan laivoilla. — Trojan läheisyydessä oli nim. eräs Ida-niminen vuori, jonka mukaan Trojaa usein nimitetään.

[4] Nim. Trojaa kohden.

[5] Vrt. Carm. I, 3.

[6] Νηρευς oli Pontuksen ja Gajan poika, Okeanuksen tyttären Doriksen puoliso, merenneitojen (Nereidien, 15 luvultansa) isä, merenjumala, joka kolmikärjellänsä mylleröitsi meret pohjia myöden, sekä tyyvensi jälleen, sulkemalla tuulet muutamaan luolaan. — Herkules-tarussa esiytyy hän ennusjumalana. Kun Herkules tuli Eridanos-joelle, ilmasivat Zeuksen ja Themiksen nymfit hänelle Nereuksen olopaikan; sinne meni Herkules ja vangitsi Nereuksen tämän maatessa, eikä päästänyt vapaaksi, ennenkuin tämä neuvoi hänelle Hesperidien puutarhan.

[7] Alkukielessä: "Mala avi", onnettomuutta-ennustavan linnun seuratessa sinua s.o. pahalla enteellä.

[8] S.o. luvattoman yhtymisesi.

[9] Dardanus oli Jupiterin ja Elektran poika Arkadiasta, Trojan kuningasten kanta-isä. Vrt. Carm. I, 2.

[10] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[11] Kilpi (aegis) kuului alkuaan Jupiterille, sittemmin myöskin Pallas Athenelle; tähän oli Medusan pää kuvattu.

[12] Vrt. Carm. I, 2.

[13] Gnosus oli vanha Kretan kaupunki, Minon valta-asema, kuuluisa Labyrintistansa (Carm. I, 3); siitä: ylim. koko Kretan saari, jossa kasvoi mainion kovia ruokoja, joita käytettiin keihään varsiksi.

[14] Lokriksen kuninkaan Oileuksen poika, eräs Trojan sodan sankareita.

[15] S.o. Ulixesta (Odysseusta), Ithakan kuningasta.

[16] Pylos-nimisiä kaupunkeja oli kaksi: toinen Messeniassa, jossa Neleus asui ja toinen Eliksessä, jossa Nestor asui.

[17] Nestor oli Neleuksen poika, Pyloksen kuningas, viisaudeltansa, puheliaisuudeltansa ja korkealta iältänsä kuuluisa.

[18] Salamis on saari, samannimisille pääkaupunkeinensa, vastapäätä Athenaa. Siellä hallitsi Telamon, jonka poika Teuker rakensi myös Salamis-nimisen kaupungin Kyprus-saareen. Vrt. Carm. 1, 7.

[19] Ajaxin veli. Vrt. Carm. I, 7.

[20] Sthenelus oli Kapaneuksen poika, Diomedeen vaunuin-ajaja.

[21] Meriones oli eräs Idomeuksen ystävä.

[22] S.o. Tydeuksen poika, Diomedes.

[23] Alk.: "tuae" (sc. uxori), substantiivisesti, "lemmityllesi".

[24] Alkukielessä: "iracunda classis Achillei", Akhilleen vihastunut laivasto s.o. vihastuneen Akhilleen laivasto.

[25] S.o. Trojan naisille.

[26] S.o. kreikkalainen.

[27] S.o. Trojan. Tämä oli Troas-nimisen Vähän-Asian maakunnan, Priamuksen valtakunnan pääkaupunki. Vrt. Carm. S.

16 Laulu. (Ystävättärelle)

[1] Tämä runo on kirjoitettu eräälle tarkemmin tuntemattomalle Horatiuksen ystävättärelle, jota hän ennemmin jollakin herjausrunolla oli loukannut. Tässä runoilija katuu sitä tekoansa ja pyytää päästäksensä hänen entiseen suosioonsa jälleen.

[2] Nim. tehdä (alkukielessä: "ponere").

[3] Vrt. Carm. I, 3.

[4] S.o. Kybelen, erään frygialaisen jumalattaren nimi, johdettu hänelle pyhitetystä Dindymus-vuoresta, joka on Frygian ja Galatian rajalla. Sittemmin (Sibyllan kirjain mukaan v. 204 e.Kr.) palveltiin häntä Romassakin nimellä Ops l. Magna-Mater. Romassa oli hänellä oma temppelinsä. Megalesia-juhla vietettiin leikeillä ja tansseilla hänen kunniaksensa. Vrt. Carm. I, 18.

[5] S.o. Apollo, joka peri tämän nimen Delfin ja sen seudun vanhasta nimestä, koska hänellä siellä oli mainio oraakkeli. Vrt. Carm. I, 2.

[6] Vrt. Carm. I, 7, 12.

[7] S.o. Kybelen papit, jotka viettivät jumalanpalvelustansa soitoilla ja hurjilla hypyillä.

[8] Norikum oli Donaun ja Alppein välinen maakunta, kuuluisa teräksestänsä, josta vanhan ajan paraat miekat tehtiin.

[9] Vrt. Carm. I, 2.

[10] Josta hän loi ihmisiä. Taru on muuten lähemmin tuntematon.

[11] Thyestes oli Pelopsin ja Hippodamejan poika, joka, tarun mukaan, veljensä Atrouksen toimesta tietämättänsä oli syönyt oman surmatun poikansa jäseniä. Vrt. Carm. I, 6.

[12] Nim. hävitettyjen kaupunkien.

17. Laulu. (Tyndarikselle)

[1] Horatius kehoittaa erästä Tyndaris-nimistä, tarkemmin tuntematonta ystävätärtänsä tulemaan luoksensa viettämään kesän suloutta hänen maatilallansa Sabinilaisten maassa.

[2] Eräs karjanhoidon y.m. jumala. Hänen kunniaksensa vietettiin vuosittain (Helmikuulla) "Luperkalia"- juhla. Palatinus-vuorella oli hänen pyhitetty luolansa. Hänen puolisonsa oli Fauna, joka niinikään usein vaihetettiin Opsiin, Kybeleen ja Bona-Deaan. Vrt. Carm. I, 4.

[3] S.o. eräs vuori Sabinilaisten maassa, lähellä Horatiuksen maataloa.

[4] S.o. eräs Zeus- ja Pan-jumalille pyhitetty vuori Arkadiassa.

[5] S.o. pukin.

[6] S.o. vuohet.

[7] S.o. salaisilla l. yksinäisillä paikoilla kasvavia.

[8] Sudet olivat Marsille pyhitetyt, koska nim. eräs naarassusi oli imettänyt tämän poikia, Romulusta ja Remusta, Tiberin ruohistossa, kunnes Faustulus löysi ja korjasi heidät. Vrt. Carm. I, 2.

[9] Ustika on pieni kukkula Sabinilaisten maassa.

[10] Alkukielessä: "cornu", abl. separativus.

[11] S.o. Koirantähti = Sirius.

[12] Teialainen,tark. Anakreonia, joka oli tunnettu lempilauluistansa. Hän oli syntyisin Teos-nimisestä Jonian kaupungista.

[13] Ikaruksen ja Periboean tytär, Odysseuksen puoliso, Telemakhuksen äiti. Vrt. Carm. I, 6.

[14] Kirke oli Helioksen tytär, Aeeteen sisar, mainio loihtutaidoltansa; pakeni Kolkhiksesta ja asettui Kirkejin kaupungin luo asumaan.

[15] Nim. Odysseuksesta.

[16] Lesbolainen viini oli kuuluisaa miedon makunsa vuoksi. Vrt. Carm. III, 19.

[17] Bakkhuksen liikanimi. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[18] Nim. Kyruksen.

[19] S.o. orja. — Horatiuksen aikakaudella käytettiin nim. "Kyrus"-sanaa orjista ja vapautetuista hyvin yleiseen.

[20] S.o. sinuun.

[21] S.o. sellaista tekoa ansaitsemattomat.

18 Laulu. (P. Kvintilius Varukselle)

[1] Horatius kehoittaa P. Kvintilius Varusta istuttamaan etupäässä viinipuita, koska niiden mehu on tehokasta poistamaan huolet ja murheet, mutta samalla muistuttaa häntä kuitenkin siitä, että kohtuutta on noudatettava kaikessa viinin nautinnossa.

[2] Tibur, eräs vanha Latiumin kaupunki. Vrt. Carm. I, 7.

[3] Erään vanhan tarun mukaan perustivat tuon kuulun ennustajan, Argoksen kuninkaan Amfiarauksen, joka retkellä "Seitsemän Thebaa vastaan" suistui surman suuhun, pojat: Katilus, Koras ja Tiburtus Sikanilaisten maahan erään kaupungin, jota kutsuttiin Tiburtum l. Tibur. Siis "moenia Catili" sama kuin Tibur.

[4] Nim. kuin juomalla viiniä. Vrt. Carm. III, 16.

[5] Vrt. Carm. I, 1. 7, 12.

[6] Vrt. Carm. I, 2.

[7] Vrt. Carm. I, 12.

[8] Kentaurit olivat eräs raaka ratsukansa, asuskeleva Thessalian vuorimailla (Pelion-vuoren tienoilla). Taru kertoo heidän olleen Ixionin ja Junon jälkeläisiä, ylipuoleltansa ihmisen, alipuoleltansa hevosen kaltaisia.

[9] Lapithit olivat eräs raaka vuorikansa Thessaliassa, Olympos- ja Pelion-vuorien tienoilla.

[10] Tarun mukaan eräs kuulu Kentauri, Eurution (Kentaurien kuningas?) kutsuttiin Lapithien kuninkaan Pirithouksen ja Hippodamian häihin. Liiallisesta viininjuonnista tulistui Eurution ja tahtoi itsellensä riistää Pirithouksen morsiamen. Silloin sulhon ystävä Theseus surmasi hänet. Tästä syntyi sota Kentaurien ja Lapithien kesken. Vrt. Hom. Odyss. ´Oivoς και Κένταυρον, άγακλυτον Ευρυτίωνα, όασ επί μεγάρω μεγαϑυμου Πειριϑόοιο, ες Λαπίϑας ελϑονϑ', ό δ´ επί φρένας όασεν οΐνω μαινουενος κακ´ ερεξε δoμov κατα Πειριϑόοιο etc.

[11] Sithonilaiset olivat eräs kansakunta Thrakiassa, saanut nimensä Neptunuksen ja Ossan pojasta (Sithon), joka oli kuninkaana Thrakian Khersonesuksessa. Muuten olivat ylimalkaan Thrakialaiset kuulut viininjuonnistansa ja usein sentähden syntyneistä keskinäisistä kahakoistansa. Vrt. Carm. 1, 27: "natis in usum laetitae scyphis pugnare Thracum est."

[12] Alkukielessä: "non levis", litotes, kova, ankara.

[13] S.o. Bakkhuksen nimitys, tulee sanasta "euhoe", jota Bakkhus-juhlia viettävät käyttivät huudahduksissansa. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[14] Bakkhuksen nimitys, tulee siitä vaatteuksesta (Βασσαρα), jota käytettiin Bakkhus-juhlissa l. Orgioissa.

[15] Tarkoittaa niitä, varsinkin viiniköynnöksen ja muratin lehdillä peitettyjä salaisuuksia, joita ainoastaan Bakkhus-juhlissa ilmaistiin.

[16] S.o. Kybelen (Rhean) palvelukseen kuuluvalla torvella, jota sittemmin oli ruvettu Bakkhus-juhlissakin käyttämään. Kybelellä oli pyhitetty Berekyntus-vuori Frygiassa. Vrt. Carm. I, 16.

[17] Näitä rämistettiin Orgioissa l. Bakkhus-juhlissa.

19 Laulu. (Glykeralle)

[1] Horatius näyttää silmittömästi rakastuneen erääsen naiseen, jolle hän tekaisee oikein lempeä-käsittävän nimenkin kreikkalaisesta sanasta γλυκερός, makea, suloinen, rakas; koettaa sitten edistää aikeitansa uhraamalla lemmen suosijattarelle Venukselle. — Laulu näyttää tehdyn joko v. 25 tahi 24 e.Kr.

[2] S.o. Venus. Vrt. Carm. I, 2.

[3] S.o. Bakkhus. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[4] Tässä personoittuna (Licentia, Ύβρις), Venuksen seuralaisena.

[5] Paros on eräs Kykladein saaria, kuulu marmorista.

[6] Vrt. Carm. I, 1, 2.

[7] Pohjoiset paimentolais-kansat Europassa ja Asiassa, Mustastamerestä itäänpäin.

[8] Vrt. Carm. I, 2.

[9] Nim. alttarin pystyttämistä varten Venukselle.

[10] Nim. Venukselle. — Venus-uhria muuten ei välttämättömästi tarvinnut teurastaa alttarilla, vaan sai se tapahtua jossakin muualla.

[11] Nim. Venus (eikä Glykera).

20 Laulu. (Cilnius Maecenaalle)

[1] Horatius ilmoittaa ystävällensä Maecenaalle, joka nähtävästi oli luvannut käydä vieraisilla hänen luonansa, ett'ei hänellä ole tarjottavana muuta kuin Sabinilais-viiniä, vaan että silläkin on suuri arvo, verraten siihen juhlaan, joksi se on valmistettu.

[2] Nim. minun luonani, Sabinilais-talossani.

[3] Tämä on tunnettu miedosta, suloisesta maustansa; se kuului neljännen luokan viineihin ja kasvoi Sabinilais-vuorilla.

[4] Runoilija huomauttaa, että hän itse oli valmistanut tämän viinin, eivätkä orjat, joitten tehtäviin viininvalmistus oikeastaan kuului. Vrt. Carm. I, 9, 11.

[5] Nim. Pompejuksen teaatterissa, vastapäätä Janikulusta ja Vatikanusta.

[6] Toiset arvelevat tämän tapahtuneen v. 29 e.Kr. silloin kun Augustus koroitti hänet ritarisäätyyn; toiset taas silloin, kun hän (Maecenas), pitemmän aikaa sairastettuansa, ensikerran julkisesti esiytyi teaatterissa.

[7] S.o. Tiberin.

[8] Caekubum on paras Italian viinilajeista, kasvaa Amyklan luona Pohjois-Latiumissa.

[9] Kales-viini kuuluu alempiin viinilajeihin, kasvaa Kales-kaupungin luona Kampaniassa.

[10] Falernus-viini kuuluu toiseen arvoluokkaan, kasvaa Falernus-alueella Kampaniassa.

[11] Formian viini kuuluu kolmanteen arvoluokkaan, kasvaa Formian kaupungin luona Etelä-Latiumissa.

21 Laulu. (Dianalle ja Apollolle)

[1] Laulu näkyy tehdyksi v. 28 e.Kr. sen temppelin vihkimysjuhlaan, jonka Augustus Aktiumin tappelun jälkeen rakensi Apollolle Palatinus-vuorelle. Samalla kertaa asetettiin myöskin n.k. "Ludi Actiaci", joita sitten joka viides vuosi vietettiin Aktiumin voiton muistoksi. — Toiset arvelevat tämän kuuluvan "Vuosisataislauluun" (Carmen Saeculare), vaan sillä arvelulla ei näytä olevan minkäänlaisia luotettavampia perusteita.

[2] Dianaa palveltiin lehdoissa, vuorilla, jokien ja lähteiden reunustoilla. Vrt. Carm. I, 12.

[3] Oikeastaan: leikkaamattomasta, pitkätukkaisesta.

[4] S.o. Apollosta, joka on saanut tämän nimen Kynthos-vuoresta Delos-saarella, jossa Latona synnytti hänet ja Dianan. Vrt. Carm. I, 2, 7, 9.

[5] Vrt. Carm. I, 2, 15.

[6] S.o. Apollon ja Dianan äidistä, Coeuksen ja Foeben tyttärestä.

[7] Eräs Latiumin vuoria Tuskulumin ja Praenesten välillä, ikivanha Dianan palveluspaikka.

[8] Vuori Pohjois-Arkadiassa, Eliksen ja Akhajan rajalla.

[9] Vuori Lykiassa.

[10] Vrt. Carm. I, 7.

[11] Delos on pienin Kykladeista. Tarun mukaan syntyi Delos siitä, kun Poseidon kolmikärjellänsä iski meren aaltoihin; sitten killui se pitkin meren pintaa, kunnes Zeus kahlehti sen meren pohjaan. Delos oli Apollolle pyhitetty. Sen maa pidettiin niin pyhänä, ett'ei mitään ruumistakaan haudattu siihen, vaan vietiin läheiseen Rhenia-saareen.

[12] Lyyry oli hänen veljensä Merkuriuksen keksimä ja hänelle lahjoittama.

[13] Nim. Apollo.

[14] Vrt. Carm. I, 2.

[15] S.o. Englannin ja Skottlannin asukkaisin. — Nämät, samoin kuin Persialaisetkin (Parthialaiset), olivat Romalaisten kaukaisempia vihollisia.

22 Laulu. (Aristius Fuskukselle)

[1] Horatius tahtoo omalla esimerkillänsä näyttää, kuinka puhdas ja moitteeton elämänlaatu on kaikille paras ja luotettavin pelastuskeino vaaroissa. — Laulu on kirjoitettu eräälle hänen hyvälle ystävällensä Fuskukselle; samalla voimme kuitenkin pitää sitä jonakin lempilauluna hänen rakastetullensa Lalagelle.

[2] Nim. puolustukseksi vaarassa j.n.e.

[3] S.o. hiekkasärkkien meressä, erittäinkin Pohjois-Afrikan rannalla olevien.

[4] Kaukasus on eräs jylhä vuoriselänne Mustan ja Kaspian meren välillä.

[5] S.o. Indian, jossa Hysdaspes, eräs Induksen syrjäjoki, juoksee.

[6] S.o. Apulia, saanut tämän nimen eräästä Apulian tarunaikaisesta Daunus-kuninkaasta.

[7] S.o. Mauretania ja Numidia.

[8] Malus Jupiter, "paha sää".

[9] Nim. auringon helteen vuoksi.

23 Laulu. (Khloë'lle)

[1] Runoilija koettaa tällä laulullansa suostuttaa erästä naimaiässä olevaa tyttöä hänen rakkauspuuhiinsa. — Muuten arvellaan tämän laulun olevan mukailua eräästä kreikkalaisesta laulusta.

[2] Alkukielessä: "non sine" ete., litotes.

[3] Alkukielessä: "inhorruit", pf. aor.

[4] Gaetulilaiset jalopeurat olivat kuulut suuruudestansa ja raivostansa.

[5] Alkukielessä: "tempestiva viro", ajanmukainen, kypsi, mieskuntainen.

24 Laulu. (P. Vergilius Marolle)

[1] Horatius ilmaisee surunsa tunteet ja koettaa samalla lohduttaa Vergiliusta heidän yhteisen ystävänsä Kvintilius Varuksen (vrt. 18 laulua) kuoleman johdosta, joka tapahtui v. 24 e.Kr.

[2] Nim. Kvintilius Varukseen.

[3] Melpomene on traagillisen ja lyyrillisen runouden Runotar.

[4] S.o. Jupiter, Runottarien isä.

[5] S.o. kuolemanuni, kuolema.

[6] Tässä personoittuna, samoin kuin Oikeus, Rehellisyys ja Totuuskin.

[7] Vrt. Carm. I, 12.

[8] Vrt. Carm. I, 2, 10.

[9] Haahmuin ajateltiin olevan Orkuksen l. Manalan pimeydessä. — Täällä hallitsi Pluto ja hänen puolisonsa Proserpina.

25 laulu. (Lydialle)

[1] Runoilija esittelee tässä häväistysrunossa uskottomuuden ja kevytmielisyyden seurauksia eräälle Lydia-nimiselle lemmityllensä (vrt. 13 laulua).

[2] S.o. akkunanlaudallesi l. luukuillesi.

[3] Alkukielessä: "pereunte", kuljeskella, menehtyä rakkaudesta, kiusautua.

[4] Alkukielessä: "levis", kevyt, vähä-arvoinen, halveksittu.

[5] S.o. pohjaisesta puhaltava pohjatuuli l. boreas, joka uudenkuun aikana ankarammin riehuu.

[6] Nim. kovista tuskista.

[7] Kaakkotuuli; tässä: talvinen myrskytuuli.

26 Laulu. (Aelius Lamialle)

[1] Lucius Aelius Lamia, romalainen ritari, oli Horatiuksen hyvä ystävä. Tätä ylistääksensä virittää runoilija tämän laulun sekä pyytää Runottaren suosiota yrityksellensä. — Laulu on nähtävästi tehty vv. 211-28 välillä e.Kr.

[2] Runottaria (Musa) oli yhdeksän, nim.: Kalliope (sankarirunouden), Klio (historian), Melpomene (traagillisen ja lyyrillisen runouden), Thalia (huvinäytelmän), Euterpe (soittotaiteen), Erato (laulu- ja lempirunouden ynnä mimiikin), Urania (tähtitieteen), Polyhymnia (ylistyslaulun) ja Terpsikhore (tanssin ja köörilaulun).

[3] S.o. Kretan ja Kykladein välillä; tässä: kaukainen l. etäinen meri ylim.

[4] Tiridates oli useamman Armenian kuninkaan nimi. — Tämä Tiridates oli Parthian kuninkaan Fraateen vastakuningas, joka hänen ja Skythalaisten ahdistamana v. 30 e.Kr. pakeni Syriaan Oktavianuksen luokse, turvaa etsimään, sekä eli sitten jonkun aikaa Romassa. Vrt. Carm. II, 2.

[5] Pimpla, eräs kaupunki Pieria-maakunnassa Makedoniassa, Olympos-vuoren juurella, jossa myöskin Pimpla-niminen vuori sekä Runottarille pyhitetty lähde.

[6] S.o. lyyrillisellä laululla. Vrt. Carm. 1, 1.

27 Laulu. (Juomatovereille)

[1] Horatius esiytyy tässä juomingin-johtajana, jonka vuoksi hän esittelee tovereillensa viinin-juonnin vaikutukset, sekä hyvältä että huonolta kannalta katsottuina, sekä kehoittaa heitä noudattamaan "kultaista kohtuutta" sen nauttimisessa. — Laulu on nähtävästi mukailua eräästä kreikkalaisesta "viini-runosta".

[2] Thrakialaiset olivat nim. tunnetut ylellisestä viininjuonnistansa ja siitä usein syntyneistä riidoistansa. Vrt. Carm. I, 18.

[3] Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[4] Romalaiset makasivat longallaan s.o. kyynäräpään nojassa (accubare) niin hyvin syödessänsä kuin juodessansakin. Katso asiasta enemmän H. W. Stoll'in "Fornromerska Bilder", siv. 567 ja seur.

[5] Vrt. Carm. I, 20.

[6] Opus oli Lokris-maakunnan pääkaupunki.

[7] Tässä: Kaunotar.

[8] Kharybdis, eräs vaarallinen merenkuilu Messinan salmessa, vastapäätä Skyllan kallionkärkeä. Tässä purjehtijoilla oli siis kaksi vaaraa: joutua karille tahi kuiluun. — Runoilija tarkoittaa tässä rietasta naista, jonka ansasta ei myöskään hevillä päästä.

[9] Alkukielessä: "flamma", tuli.

[10] Thessalialaisot olivat tunnetut suuriksi velhoiksi.

[11] Pegasus oli Perseuksen, Jupiterin ja Danaen pojan siipihevonen, jonka kavion-iskusta Hippokrenen lähde (Runottarille pyhitetty, Helikon-vuoren juurella) ilmi kumpusi; tämän selässä istuen Bellerofon surmasi Khimaeran.

[12] Khimaera oli eräs tarujen mainitsema hirviö Lykiassa: edestä jalopeura, takaa lohikäärme ja keskeltä vuohi. Vert. Hom. II. 6: 181: πρυσϑε λέων, οπιϑεν δέ δράκων, μέσση δέ χίμαιρα.

28 Laulu. (Merimies ja Tarentilaisen Arkhytaan haahmu.)

[1] Arkhytas, kotoisin Tarentumista, eli noin 400-360 e.Kr. Hän oli etevä valtiomies, mainio sotasankari, innokas pythagoralainen filosoofi, taitava matematiikko, harras musiikin ihailija, Platon aikalainen ja hyvä ystävä. — Erään vanhan tarun mukaan joutui Arkhytas haaksirikkoon Apulian rannalla, Matinus-niemen edustalla, jossa hukkui. Tuuli ajoi sittemmin hänen ruumiinsa Apulian rannalle, jossa se oli kauan aikaa hautaamatta. Mutta koska sen ajan käsityksen mukaan sielun luultiin harhailevan Styx-virran tienoilla niin kauan kun ruumis on hautaamatta, tekee runoilija tässä Arkhytaan haahmun rukoilevaksi erästä merimiestä, joka sattumalta oli löytänyt tuon tuulen ajeleman ruumiin hiekalta, hautaamaan sitä, jotta vihdoin sielukin saisi levon. — Horatius oli nähtävästi jo nuoruudessansa kuullut kerrottavan tästä tapauksesta sekä sittemmin purjehtiessansa Apulian rannan ohitse nähnyt tuon tarun mainitseman hautakummunkin.

[2] S.o. pieni, vähäpätöinen hautakumpu.

[3] Matinus, vuori Apuliassa, eräs Garganus-vuoren harjanteita.

[4] S.o. Tantalus, Jupiterin ja Pluton poika, Frygian kuningas. Hän oli päässyt jumalain pöytävieraaksi (conviva deorum); mutta sittemmin suututtanut heidät joko ilmaisemalla heidän salaisuutensa tahi varastamalla heidän nektariansa ja ambrosiansa tahi syöttämällä heillä oman surmatun poikansa Pelopsin hartialihoja, (näistä olikin Demeter toisen hartian syönyt, mutta Zeus huomasi petoksen, teki Pelopsin jälleen eläväksi ja valmisti hänelle uuden norsunluusta, vrt. Carm. I, 6.) siten tullaksensa vakuutetuksi heidän kaikkitietäväisyydestänsä. Rankaistukseksi tästä pantiin hän Manalassa seisomaan kaulaansa myöden vedessä, vaan josta hän ei millään lailla saanut juotua, vaikka hänellä oli hirveä jano. Toisten mukaan taas hän sai rankaistukseksi killua ilmassa, hirveän suuri kallion lohkare pään päällä, joka aina oli putoamaisillansa hänen päähänsä. Vrt. Carm. I, 6.

[5] Tithonus oli Laomedonin ja Strymon l. Plakian poika, Priamuksen veli (vrt. Carm. I, 2), Auroran (Eos) puoliso. — Tarun mukaan Aurora riisti hänet hänen kauneutensa tähden omille asunnoillensa, pyysi ja sai hänelle Zeus-jumalalta kuolemattomuuden, mutta unhoitti pyytää ikuista nuoruutta, jonka vuoksi hän aina rutistui rutistumistansa.

[6] Minos oli Zeus-jumalan ja Europan poika, Rhadamanthuksen veli, Kretan kuningas, tunnettu lainlaatija; kuoltuansa oli hän tuomarina Manalassa (Hadeksessa) Rhadamanthuksen ja Aeakuksen (ent. Aeginan kuninkaan) keralla. (Manalan lautamiehillä oli kolme äänestyslippua, yhdessä: kirjain C [= condemno, tuomitsen]; toisessa: kirjain A [= absolvo, vapautan] ja kolmannessa: N L [= non liquet, asiaa ei voida ratkaista] ja minkä-kirjaimellisia lippuja enin karttui uurnaan, sen mukaan tuomari päätti asian.) Vanhan tarun mukaan kävi Minos joka uusi vuosi eräässä salaisessa, pyhässä luolassa Zeus-jumalan kanssa neuvottelemassa (Μίνως Λιός μεγάλoυ όαριστής, Hom. Odyss. 19: 179) ja saamassa uusia lakeja Kretan saarelle.

[7] S.o. Tuonela, Manala.

[8] Panthoides oli erään arvoisan Trojalaisen, Panthouksen ja Prontiksen poika, Euforbus nimeltänsä, joka Trojan sodassa haavoitti Patrokluksen. Myöskin Pythagoras hoki Trojan sodan aikoina olleensa Euforbus. Todistukseksi ottaa hän erään Heren temppeliin Mykenassa ripustetun kilven, jonka sanoi silloin itsellänsä olleen, ja kun tämä kilpi otettiin alas, oli siihen todellakin merkitty Euforbuksen nimi. — Pythagoras, mainio filosoofi, kotoisin Samos-saarelta,eli vv. 580-500 välillä e.Kr.

[9] Nim. Pythagoraana.

[10] Vrt. Carm. I, 24.

[11] Kuolon yö l. pimeys.

[12] S.o. Kostottaret (nimiltänsä: Alekto, Megaera ja Tisifone), jotka ihmisten rikoksia rankaisevat taikka rikoksellista mieltä tuhotyöhön kiihdyttävät; tässä: sodassa-vallitsevat jumalattaret.

[13] Vrt. Carm. I, 6.

[14] Proserpina oli Jupiterin ja Cereen tytär, Pluton puoliso, Manalan kuninkatar. Romassa oli eräs maanalainen käytävä, jonka luultiin vievän Manalan valtakuntaan; tämä aukaistiin kolmesti vuodessa ja nämät päivät pidettiin onnettomuutta-tuottavina.

[15] Orion eräs tähtisikerö, vastapäätä Arktosta (Karhua). Tämän lasku syksyllä, Marraskuun alussa, tuotti myrskyjä ja sateita. Meillä: Kalevanmiekka, Väinämöisen viikate, Kolmoiset.

[16] S.o. etelätuuli, suvituuli; ilmat ylim.

[17] S.o. Adrian mereen, joka ulottuu aina Illyriaan asti.

[18] Eurus on kaakkotuuli; siitä tuuli ylim.

[19] S.o. Italian.

[20] Venusia oli Horatiuksen syntymäkaupunki Apuliassa, lähellä Matinus-vuorta.

[21] Vrt. Carm. I, 2, 15.

[22] Vrt. Carm. I, 5.

[23] Tarentumia sanotaan pyhäksi sentähden, että Neptunus oli sen suojelijajumala.

[24] Alkukielessä: "debita jura", ansaittu rankaistus, kreikk. οίκην ήν όφείλεις.

[25] Nim. rankaistuksesta.

[26] Nim. ruumiini siunaukseksi, koska "kolme" oli pyhä luku.

29 Laulu. (Iksiukselle)

[1] Iksius oli eräs nuori filosoofi, Horatiuksen hyvä ystävä. Kun tämä oli aikonut ottaa osaa sotaretkeen Arabialaisia vastaan (toisten mukaan v. 27 e.Kr., toisten taas v. 24 e.Kr.), pilkkaa Horatius häntä, koska hänestä näytti ihan mahdottomalta "kirjatoukan" tarttua miekkaan.

[2] Arabialaiset olivat ympäri koko silloin tunnetun maailman kuuluisat äärettömistä rikkauksistansa.

[3] Saba on "onnellisen Arabian" kaupunki, jonka ympäristöllä Sabalaisten maa.

[4] Vrt. Carm. I, 2.

[5] Nim. kaatamaan viiniä pikariin ja tarjoamaan.

[6] Seriläiset (Itä-Asiassa) ja ylipäänsä kaikki Itämaan kansat olivat tunnetut taitaviksi joutsimiehiksi. Seriläiset olivat kuulut myöskin silkkikankaistansa.

[7] Panaetius oli mainio stoalainen filosoofi, kotoisin Rhoduksesta, eli noin vv. 180-110 välillä e.Kr., Laeliuksen ja nuoremman Scipion hyvä ystävä. Hänen toimestansa alkoi kreikkalainen filosofia levitä ja kukoistaa Romassakin.

[8] Sokrates, kotoisin Athenasta. eli noin vv. 469-399 välillä e.Kr. Hänen koulunsa miehiä ovat: Plato, Xenofon, Euklides (Megarasta), Antisthenes y.m.

[9] Hispanian rauta, samoinkuin Norikuminkin, oli kuuluisaa vahvuudestansa ja sitä käytettiin vallankin pantsareiksi. Vrt. Carm. I, 16.

30 Laulu. (Venukselle)

[1] Runoilija rukoilee Venusta seuralaisinensa suosimaan sitä uhria, jonka Glykera hänelle toimittaa. Vrt. Carm. I, 2.

[2] Knidus, eräs Karian merikaupunki, jossa oli Venuksen temppeli.

[3] Pafus, eräs Kyprus-saaren kaupunki, jossa Venuksen palvelus suuresti rehoitti.

[4] Vrt. Carm. I, 2

[5] Vrt. Carm. I, 2

[6] Vrt. Carm. I, 1.

[7] S.o. nuoruuden jumalatar (Hebe).

[8] Vrt. Carm. I, 2.

31 Laulu. (Apollolle)

[1] Laulu on nähtävästi valmistunut siihen juhlaan, joka Aktiumin tappelun jälkeen, v. 28 e.Kr., vietettiin Romassa ja jolloin Augustus vihki Palatinus-vuorelle rakentamansa muhkean temppelin Apollon palvelukseen. Runoilija katsoo kaikki ne maalliset hyvyydet, joita kansa itsellensä tässä juhlassa Apollolta rukoilee, turhiksi; hän on tyytyväinen omaan pieneen kohtaloonsa, kunhan vaan runolahjaa riittää hänellä aina vanhuuteen saakka. (Vrt. Carm. I, 2, 7, 9, 21.)

[2] Alkukielessä: "dedicatum Apollinem", oik. temppelillä kunnioitetulta Apollolta s.o. Apollolta, jolle temppeli on pyhitetty l. vihitty.

[3] S.o. nuorta viiniä. — Uhritoimituksissa käytettiin nimitt. nuorta viiniä, kun sitä vastoin juotavaksi vanhaa. Vrt. Carm. I, 9, 11.

[4] Sardinia samoin kuin Siciliakin olivat tunnetut hedelmällisyydestänsä. Niitä kutsuttiinkin siitä syystä "Italian jyvä-aitoiksi".

[5] S.o. nykyisen Apulian.

[6] Indiasta tuotiin paljo norsunluuta Romaan ylellisyyskapineiden valmistamista varten.

[7] S.o. Etelä-Latiumia.

[8] Liris saa alkunsa Apenninusvuorilta, läheltä Fucinus-järveä ja juoksee Marsilaisalueen ja eteläisen Latiumin lävitse Tyrrhenian mereen.

[9] Alkukielessä: "Calena falce", oik. Kaleen sirpillä j.n.e. Vrt. Carm. I, 20.

[10] Syriasta (Arabiasta ja Indiasta) tuotiin kallisarvoisia öljyjä (esim. malobathrum-öljyä μαλόβαϑρος), ja suitsutusaineksia.

[11] Tässä: kaukaisen valtameren ylim.

[12] Latonan poika, Apollo.

[13] Alkukielessä: "senectam", sivumuoto "senectus"-sanasta.

[14] Alkuk. mukaan oikeastaan: "häpeällistä vanhuutta j.n.e."

[15] Oik. kitara; siitä: runolahja.

32 Laulu. (Lyyrylle)

[1] Runoilija pyytää lyyryänsä, ikäänkuin jotakin jumalatarta, auttamaan itseänsä uusissa runousyrityksissänsä. Laulu on siis itse asiassa suora ylistyslaulu lyyrylle ja sen keksijälle.

[2] Tarkoittaa lyyryä.

[3] Nim. vuosia (in plures annos).

[4] S.o. romalainen.

[5] S.o. Alcaeus. Hän oli syntyisin ylimyssuvusta Mytilenan kaupungista Lesbos-saarella, oli ja vaikutti noin v. 610 e.Kr., oli etevä valtiomies ja runoilija. Synnyinkaupunkinsa ylimyssukujen puolesta taisteli hän sekä huiluin että miekoin kansan- ja hirmuvaltaa vastaan, vaan täytyi sittemmin jalon isänmaallisen hallitsijan Pittakuksen kourista mennä vähäksi aikaa maanpakoon. Intohimot näyttävät olleen hänessä vallitsevina. Hänen runoelmistansa mainittakoon: "Poliitilliset puoluelaulut" (Στασιωτικά), "Juomalaulut" (Συμποτικά) ja "Lempilaulut" (Έρωτικά).

[6] Nim. palatessansa sotaretkeltä.

[7] Nim. juoma- ja lempilauluissansa. Vrt. Carm. I, 1, 7, 12.

[8] Vrt. Carm. I, 26.

[9] Vrt. Carm. I, 2.

[10] S.o. Amorista l. Kupidosta.

[11] Lykus oli joku Alcaeuksen lemmittyinen.

[12] Vrt. Carm. I, 2. 7, 9, 21.

[13] Vrt. Carm. I, 2,' 15.

[14] Alkukielessä: "testudo", kilpikonna, kilpikonnan kuori; siitä.: kantele, koska niitä alkuansa valmistettiin kilpikonnan kuorista.

33 Laulu. (Albius Tibullukselle)

[1] Horatius koettaa lohduttaa Albius Tibullusta joka erään nuoren ihailijan tähden oli joutunut lemmittynsä Glykeran epäsuosioon; hän sanoo monelle käyvän samoin, ottaa vihdoin oman itsensä esimerkiksi rakastavien keskinäisestä tilasta. — Albius Tbullus oli kuuluisa runoilija (elegiankirjoittaja), syntynyt Romassa noin v. 54 e.Kr. kuollut noin v. 20 e.Kr, Horatiuksen hyvä ystävä.

[2] Romalaisilla pidettiin kauneuden merkkinä otsan mataluutta.

[3] Muutaman rakastetun nimi.

[4] Romalaiset käyttivät usein tämänlaista lausetapaa, kun tahtoivat ilmaista jotakin aivan mahdotonta.

[5] Vastakohtana sanalle "vapautettu".

[6] Kalabrian ranta on mm. hyvin mutkainen.

34 Laulu. ("Itsellensä")

[1] Tässä laulussa puhuu runoilija omasta uskonnollisesta kääntymyksestänsä. Horatius oli nimittäin kuulunut Epikuroksen lahkokuntaan, joten hän luuli jumalain olevan vaikuttamatta maailman järjestykseen, eikä siis tunnustanut laisinkaan jumalallista kaitselmusta; mutta erään kerran raju ukonilma opetti hänet tuntemaan jumalan kaikkivaltijaan voiman. Estääksensä ketään tällaiseen varjo-uskoon joutumasta, esittelee hän tässä, varoitukseksi, Jupiterin jumalallista vaikutusta maailman ja sen rakennuksen suhteen.

[2] S.o. Jupiter. Vrt. Carm. I, 2.

[3] Alkukielessä: "quo", josta, minkäkautta; jotta.

[4] Styx on Manalassa virtaava joki, jonka kautta jumalat valansa tekevät; Manala, Tuonela. — Arkadiassa löytyi eräs Styx-niminen lähde, jossa oli erittäin kylmää vettä.

[5] Taenarus, Lakonian läntinen niemeke, jossa oli eräs luola, mistä luultiin tien käyvän Manalaan.

[6] Tässä: kaukainen maanääri ylim., Länsimaan ranta.

[7] Nim. siipien (alarum).

[8] Alkukielessä: "sustulit — posuisse", perf. aor.

35 Laulu. (Antiumin Onnettarelle)

[1] Tässä laulussa Horatius rukoilee Onnetarta auttamaan ja ottamaan suojahansa Augustuksen, joka v. 27 e.Kr. varusti samalla kertaa kahta suurta sotaretkeä, nim. toista Britannialaisia ja toista Arabialaisia vastaan.

[2] Fortuna l. Onnetar, jota Italiassa palveltiin jo vanhimmista ajoista (Romassa vasta Ankus Marcuksen ja Servius Tulliuksen ajoista) elämän ja kuoleman jumalattarena sekä maalla että merellä. Hän oli Roman ja Latiumin suojelijatar. Hänen kuuluisimmat palveluspaikkansa, mainitsematta Romaa, olivat Praeneste ja Antium, joissa kummassakin hänellä oli kuuluisa oraakkeli.

[3] Antium, eräs ikivanha Latiumin kaupunki, eteläänpäin Romasta, tarun mukaan Odysseuksen ja Kirken pojan (toisten mukaan Askaniuksen) perustama. Oli kauan aikaa Volskilaisten pääkaupunkina, melkoisen kauppansa tähden rikas ja mahtava. Sen ihanan aseman ja terveellisen ilmanalan vuoksi rakensivat useimmat keisarit ja ylhäiset Romalaiset sinne itsellensä muhkeita palatseja tasavallan viime aikoina, siellä pääkaupungin hälinästä vapaina nauttiaksensa kaikkia mahdollisia huvituksia.

[4] Romalaiset kävivät melkoista kauppaa Bithynian rantamaan kanssa, senvuoksi alustakin tässä sanotaan bithynialaiseksi.

[5] Rhoduksen ja Kretan välillä s.o. Arkipelagi; tässä: meri ylipäänsä.

[6] Eräs raaka kansakunta, asui nykyisessä Unkarissa, Siebenbürgissä, Vallakhiassa ja Moldaussa, joista alituisesti hyökkäsi Roman alueelle.

[7] Vrt. Carm. I, 19.

[8] Nim. kuvapatsaan.

[9] Alkukielessä: "comitem abnegat", nim. "se tibi", eikä kieltäydy olemasta seuralaisenasi.

[10] S.o. hiljakkoin koottua, nuorta sotajoukkoa, jonka piti Aelius Gralluksen johdolla lähteä sotaretkelle Arabialaisia vastaan.

[11] Nim. surmatut (occisorum) veljemme. Runoilija tarkoittaa niitä seikkoja, jotka kansalaissodan aikana tapahtuivat. — Koko lause täydellisesti pitäisi kuulua alkukielessä näin: "Eheu, cicatricum acceptorum et sceleris commissi et fratrum occisorum pudet."

[12] Massagetalaiset olivat eräs sotaisa Skythalaisheimo Imaus-vuorella Kaspian meren ja Aral-järven välillä.

[13] Vrt. Carm. I, 29.

36 Laulu. (Plotius Numidalle)

[1] Kun Horatiuksen hyvä ystävä, Plotius Numida, v. 24 (toisten mukaan v. 25) e.Kr. palasi Kantabrian pitkälliseltä ja vaivaloiselta sotaretkeltä, johon itse Augustuskin oli ottanut osaa, iloitsee runoilija hänen onnellisesta palaamisestansa, tahtoo juhlallisesti viettää sen päivän ja kehoittaa Numidan ystävää, Lamiaa, tekemään samoin.

[2] Romalaiset käyttivät uhritoimituksissansa "fides"-nimistä soittokapinetta.

[3] S.o. Kantabriasta.

[4] Täydellisesti: Lucius Aelius Lamia. Vrt. Carm. I, 26.

[5] Numida ja Lamia olivat nim. samanikäiset kasvinkumppanit.

[6] Liitumerkkiä pidettiin onnellisuuden, kun sitävastoin hiilimerkkiä onnettomuuden merkkeinä.

[7] Salilais- l. Marsin papit kulkivat Marsin juhlissa laulaen ja tanssien halki kaupungin.

[8] Naisen nimi (δάμαλις, nuori lehmä).

[9] Alkukielessä: "amystide" (αμυστις), maljan tyhjentäminen yhdellä siemauksella, ylellisjuominki. Vrt. Carm. I, 18.

[10] Juhlallisissa atrioissa olivat istuimet, pöydät ja astiat kukilla kaunistettuina.

[11] Nim. riippuen hänessä (ihailijassansa).

37 Laulu. (Tovereille)

[1] Kun Syyskuussa v. 30 e.Kr. oli tullut Romaan tieto kuninkatar Kleopatran itsemurhasta, kehoittaa Horatius toveriansa juhlailemaan tämän iloisen uutisen johdosta. Laulu on siis ylistyslaulu siitä, että Roma oli päässyt tästä vaarallisimmasta vihollisestansa. Roma kyllä kadotti saman itsemurhan kautta triumviri Antoniuksen, joka sotaretkellä Parthialaisia vastaan v. 35 e.Kr. oli sekautunut lemmenpauloihin Kleopatran kanssa ja sittemmin aikoi tehdä hänestä Roman hallitsijattaren, mutta arkatuntoisuudesta, koska hän oli Roman kansalainen ja naimisissa Augustuksen sisaren Oktavian kanssa, jättää runoilija tästä mainitsematta. Samalla ylistää runoilija tässä laulussa Augustusta Roman vallan ja isänmaan pelastajaksi tuosta uhkaavasta perikadosta.

[2] Tämä on nähtävästi mukailua eräästä Alcaeuksen tekemästä laulusta
Lesbos-saaren itsevaltijaan Myrsiloksen kuoleman johdosta; se alkaa:
Nυv χρή μεϑύσϑην καί τινα προς βίαν πίνην επειδή κατϑανε Μυρσιλος.
(Alcaei fragm. 20 p. 775 ed. Bergk.)

[3] Salilaispapit pitivät Marsin juhlissa loistavia kemuja, joissa lukemattomia ruokalajia nautittiin. — Vanhan tavan mukaan levitettiin tällainen "patja" (pulvinar) rukous- ja kiitosjuhlissa sekä muissa juhlallisissa atrioissa; tälle asetettiin jumalain pyhät kalut ja kuvat, seppeleillä kaunisteltuina, ynnä osa uhreista ja ruokalajeista, jumalia varten.

[4] Vrt. Carm. I, 20.

[5] Romalaisten viinikellari ei ollut tehty maan alle, kuten meidän kellarimme; se oli tehty aivan tasaiselle maanpinnalle (loco plano), tavallisesti talon pohjais-puolelle.

[6] Runoilija tarkoittaa tässä niitä kuohilaita (eunuchus), joita oli Kleopatran seurassa.

[7] S.o. jos Kleopatra Antoniuksen avulla pääsisi sekautumaan Roman asioihin, niinkuin hän toivoi, niin silloin olisi tasavallan häviö käsissä.

[8] Nim. Roman kuningasruunua.

[9] Antoniuksen koko laivasto, paitsi yksi, jolla hän pakeni, paloi poroksi Aktiumin tappelussa v. 31 e.Kr.; Kleopatra taas pakeni omine laivoinensa, joita kerrotaan olleen kuusikymmentä.

[10] Tätä saatiin Mareotis-järven ympäristöltä, Alexandrian läheisyydestä.

[11] K. Julius Caesar Oktavianus Augustus. Vrt. Carm. I, 2.

[12] Nim. Kleopatraa.

[13] Caesar oli nim. Aktiumista, Akarnanian luoteiselta niemeltä, alkanut Kleopatraa ahdistamaan.

[14] Nim. ahdistaa (adurget).

[15] S.o. Thessalian.

[16] Oktavianuksen tarkoitus oli saada Kleopatra elävänä haltuunsa ja sitten vangittuna kuljettaa hänet loistavassa voittosaatossansa Romaan.

[17] Alkukielessä: "monstrum, quae". Relatiivipronomini on fem. suvussa, koska se tarkoittaa Kleopatraa.

[18] S.o. kaukaisia, etäisiä.

[19] Horatius ei näytä asiasta olleen oikein selvillä, koska ei mainitse Kleopatran pako-yrityksestä mitään. Hän aikoi nim. paeta Alexandriasta Arabian lahden toiselle puolelle, vaan tuli estetyksi siten, että arabialaiset polttivat laivaston.

[20] Kun Antonius oli surmannut itsensä, eikä hänen viehättäväisyytensä vaikuttanut voittajaan suotuisasti, surmasi Kleopatra itsensä kahden käärmeen myrkyllä.

[21] "Liburnae" (sc. naves) olivat pieniä, nopeasti-kulkevia kaksisoutuja, saaneet nimensä eräästä Illyrian kansakunnasta, joka niitä käytti.

[22] S.o. yksityishenkilönä, kuninkaallisen arvonsa menettäneenä.

38 Laulu. (Palvelijallensa)

[1] Horatius ilmoittaa tässä ajatuksensa palveljallensa, hänen atrioitansa ja juominkiansa ei tarvitse varustaa ylellisillä kaunistuksilla, hän on tyytyväinen ainoastaan yksinkertaiseen myrttiseppeleesen; sillä ylelliset varustukset eivät tee nautitsijaa iloiselle tuulelle, Vaan nautitsijan oma, tarkoitukseen soveltuva mielenlaatu.

[2] Tässä: "ylellisiä", koska persialaiset olivat tunnetut ylellisestä elämästänsä.

[3] Kaikki seppeleet ja kiehkurat sidottiin niininkuoririhmalla.

[4] Alkukielessä: "curo", absoluuttisesti käytettynä.

[5] Nim. näin yksinkertaista, tyytyväistä miestä.