I.
Hiljaisuus, mi henkii metsäin sydämessä, pyhään hartauteen sen eessä hiljenee.
Hiljaisuus — kaiken kohtu, kaiken hauta — kerran sen täyttä onnea tuntenut oon, — kerran sen suureen rauhaan jälleen vaikenen.
Vierasta on mulle kaikki muu, maailman turut, onnenmarkkinat. Täällä yksin kotonani oon, täällä yksin vastaani soi oman sydämeni sävel.