AAMU
Kuu painuu taakse taivaanrannan — pian aamu on, — kuu kultaa rannattoman ulapan, — pian kalvennut on kaikki: pois painuu vanha, uusi päivä koittaa.
Ja haaveksien luonto nukkuu vaan kuin neitonen, ja hiljaisuuden hymni yli vetten henkii. —
Niin valjeta kun kerran vois, niin hymyilevän tyynnä mennä pois, niin tuskatta kuin kuulas kesäyö hiljaisuuden suureen valtakuntaan!