ÖINEN MERI
Sun lauluasi, meri, kuuntelen kuin armahani hyväilevää ääntä. Niin hyljätyksi kesken ihmisten ma tunnen sydämeni rakkauden. Sa yksin laulat lohdutusta mulle.
Sua rakastan ma sätehissä päivän ja illanruskon ruusuhohteessa, sua rakastan ma synkkyydessä yön, kun rantaan äänettömän kaupungin sun valittava äänes hiljaa soi kuin ihmiskohtaloa itkien.
Kuin iltatähti helmaan himmeen yön sun syleilyysi niinkuin armahan ma tahdon hiljallensa sammua ja nukkua sun laulus säveliin!