ONNI
Pää taipuneena, silmin ummistetuin ja povi kiihkeästi kohoillen sa vaivut suudelmien pitkään riemuun.
Illanrusko hehkuu poskillasi —
ja silmäsi kuin tähdet pilven alta
joskus sulaneina katsovat.
Kuin siivin häipyy illan hetket pois:
vaikk' ois suudelma kuin iäisyys,
hetkessä se ohitsemme ois! —
Kuinka tyhjää, kuinka turhaa kaikki!
Nytkin, armas, vaikk' on malja täysin,
tyhjänä sen huulilleni vien!