TULE HILJAA VARPAILLAS
Tule hiljaa varpaillas, kun luokseni käyt, — näet mulla on isäntä tuima! Lähin naapuri on hän ja tarkka ja kiivas, kade, luihu ja ilkeä. Hän on vanha kuin taivas, vaan tyttöjä vaanii kuin kyttä hän kaiket yöt. Viha silmissä kiiluu, kun nauravat vaan hälle vasten naavaista partaa — ken häntä nyt ehdoin huolis! — ja siksi kun saa hän kouriinsa jonkun, ei auta huuto, ei itkukaan, hänet luokseen hän vie, — — kai tunnetkin naapurin tuiman? — Vai et, no siis: varo häntä, armas, en sois' sua hälle ma koskaan! — Tule hiljaa varpaillas, kun luokseni käyt: on Kuolema naapuri mulla!