VAARAN LAELLA
Mitä näen? — Keinuvat vainiot, heleät niityt ja vakaat, valtavat metsien vyöt — vaan sitten katseelta salpaa tien siintävät vaarain harjut. Yllä lehväin keinuva katto ja taivaan kirkas kuulto, — kauas ei ihmiskatse kanna!
Mitä kuulen? — Sointuja suuren suven, joka ihmissielun jo ammoin rauhaan tuutinut on.
Rauhaan! — —
Ei, sitä onnea suotu ei sulle vielä!
Levoton on laulajan tie,
ja kaipaus rintaa polttaa,
kunnes herää hän tuskansa tuudinnasta,
kunnes kuulee hän soinnut suuren kevään,
kunnes suuren vapahduksen riemu,
niinkuin valtavan kosken vuolteet,
maailmanlauluna elämän kaikkeussoinnuin
valtoinaan hänen rinnastansa tulvii.