AATE JA NYRKKI
»Joukkotappelut Raisiossa. Kiroukset, huudot ja laukaukset kaikuvat kauas ympäristöön…»
Häh?
No ei se ole sen vaarallisempaa. Turkulaisen lehden iltamauutisen otsikko vain. Raision työväenyhdistys Voima viettää iltamaa voimaperäisine ohjelmineen. Ja »suuri joukko tunnettuja ehdonalaisia Raunistulan huligaaneja vahvasti päissään» on saapunut toverilliseen illanviettoon Raision aateveljien luo.
On aate pyhä ja kallis, sen puolesta taistellaan!
Muuallakin kuin Raisiossa.
Tanskassa on eräs telakkatyöläinen käsitelty aatteen nimessä puolikuoliaaksi.
Oli ollut lurjus liian ahkera.
Toveripiiri oli katsellut tätä ahkeroimista synkkien kulmakarvojen alta.
Lopuksi oli toveripiiri antanut huomautuksen.
Se ei auttanut.
Mies vain ahkeroi.
Toveripiiri antoi ankaran varoituksen.
Mies jatkoi työtään. Tunnusti kyllä aatteen niinkuin toisetkin, mutta teki työtä.
Asia oli vakava.
Lähetettiin lähetystö päällystön luo vaatimaan, että mätäpaise oli puhkaistava. Työruttoinen oli yleisen turvallisuuden nimessä poistettava pois telakalta.
Päällystö ei suostunut potkaisemaan ahkerinta ja kykenevintä miestään.
Tietäähän ne porvarit.
Aatteen nimessä ryhtyivät telakan konetyöläiset silloin itse asianvaatimiin toimenpiteisiin, ja kun ahkera mies yritti karkoitustilaisuudessa harata vastaan, niin sattui tulemaan hakatuksi puolikuoliaaksi.
Aatteen varsinaisessa luvatussa maassa, Venäjällä, ori liian ahkeroimisen vaarasta tietysti päästy. Siitä on päästy niin perusteellisesti, että itse Lenin ja Trotski ovat antaneet ymmärtää, ettei sentään ollut tarkoitus päästä siitä aivan niin perusteellisesti. Ja kun jossakin tehtaassa on siitä huolimatta yritetty pitää kiinni aatteesta puhtaana ja väärentämättömänä, niin on tehtaan ympärille asetettu erinäisiä vakuuttavan näköisiä kuularuiskuja sekä muutamia satoja alaansa perehtyneitä kiinalaisia ja kirgiisejä, jonka jälkeen juutalainen komissario on tullut kädet taskussa tehtaan portista sisään ja kysynyt toverillisesti, että eikö täällä haluta tehdä työtä niinkuin käsketään, vai onko mahdollisesti tapahtunut joku väärinkäsitys?
Johon työläisten taholta on kiiruhdettu selittämään, että väärinkäsitystäpä tietenkin. Kukapa ei haluaisi tehdä työtä.
Sitähän minäkin, on komissario vastannut. Ystävällisesti ja toverillisesti kuten aina.
Mutta jos joku työläisistä kuitenkin on uskaltanut huomauttaa aatteesta ja 6-tuntisesta työpäivästä, niin on häntä pyydetty hyväntahtoisesti käymään pihamaalle keskustelemaan tarkemmin tästä periaatteellisesta kysymyksestä. Sitten on kajahtanut lyhyt ja terävä yhteislaukaus kuudesta kiväärinpiipusta. »Asia julistettiin loppuunkäsitellyksi ja keskustelu päätettiin pitää vastauksena kysymykseen».
Eikä tarvita mitään salkkuniekkoja varatuomareita välitysmiehiksi työriitaisuuksissa. Eikä muita porvarien keksintöjä.
Porvarit ovatkin siellä lyödyt ei vain puoli-, vaan kokokuolleiksi. On sitä lyöty Venäjällä ennenkin, mutta ei aina niin pontevasti.
Nyt sitten pitäisi, mikäli aate pitää paikkansa, lyömisen olla lopussa.
Mutta kumma kyllä ei se niin ole. Kun itse Leninin »Pravda» Moskovassa sen kertoo, niin täytyneehän toki uskoa.
»Pravda» toteaa »yleiseksi ilmiöksi, että venäläinen työläinen hakkaa akkaansa, jolloin tutkimuksissa on käynyt selville, että tämä työläinen kuitenkin on — kommunisti!»
»Miten on mahdollista», huudahtaa lehti, »että vanhat raakalaistavat vielä elävät meidän Neuvosto-tasavallassamme?…»
Kummaltahan tuo kuuluu. Sillä ellei neuvostojärjestelmä ole ollut omiaan edistämään Venäjällä korkeinta kulttuuria, tapojen hienoutta ja seurustelutaitoa, niin mikäs sitten? Me olimme luulleet, että bolshevikkinen työläinen teitittelee puolisoaan niinkuin ranskalainen markiisi markiisitartaan. Ja nyt tulee »Pravda» ja sanoo suorasukaiseen tapaansa, että bolshevikki pieksää akkaansa. Niinkuin ennenkin.
Asialla on kuitenkin luonnollinen selityksensä. Me tahdomme sen selittää. Ehkäpä joku meikäläisistä kommunisteista toimittaa tämän selityksemme muun postin mukana Moskovaan, jotta »Pravdakin», jolla ei tunnu pää olevan aivan äsken hiottu partaveitsi, saisi huojennuksekseen tietää, ettei vika ole aatteessa eikä miehessä, vaan akassa itsessään.
Akka on nähkääs menshevikki. Koska akat aina vetävät eri köyttä.
Sentähden hakkaa bolshevikki akkaansa.
Ilmoitettakoon tämä kaikille, kaikille, kaikille:
Akkapiru on menshevikki!
Sentähden on aivan paikallaan, että hän saa selkäänsä.
(1920.)