VAPAUDENSANKARIN HAUTALÖYTÖ INKEROISISSA
Siitä on jo kiertänyt uutiset kaikissa porvarilehdissä — sosialistilehdet ovat tällä kertaa olleet hyvin niukkasanaisia — mutta koska meille on lähetetty useita kirjeitä lähempine selontekoineen tästä valkoisen terrorin tapauksesta, josta mahdollisesti tulee vielä välikysely Englannin parlamentissakin, puhumattakaan Tarton rauhanneuvotteluista, niin täytynee meidänkin kertoa, että:
N.s. Inkeroisten ruumislöytö tapahtui Sippolan pitäjän Mämmälän kylässä, lähellä Inkeroisten asemaa.
Siellä on Hallasenlammiksi nimitetty hiekkakuoppa sitä ympäröivine kanervikkokankaineen.
Jota on aikoinaan käytetty itsestäänkuolleitten kotieläinten viimeisenä leposijana.
Niinpä haudattiin sinne kolme vuotta takaperin Salmelan talon lehmävainaja.
Kun hauta oli luotu umpeen, jäi sen päälle vähäinen hautakumpu.
Tänä kesänä kulki siitä ohi marjamiehiä Inkeroisten tehtaalta, ja he puhelivat mennessään, että tässä se on nyt se Hallasenlampi, täällä sitä kuuluu olevan meilänkin tovereita naulattuna… katsokaas, tuossa on hautakumpu.
Käsin ja seipäin naiset ja lapset ja miehetkin hautaa kaivamaan.
Tuli vihdoin vainajan rintakehä näkyviin.
— Istualleen ovat haulanneet, koska rinta oi siin asennos!
— Siin on sitt taas yks meilän miähii, huokailivat kaivajat ja kaivoivat yhä syvemmälle ja leveämmälle.
Kulki ohi porvari ja kysyi, että mitäs te kaivatte, ja kaivajat katsoivat häneen vihaisesti ja syyttävästi ja surullisesti ja murhaavasti ja ajattelivat, että kehtaa vielä kysyäkkin, — keleen lahtari, ja vastasivat synkästi:
— Kyll se on niit kapinan jälkiseurauksen uhrii…!
Sitten löytyi kyynärvarren luu, ja iso se olikin kyynärvarrenluuksi.
— On ollukkin tavallist rotevamp miäs, huokasivat kaivajat, ja koristelivat haudan lepänoksilla ja kävivät voimisteluseura »Terhon» urheilukentän juoksuradalta laudanpätkän ja kirjoittivat siihen punaisella kynällä yksinkertaisesti ja koruttomasti:
»Lepää rauhassa!»
Ja sanoma löydöstä levisi Inkeroisten tehtaalle, josta alkoivat toivioretket hautapaikalle, mutta eräät sanoivat:
— Tarvis sannoo vallesmannit että korjais sen raalon siält pois haisemast.
Tekeillä olevan urheilukentän juoksurata siltä puolen, josta hauta oli, tuli melkein tasaiseksi ilman jyräämistä, ja urheilijat sanoivat:
— Tarvis olla lehmänhaulat joka puolell kenttää, niin helpommaks tulis juoksuralan tasottaminen.
T.k. 1 p:nä oli työväen urheilujuhla, jonne tuli juhlapuhuja muulta paikkakunnalta, ja juhlapuhujalle kerrottiin, ettei taila olla viälä teilän tielossanne, kun täällä lahtarit on haulannu yhlen meikäläisen istuvalles, ja käsitteli puhuja esityksessään tätä valkoisen terrorin tapausta.
Mutta muistotauluun piirrettiin edellisten lisäksi seuraavat sanat:
»Tässä lepää vapauden sankari».
Maanantaina t.k. 2 p:nä ikäpuolella alettiin hautaa vihdoin yleisen mielipiteen ja poliisiviranomaisten vaatimuksesta perusteellisesti avata, ja kaivettiin sieltä esille »vapauden sankarin» etusorkka ja ennenmainittu rintakehä. Ja lopuksi löytyi sankarin pääkallokin. Siinä oli vahvat sarvet. Eikä sitten muita luita enää löytynytkään.
Ja kun näin oli lopullinen selvyys saatu, alkoi tilaisuuteen saapunut suuri ja harras väkijoukko hiljalleen poistua hautapaikalta.
Eikä sinne lopuksi jäänyt muuta kuin se muistotaulu:
»Tässä lepää vapauden sankari. Lepää rauhassa!»
(1920.)