EI VAIN TUNNUSTETA

Tiukassa tuntuu olevan.

Olipa kerran muudan Koltshak.

Hän nousi kuin musta pilvi idässä, ja hänen kerallansa oli paljon kansaa, ja hän ryhtyi Venäjää valloittamaan.

Hän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.

Oli muudan Denikin.

Hän nousi etelässä, ja hänellä oli paljon miehiä ja hevosia ja hän läksi kohti Moskovaa.

Hän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.

Kumpikaan näistä herroista ei pitänyt tarpeellisena erikoisesti kiirehtiä Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Ennättääpähän siitä sitten keskustella, velihopeat, kunhan on päästy Pietariin ja saatu sinne muutamia satoja tuhansia hyvästivarustettuja Iivanoita, Vassileita ja Nikolashkoja. Vot sitten keskustellaan naapurienkin asioista.

Missä nyt lienevät Koltshakit ja Denikinit.

Tuli sitten näyttämölle Wrangel, kasakka reima ja solakka. Hän teki, niinkuin Lermontow kauniisti laulaa »Kasakan kehtolaulussa»:

»Aika rientää nopeasti
Alkaa sunkin työs:
Ratsaille käyt rohkeasti,
Pyssyn sieppaat myös».

Hän tuli ja hän näki ja hänet nähtiin. Mutta häntä ei vielä ole voitettu. Tosin ei hänkään vielä ole voittanut.

Mutta hän on ennättänyt tehdä tunnetuksi, ettei hän ole tunnustava Suomen itsenäisyyttä. Että hän pitää edelleenkin Suomea Venäjän valtakunnan osana.

Ei ole tarpeellista tuoda taaksemme nojatuolia, johon voisimme ällistyksestä pudota istumaan. Emme me putoa.

Koko maailma meidät jo on tunnustanut, mutta Wrangel ei. Onneksi ei Wrangel ole koko maailma, eipä edes koko Venäjäkään. Onneksi on Wrangelin valtakunta ainakin toistaiseksi hyvin pieni tilkku Venäjänmaan kartalla, ja Suomen tasavallan ja Wrangelin valtakunnan välillä on hyvin pitkä matka maata ja muheata mustaa multaa. Pitkät on matkat ja monet on vielä tiellä kitkat ja katkat. Ennenkuin Wrangelin hallituksen mielipiteillä Suomen ja Venäjän väleissä alkaa olla käytännöllistä merkitystä, on Wrangelin suoritettava eräitä ehkä hänelle hyvinkin helppoja, mutta jokatapauksessa toistaiseksi suorittamatta olevia ja todennäköisesti ainakin jonkinverran aikaavieviä järjestelyhommia, valloitettava esim. Moskova ja Pietari ja ylipäätään koko Venäjä j.n.e.

Pitkä on hänellä vielä matka Pietariin, yksi ja toinen eväspiirakka ja lampaankääpä kuluu sillä taipaleella. Näin ollen on hänen nähdäksemme hieman ennenaikaista vaivata kaunismuotoista päätään kovin paljon Suomen itsenäisyydellä ynnä sen kanssa mahdollisesti yhteydessä olevilla probleemeilla. Katsellaan nyt ensin, kuinka se Venäjänkin valloittaminen sujuu. Suomen valloittaminen takaisin Venäjän valtikan alle on aikaisintaan keskustelukysymys nro 2. Mutta voi tapahtua, että siihenkin väliin ennättää pujahtaa muita kysymyksiä.

Mitä siis kenraali Wrangeliin ja hänen ilmoittamaansa suhtautumiseen maamme itsenäisyyteen tulee, niin voitaisiin meikäläiseltä taholta sähköttää hra kenraalille ja hänen hallitukselleen eräs havainto, joka ainakin täällä Suomessa on tehty kuusta. Täällä näet ei kuukaan paista ennenkuin se nousee.

(1920.)