AKKA AUTUAANA
Hämeenlinnassa on eräs akka.
Siinä nyt ei vielä ihmettä.
Onhan niitä akkoja Hämeenlinnassakin.
Se akka on bolshevikki.
Sekään ei ole harvinaista.
Valkoinen korppi on paljon harvinaisempi lintu kuin bolshevikkiakka.
Yleensä onkin akkaväellä melkoiset taipumukset bolshevismiin. Se on niin suoranuottinen oppi, ja paljon yksinkertaisempi kuin sosialismikin kaikkine teorioineen ja taktiikkoineen ja marksilaisuuksineen ja monimutkaisine puoluejärjestöineen ja veroineen. Mutta tässä bolshevismissa ei muuta kuin pää poikki porvalilta ja koko hoito kommunisteille ja akoille vehnäskahvit kolmesti päivässä.
Tämä akka — se hämeenlinnalainen akka — on kuitenkin eräänlainen mallimuija, jonkinlainen ihanneakka bolshevistisessakin katsannossa. Vaaksan verran edellä kaikista muista bolshevikkimuijista tässä ent. edelläkävijämaassa, ja ansaitsee tulla sentähden mainituksi. Niinsanoaksemme aatteen akaksitulemus.
Eräänä päivänä tänä syksynä tulla hanttuutti hän kotiinsa kesken päivän ja kesken kiireiden ja kesken Hämeenlinnan maailmankaupungin kiireellisimmän arkisen aherruksen, melun ja hälinän ja helskeen ja vilinän, kiiruhti kotiinsa kasvot hehkuen ja silmät loistaen, riisui oikein repimällä yltään arkitamineensa ja pukeutui kiireesti pyhävaatteisiinsa.
Mitä siis oli tapahtunut?
Oliko hän saanut kutsun parhaan bolshevikkiystävättärensä syntymäpäiväkekkereihin, vai oliko hänet sähköteitse kutsuttu juhlapäivällisille siihen hienoon bolshevikkisalonkiin Helsingin kaupungissa?
Ei.
Hän ei ollut saanut mitään kutsua minnekään, eikä hän lähtenytkään minnekään.
Vaan hän lennätti kahvipannun tulelle, pisti kahvijauhoja pannuun kaksinkertaisen annoksen, juoksi leipurista ostamaan leivoksia, ja istuutui sitten, pyhävaatteissaan, juomaan kahvia ja syömään vehnäsiä ja yleensä viettämään päivää juhlapäivänä, jonka kunniaksi hän illan kuluessa viritti kimakalla äänellä kaikki osaamansa sosialistiset ja kommunistiset laulut, ja kun ne loppuivat, niin aloitti alusta.
Kysymme vielä kerran:
— Mitä oli siis tapahtunut?
Juu:
Akka oli saanut tiedon Wrangelin häviöstä!
Wrangel-parka!
Äsken vielä olit maailman kuuluisimpia miehiä.
Kuvasi oli kaikissa kuvalehdissä, teoistasi ja aikomuksistasi sähkötettiin joka päivä kaikilla kielillä kaikille maailman kulmille.
Mutta sitten sait selkääsi.
Ranska sinut hylkäsi. Sinulle tuli kiire lähtö. Lenin sähkötti kaikille kaikille kaikille, maltillinen porvaristo kohautti olkapäitään ja sanoi, että arvasihan sen.
Ja bolshevikkimuija Hämeenlinnassa puki ylleen pyhävaatteet.
Mutta historian hengetär kirjoitti ruhjotulle suuruudelle samanlaisen reseptin kuin valhelääkäri eräässä Tshehowin novellissa:
»Rec.
Sic transit — 0,05
Gloria mundi — 1,0
Aqva destillata — 1,1
Ruokalusikallinen kolmesti päivässä».
Hämeenlinnan bolshevikkimuijan naapurit eivät tästälähin tarvitse sanomalehtiä.
Katsovat vain, millaisessa puvussa muija on, niin tietävät kyllä, mihin suuntaan maailma on menossa.
(1920.)