IHASTUTTAVA YKSIMIELISYYS
Katsokaa meitä!
Näettekö, kuinka poskemme hehkuvat ja silmämme loistavat? Huomaatteko, kuinka viehättävä olemme kainossa ja vaatimattomassa kauneudessamme?
Kaikki tämä henkinen ja ruumiillinen kukkeutemme johtuu yksinomaan siitä, että me katsomme ihastuksella ja luottamuksella tulevaisuuteen — sekä omaan tulevaisuuteemme, että koko maailman tulevaisuuteen.
Välistä, havaitessamme kansakuntien ja diplomaattien välillä melkoisia mielipiteiden eroavaisuuksia, jotka ovat maksaneet, muiden kustannusten ohella, eräitä miljoonia ihmishenkiä, olemme me olleet taipuvainen raapimaan oikeaa korvantaustaamme ja lausumaan mielipiteenämme, että kaikki menee hornan tuuttiin… ja menköön, senpuolesta, mitäs se meitä liikuttaa!
Mutta nyt me aavistamme, etteivät ne russelilaiset ja hartevalaiset ja mitä ne lienevät — joita me olemme pitäneet enemmän kuin luvallisen löylynlyöminä tässäkin löylynlyötyjen maailmassa — etteivät nämä enemmän tai vähemmän pitkäpartaiset maailmanlopun prohveetat, jotka näkevät maailmanlopun merkin siinäkin, jos räystäällä päivänpaisteessa nukkuva kissa sattuu putoamaan, etteivät ne sentään taidakaan olla niin aivan väärässä ennustaessaan, että tuhatvuotinen valtakunta on alkamassa, ellei jo alkanutkin. Me näemme jo julman jalopeuran ja tyhmän lampaan, tai pässin, kävelevän kaulakkain viheriäisellä kedolla.
Katsokaamme esimerkiksi sitä suurta, omituisen juhlallista ja huomattavaa yksimielisyyttä, jolla maailman kansat suhtautuvat meihin. Avatkaa näköttimenne ja suvaitkaa nähdä se sydäntälämmittävä osanotto, jolla valtakunnat äkkiä ovat alkaneet harrastaa meitä, kylmän ja pakkasen punanenäisiä lapsia. Mutta ennen kaikkea se yksimielisyys. Kerrankin on koko maailma, tai ainakin huomattava osa siitä, yksimielinen edes yhdestä asiasta.
Katsokaamme:
Ruotsin lehdet ovat käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.
Ruotsin lehdet ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi edullisempaa liittyä Skandinaviaan.
Jahah.
Suomen ruotsalaiset ovat äskeisillä puoluepäivillään käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.
Ruotsalaisemme ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi lähestyttävä Skandinaviaa.
Jahah.
Saksalaiset lehdet ovat käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.
Saksalaiset lehdet ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi edullisempaa liittyä Skandinaviaan.
Jahah.
Mutta entäs nyt… lukija on ystävällinen ja istuu, ettei putoaisi:
Trotski on käsitellyt kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.
Ja myöskin Trotski on sitä mieltä, että Suomen olisi edullisempaa liittyä Skandinaviaan.
Rengas on ummessa.
Ruotsalaisen kansanpuolueen puoluepäiviltä on pitkä huippaus Trotskiin, mutta sittenkin on rengas ummessa, icke desto mindre.
Trotski rakastaa meitä niin lämpimästi, että kai maar tässä on meidänkin, edes »juutalaisten pelvon tähden», opeteltava rakastamaan Trotskia. Kunhan hänellä ei olisi niin hirveän pitkä ja pörröinen tukka. Se tuntuu meistä epäilyttävältä. Tarttis olla parturikone tai Delila.
Mutta muuten miellyttävä mies, ja hyvin herttainen.
Kuulkaa, mitä hän, hellyydestä värähtelevällä äänellä, on Moskovan neuvoston juhlakokouksessa puhunut.
Näin on hän puhunut:
»Tervehdimme ilolla sitä tosiasiaa, että Suomi suuntaisi politiikkansa
Skandinaviaan sen sijaan, että se suunnattaisiin Puolaan ja Ranskaan.
Se olisi edullista sekä Suomelle että meille ja myöskin koko
kulttuurin kehitykselle Luoteis-Europassa».
Trotski hellii Suomen tulevaisuutta ja kulttuurin kehitystä
Luoteis-Europassa.
Totisesti on tämä tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Julma jalopeura ja laupias lammas kuhertelevat apilapellossa. Toivokaamme, ettei laupias lammas osoittautuisi tyhmäksi pässiksi.
Emme sentään juuri ihan vielä lankea uuden ystävämme Trotskin kaulaan.
Kunhan hän nyt ensin käy parturissakin.
(1922.)