INKILÄN EMÄNOSKET KYSELEMÄSSÄ TURHIA KOMMUNISTISOLULTA
Torstai-illaksi oli Inkilän työväenyhdistyksen talolle ilmoitettu kommunistipuhujan, kommunistisen nuorisopiirin edustajan puhetilaisuus. Paikalle oli saapunut myöskin Viipurin piirin sosialidemokraattisen nuorisojärjestön edustaja, sammuttelemaan tarpeen vaatiessa sen ruman tulisia nuolia.
Ja oli tilaisuuteen saapunut, paitsi luokkatietoista kommunistista yleisöä, myöskin Inkilän emänoskeloita.
Kommunistipuhuja selvitteli laajapintaisessa puheenesityksessä työläisluokan kommunistiset ja noskelaiset gategoorit ja työläisluokan politiikan hämäämiset porvaripetojen kesyttämisen merkeissä, mikä on johtanut uinuvan luokkatietoisuuden kammottavaan heräämiseen kapitalistivaltion patruunatehtaan synkässä ympäristössä. Tuontapaisen työväenpolitiikan hermokeskuksissa on havaittavissa ilmeistä väsähtyneisyyttä, ja suunnan ainemassoista, itse puolueesta kuulee kuka tahansa asioita tarkata tahtova vulgaanista jymyä. Sosialidemokraattien leirissä pidetään kyllä paljon parranpärinää, mutta se ei ole aatteellisuuden innoituksen tuimaa hyökkäyshuutoa, vaan pikemminkin torjuvia liikkeitä tekeväin valitusta.
Sittenkun puhuja vielä oli esiintuonut, että noskelaisten luottamus luokkataistelutekijöihin, joukkovoimiin ja joukkosieluun on kadonnut jättääkseen tilaa ajatuksellisesta laiskuudesta johtuvalle poliittiselle näpertelylle, mille sanontatavalle Inkilän rikkiviisaat emänosket irvistelivät ala-arvoisesti ikeniään, ryhtyivät viimemainitut kohentelemaan pikkuporvarillisia pöksyjään ja esittämään esitelmöitsijän harkittavaksi, vastattavaksi ja Inkilän ainemassoille selvitettäväksi eräitä kysymyksiä.
Kommunistisolun niistettyä nenänsä ja luotua tutkivan silmäyksen inkiläläisen ainemassan sfinksimäisiin kasvoihin esittivät Inkilän emänosket kysymykset: mitkä menettelytavat olisivat olleet sosialidemokraattisia parempia Suomessa jälkeen kansalaissodan?
Kun ei kommunistisolu tuntunut kysymyksen ajatussisällystä aluksi oikein tajuavan, esitettiin se hänelle uudelleen, jonka jälkeen puhuja kakisteli kurkkuaan ja puhui jotain, joka nähtävästi saattoi olla yhtä läheisessä yhteydessä Tutankhamenin hautalöytöjen kuin esitetyn kysymyksen kanssa.
Koska Inkilän ainemassat eivät olleet saaneet vastausta tehtyyn kysymykseen, niin vetosivat paikkakunnan emänosket hartaasti kommunistipuhujan parhaimpiin tunteisiin ja pyysivät häntä vain vastaamaan tähän kysymykseen: mitkä menettelytavat olisivat olleet sosialidemokraattisia parempia j.n.e.?
Sittenkun esitelmöitsijä oli sekautunut internatsionaaleihin ja Lex Kallioon, mutta kysymys oli jäänyt vastaamatta, totesivat Inkilän emänosket, ettei puhuja näkynyt olevan sen enempää selvillä Lex Kalliosta kuin nykyisistä internatsionaaleistakaan, ja esittivät hänen vastattavakseen seuraavat kysymykset: mitkä menettelytavat vievät paremmin kuin sosialidemokraattiset sosialistiseen yhteiskuntaan? Jos sellaisia on, niin mitä ne ovat?
Pyyhittyään hikeä niskastaan ja otsaltaan ryhtyi kommunistisolu puhumaan teoriasta ja käytännöstä, ja koska hänen käsityksensä teoriasta ja käytännöstä näyttivät hämäriltä, niin pyysivät emänosket häntä, jos mahdollista, selvittämään, mitä ne semmoiset teoriat sitten hänen mielestään olivat?
Puhuja hengähti helpotuksesta, ilmoittaen heti, että teoriat ovat vain semmoista, jota joka mies voi laatia.
Inkilän emänosket päästelivät useita koleita hohotuksia, mitkä vaikuttivat hämmentävästi kommunistisoluun, ja vastasivat, etteivät noskelaiset siitä huolimatta niin vain tee itse teorioita, vaan seisovat sen isopartaisen Marxin teorioiden pohjalla.
Minkäjälkeen Inkilän emänosket kalkkarokäärmeellisesti hymyillen pyysivät saada uudistaa äskeiset kysymykset.
Kommunistisolu huomautti tämän keskustelun osoittavan, että kysymyksiä on helpompi esittää kuin vastauksia, mihin erinäiset pikkunosket yhtyivät halpa-arvoisilla räkätyksillä, eräiden viitatessa sananlaskuun, että yksi hullu voi kysyä enemmän kuin yhdeksän viisasta vastata.
Kun täten oli keskusteltu 4 tuntia ja kun kaikki muut väittelyt olivat päättyneet samalla tavalla, hyväksyivät Inkilän emänosket törkeällä äänten enemmistöllä 17 äänellä 7 vastaan joukon päätöslauselmia, joissa väitettiin kommunistisolun saaneen kovasti saparoilleen ja hävinneen väittelyn.
Kokous loppui ja Inkilän emänosket kehoittivat kommunistisen nuorisopiirin puhujaa menemään uudelleen kouluunsa ja tulemaan sitten takaisin, kun korvantaustat ovat kuivuneet, ja poistui puhuja talolta noskelaisten ihmissyöjien irvistellessä pirullisesti ikeniään.
(1923.)