»VELJESVIHA» PORLAMMILLA
Marianpäivänä pitivät Porlammin Lotat iltaman, minkä porvarillisen
hapatuksen vastamyrkyksi Porlammin sosialistit päättivät tilata
Loviisan kommunistisen näytelmäseuran esittämään samana päivänä
Porlammilla kapinahenkistä näytelmää »Veljesviha».
Loviisan korkeimmissa kommunistisissa teatteripiireissä otettiin tämä toverillinen anomus suosiollisesti huomioon ja päätettiin lähteä Porlammille »Veljesvihaa» esittämään.
Vierailunäytäntö herätti ansaittua huomiota myöskin huligaanipiireissä, jotka päättivät läsnäolollaan kunnoittaa tätä Porlammin oloissa harvinaista taidetilaisuutta, ja kun Loviisan kommunistien näytelmäseura matkusti Porlammille, seurasi sitä samassa junassa joukko Loviisan ja Valkon huligaanimaailman valioedustajia, jotka ahkerasti voitelivat sisällisiä saranoitaan ollakseen perillä parhaassa esiintymiskunnossa.
Porlammille saavuttuaan läksi varsinainen näytelmäseura pitämään pääharjoitusta työväentalolla, mutta huligaanit tunkeutuivat erään porvarin navettaan vaatimaan itselleen äskenlypsettyä ja terveellistä lehmänmaitoa.
Sitä ei heille annettu, josta syystä Loviisan ja Valkon huligaanit vähän hermostuivat ja ryhtyivät hajoittamaan porvarillisten maitopösöjen navettaa, aloittaen ikkunoista.
Tämän johdosta kiiruhtivat porvarilliset maitopösöt samaan navettaan edustamaan porvarillista maailmankatsomusta ja pönkittämään lahoa kapitalistista navettajärjestystä, ja tämän vastavallankumouksellisen toiminnan lopputuloksena oli, että kommunistisen katsantokannan edustajat lensivät toinen toisensa jälkeen navetasta raittiiseen ilmaan kauniimpina kuin he olivat navettaan mennessään olleet, sillä heidän etufasadinsa ja osittain myöskin takafasadinsa olivat auliisti koristellut sekä heleämmillä että tummemmilla punajuovilla ja sinimarjoilla, vihertävään vivahtavilla makkaroilla ynnä koristeellisilla kuhmuilla ja sarven-aluilla.
Kokouduttuaan jälleen maantielle panivat loviisalaiset ja valkolaiset vieraat katkeran vastalauseensa tällaista menettelyä vastaan, joka olennaisesti poikkesi suunnitellusta ohjelmasta, ja lausuivat halveksimisensa ei ainoastaan porvarilliselle vaan myöskin sosialistiselle Porlammille ja koroittivat äänensä ja kirosivat Porlammin ja julistivat hajoittavansa ensin Lottien iltaman ja sitten työväentalon »Veljesvihan».
Kun sanoma tästä päätöksestä levisi Porlammilla, ryhtyi suojeluskunta valkoiselle pistinvaltakunnalle kuvaavaan toimenpiteeseen ja asetti vahdit suojelemaan Lottien iltamaa.
Tämän johdosta Loviisan ja Valkon huligaanit, lausuen ankaran tuomionsa porvarillisesta kenkkuilemisesta, jättivät Lottien iltaman omaan arvoonsa, ja päättivät kohdistaa koko toimintansa työväentalon seuduille.
Talolla näyteltiin juuri »Veljesvihaa» ja valkokaartin kauhistuttavia varjopuolia ja punakaartin miellyttäviä ja liikuttavia valopuolia, kun Loviisan ja Valkon huligaanimaailman vispikerma saapui talon pihamaalle ja nosti pöyristyttävän sotahuudon ja ryhtyi ryntäämään sisään teatterihuoneistoon.
Järjestysmiehet huusivat, että älkää hyvät veljet, ja huligaanit huusivat, että nyt näytetään se oikea veljesviha, ja kommunististen taiteilijain esittäessä »Veljesvihaa» niillä petäjälaudoilla, jotka Porlammilla kuvaavat maailmaa, vetivät huligaanit esille pamppunsa ja puukkonsa ja järjestysmiehet vetivät esille pamppunsa ja revolverinsa, ja se veljesviha, joka nyt esitettiin eteisessä ja portailla, voitti todellisuudentunnussa, draamallisessa voimassa ja sujuvassa esityksessä ja yhteisnäyttelyssä ehdottomasti lavalla näytellyn, vaikka eivät järjestysmiehet eivätkä huligaanit olleet ennättäneet edeltäkäsin ensinkään syventyä ja eläytyä osiinsa, eivät olleet pitäneet mitään yhteisharjoitusta, eikä heillä ollut edes kuiskaajaa käytettävänään.
Läsnäolleet vakuuttavat huligaanien tulleen siinä määrin pehmitetyiksi, että heidän selkäpuolensa voi suurin piirtein katsoen arvostella kutakuinkin yhtä pehmoiseksi kuin vatsapuolenkin, ja kun heidät täten oli lyöty, hakattu, piesty, revitty, raastettu, peipoteltu ja riepoiteltu ja lopuksi heitetty jonkinlaisina myttyinä tunkiolle, saanemme katsoa heidän tulleen osapuilleen tuntemaan veljesvihan ja sen tuhoisat seuraukset, jonka jälkeen he verisin naamoin ja käyttäen kieltä, mistä ei henkinyt mikään erikoisempi suopeus Porlammia ja sen toverien taideharrastuksia kohtaan, vetäytyivät erääseen riiheen paikkailemaan itseään, mitä paikattavissa vielä oli.
Minkäjälkeen, niinkuin säännönmukaiset iltamaselostukset päättyvät, »itsekukin läksi kotiansa kohti», tuntien saaneensa suunnilleen sen, mitä oli lähtenyt hakemaankin.
(1923.)