KAIKKIEN MAIDEN KÖYHÄLISTÖLLE VODKAA
Bolshevikeilla, niinkuin tiedetään, ei ole kieltolakia.
Silloin kun ryssä sotkeutui maailmansotaan, julisti tsaari jonkinlaisen kieltolain sodan ajaksi.
Kuinka tarkoin sitä noudatettiin, ei ole tiedossamme. Joka tapauksessa ryssä »voitti» sodan omalla tavallaan, aika selkäsaunalla.
Sitten tulivat bolshevikit, panivat suitset musikan suuhun, ottivat ohjakset käteensä ja sanoivat että alappa ravata. Hyvähän nyt on ollaksesi, kun sinulla on vapauskin. Paitsi muuta.
Ja musikka ravasi, mikäpäs siinä.
Bolshevikki on nyt uudistuksia laatinut. Se tsaarin kieltämä ryyppykin on taas päästetty koleasta kivimäestä, seitsemän lukon takaa. Ettei bolshevikki ole tehnyt sitä ilman tarkkaa harkintaa, siitä voimme olla varmat. Ja asia on muutoinkin järjestetty niin hyvin kuin asiat yleensä Venäjällä osataan järjestää.
Yleisvenäläisen kansantalouskomitean ohelle ja yhteyteen on ensiksikin perustettu valtion väkijuomamonopolin keskushallitus.
On annettu määräys, että väkijuomia saadaan valmistaa niin hyvin valtion ja osuuskuntien kuin yksityistenkin omistamissa tehtaissa. Viimemainitun laisiakin on näet taas, niinkuin tunnettua, maailman ensimmäisessä kommunistivaltakunnassa.
Ryytiviina ja hedelmäliköörit saavat sisältää 40 prosenttia alkoholia, konjakki ja muut liköörit 60 prosenttia.
Mutta vodkaa, paloviinaa, venäläisen miehen virvoitusjuomaa ikimuistoisista ajoista, valmistaa vain valtio, ja on vodkan alkoholipitoisuus määrätty 40 prosentiksi.
Ettäs sen nyt tiedätte.
Kun nämä hallinnolliset ja kemiallis-teknilliset seikat oli järjestetty, otettiin käsiteltäväksi kysymys »kuvasta ja päällekirjoituksesta».
Venäjän viinapuotien kuten pullon etikettienkin tunnusmerkit ovat aikojen kuluessa jonkin verran vaihdelleet, niinkuin maailmassa kaikki muukin vaihtelee enemmän taikka vähemmän. Gogol mainitsee eräässä teoksessaan, että venäläisen viinakaupan oven yläpuolella oli ennen muinoin Venäjän kaksipäinen kotka, mutta hänen aikoinaan vain »lyhyt ja selkeä kirjoitus: viinaa».
Bolshevikit päättivät palata takaisin valtion vaakunaan vodkapullon etiketeissä. Onhan heillä nyt oma vaakunansakin, jossa on sirppi ja vasara ristissä (tarkoitus kai on, että vasaralla isketään ensin burshui, porvari, pökerryksiin ja sirpillä sitten hänen kurkkunsa poikki sivautetaan).
Hallituksessa laskettiin, että tulo- ja menopuolen tasapainoon saattamiseksi on ensi hätään saatava myödyksi 120 miljoonaa litraa paloviinaa. Tilattiin siis 120 milj. kappaletta viinapullojen nimilippuja.
Näissä nimilipuissa oli se edellämainittu Neuvosto-Venäjän vaakuna sirppeineen ja vasaroineen, mutta sitäpaitsi myöskin se tunnuslause, jonka bolshevikit ovat sosialistisilta oppi-isiltään omaksuneet ja joka Venäjällä säteilee lukutaitoista Venäjän miestä vastaan kaikenlaisissa paikoissa:
»Kaikkien maiden köyhälistö, liittykää yhteen!» Bolshevikkien korkein vodkaneuvosto tarkasteli näitä etikettejä hieman epätietoisen näköisenä… hm…
Ja korkeimmat vodkakomissarit vilkaisivat toisiinsa ja mutisivat:
— Hm…
Asiasta syntyi keskustelua. Propaganda on propagandaa, mutta kuitenkin… hm…
Vodkapullon etiketti tuntui jollakin tavoin ikäänkuin kainostuttavan kaikkien maiden köyhälistön esitaistelijoita.
Ja lopuksi päätettiin, että jätetään tuo sotahuuto, niin hyvä ja rakas kuin se onkin, kumminkin tällä kertaa pois. Onhan se kaupalliselta kannalta tarpeetonkin. Hyvä tavara saa kyllä ostajan takinhelmasta kiinni vähemmälläkin.
Mutta ne olivat jo painetut, nuo 120 miljoonaa vodkapullon etikettiä.
Sääli oli polttaa semmoista läjää hyvää ja kaunista paperia.
Siispä päätettiin, että ollaan taloudellisia ja painetaan punaisella värillä paksu viiva yli tuon kirjoituksen: »Kaikkien maiden köyhälistö, liittykää yhteen!»
Niin myös tapahtuikin.
Uskomme todellakin, että jos bolshevikit, mikäli he valmistavat ensiluokkaista tavaraa, saavat sitä kaupatuksi ulkomaillekin, niin kaikkien maiden köyhälistö kyllä ymmärtää yhtyä näissä merkeissä ilman nimenomaista vaatimustakin. Ja että lukuisa joukko taantumuksellisia porvareitakin liittyisi mielellään samaan liittoon, ainakin siihen saakka kunnes putilkassa olisi vain haju jäljellä.
(1925.)