KOMMUNISTI MUISTI SAATAVANSA
Kommunisti ja porvari asuvat naapureina eräässä pitäjässä täällä
Uudenmaan läänissä.
Kommunistilla on torppa ja porvarilla jonkinlainen talo. Niinkuin molemmin puolin asiaan kuuluu.
Kuinka sitten lie sattunut eräänä lämpöisenä heinäkuun päivänä 1915 leipä kesken kaiken lopahtamaan siinä porvarin talossa. Taikina oli kyllä kohoamassa, mutta eihän se joutunut tähän hätään.
— Juokse pyytämässä leipä lainaksi tuolta Heikin torpasta, sanoi emäntä palvelustytölle, ja tyttö lähti juosta hanttuuttamaan, toimitti asiansa ja saikin leivän kainaloonsa.
— Kyllä se kohta maksetaan takaisin, vakuutti tyttö ja kommunistin emäntä sanoi, niinkuin semmoisessa tapauksessa sanotaan, että ehtiipähän tuon.
Se päivä kului, ja kului seuraavakin, mutta leipää ei kuulunut takaisin.
— Ovatkohan ne unohtaneet koko leivän? aprikoi kommunistin emäntä, ja muistutti tavatessaan palvelustytölle, että tämä toisi sen lainaleivän.
— Kyllä, kyllä, minä sanon emännälle, vakuutti tyttö. Mutta mitenkä lie ollutkaan, ei sitä leipää vain kuulunut.
Maailmansota riehui yhä kasvavalla raivolla, verta lainehtivat länsi- ja itärintaman taistelutantereet, sitten tuli Venäjän vallankumous… yhä se leipä oli maksamatta.
— Ei tuo, ei tuo vain porvari leipävelkaansa, ajatteli kommunisti, katsellen akkunastaan naapuritaloon päin.
Tuli sitten punakapinakin, vaikka nämä naapurit antoivat toistensa olla aloillaan.
Ei maksanut porvari leipävelkaansa.
Ja kapinakin kapinoitiin loppuun ja tulivat taas rauhan vuodet, ja elintarvepulat ja jonotukset ja leipäkortit siirtyivät yhä kaukaisempien muistojen joukkoon, mutta leipä se vain oli velkana.
Kunnes vihdoinkin, niin pitkän ajan perästä, kommunisti otti kynän käteensä ja mustepullon sekä puoli arkkia viivoitettua kirjepaperia eteensä ja laati naapurilleen seuraavan kirjelmän:
»Arv. Maanviljelijä V.Ö.!
Heinäkuun 10 päivänä 1915 otti Teidän palvelustyttönne meiltä lainaksi yhden ruisleivän (ehkä noin lähes 1/2 kg painoisen) sillä vakuutuksella että talostanne tuodaan se mitä pikimmin takaisin. Pitkäaikaisesta odotuksesta sekä useista huomautuksista huolimatta ei ole vieläkään tullut suoritettua tuota kysymyksen alaista leipää. Olen ajatellut merkitä sen jo epävarmojen saatavieni joukkoon. Olen ajatellut, että onko se juriittisesti oikein että isäntä velvoitettaisiin vastaamaan palvelustyttönsä tekemistä veloista. Tästä olen kumminkin tullut siihen johtopäätökseen, että koska kysymyksessä olevassa tapauksessa tuo kysymyksessä oleva leipä tuli todistettavasti syötettyä talon omistajalle kuuluvalle elukalle, niin on myöskin talon omistaja velvollinen takaisin toimittamaan kysymyksessä olevan lainan.
Pyydän siis ystävällisesti huomauttaa, että Te pikaisesti ja hyvällä suorittaisitte tuon kysymyksessä olevan lainan, että minun ei tarvitsisi sen johdosta ryhtyä laajempiin toimenpiteisiin.
Kunnioittaen:
H. A.
Huom!
Leipä pitäisi olla tervettä, eikä pahasti homehtunutta.
Vaikkakin, niinkuin tiedetään, olen aikaisemmin ihannoinut kommunistisia aatteita, eli t.s. »leipää kaikille nälkäisille», olen nyt yhtäkkiä saanut täydellisesti porvarillisen maailmankatsomuksen, jotenka minä alan armahtamatta karhuta kaikkia saataviani, koskekoon ne sitten köyhiä tai rikkaita.
Sama».
Myötätuntomme on tämän kommunistin puolella. Hänen pitkämielisyytensä tässä leivän odotuksessa on ollut erinomainen, vaikka hän valtiolliselta maailmankatsomukseltaan kuuluukin niihin n.s. äkkijyrkkiin.
Toivottavasti hän nyt vihdoinkin on saanut leipänsä.
(1927.)