KOMMUNISTIEN YLEISPÖLL. INTERNAALI PÖLLÖLÄSSÄ

Pöytäkirja tehty kommunistien yleispöllömäisessä internaalissa Pöllölän
Hölölässä viime pyhänseutuna noin klo 6 ip. Moskovan horoskooppia.

* * * * *

1 §.

Läsnä oli lukuisa joukko kommunistin soluja ynnä leipuri Pussisen aikamiespoika.

Kokouksen puhemieheksi valittiin ikäpuhemies, kunniasolu, jalkineammattilainen Jerobeam Näppinen yksimielisellä äänten enemmistöllä.

Sihteeriksi kutsuttiin lois Mikko Tarjus. Hyväksyttiin.

Kysyttiin luokkatietoisuuden nimessä Pussisen aikamiespojalta, mitä tekemistä hänellä oli tässä tilanteessa, ja taputteli Pussisen poika ikeniään irvistellen takataskujaan, mille symbooliselle plastiikalle nähtiin eräitten nauraa velmuilevan.

Muutamien ilmineerattua Pussisen pojan Noskeksi lausui sihteeri Mikko Tarjus, että Pussisen poika on yläpuolella puolueita ja antakaa hänen olla, kuin myöskin hyväksyttiin.

Jonka jälkeen moniäänisesti laulettiin:

»Juurikkalahden rannalla eivät he voineet arvella, mikä kova onni edellä, kohtasi heitä vedellä».

* * * * *

2 §.

Esitettiin pohjustettavaksi kysymys noskelaisista ja ilmoitettiin yksimielisesti, että noskelaiset pois. Merkittiin pöytäkirjaan.

Esitettiin toverien Kuusisen ja Mannerin paimenkirje vapun johdosta, mistä kävi selville että Kommunistin internaatti on Suomen lahtaritasavallassa sitkeästi jaloillaan ja etteivät kymmenettuhannet tietoiset toverit paljonkaan tiedä puolueen toiminnasta ja ohranakoirien hajuaistista, jolle osoitettiin vilkkaasti suosiota.

Kysyttiin tahtooko kansa että lahtarit pois, johon kansa vastasi että juu!

Merkittiin pöytäkirjaan, että ohranamaisen virkavallan kätyri, poliisi Pekka Suova, astui sisään ja kysyi, että mitäs näille Pöllölän soluille muuta kuuluu.

Kaisa Kompuran kysyttyä, saako ohrahamainen virkavalta olla läsnä kuulumatta puolueeseen, ilmoitettiin yksityisesti, että pitäköön edelleen turpansa kiinni. — Vähemmän valveutuneen luokkatietoisuuden nauraa rähistessä sanoi Kaisa Kompura puheenjohtajalle kaksi tuhmaa sanaa, joitten johdosta sihteeri merkitsi pöytäkirjaan köyhälistön kummastuksen.

Otettiin esille kysymys sotaväestä ja päätettiin, että sotaväki pois.

Otettiin esille kysymys suojeluskunnista ja päätettiin vallankumouksellisella ankaruudella, että pihtikintut pois köyhälistön niskasta, jolle nähtiin virkavalta Pekka Suovan kärmeellisesti myhäilevän.

Kysyttiin virkavalta Pekka Suovalta, saako lain mukaan päättää, että myöskin hallitus pois, johon poliisinyrkki vastasi, että kyllä se joutaa hänen puolestaan. Päätettiin että ei panna hallitusta pois, mille nähtiin virkanyrkin nauraa virnuilevan.

Poliisi Pekka Suovan lähdettyä nuorisoyhtiön iltamiin kysyttiin Pussisen aikamiespojalta ulkopuolella protakollan, paljonko se on nykyinen noteeraus, ilmoittaen Pussisen poika sen olevan 60 mk. limonaatipullo, jonka johdosta kokous yksimielisesti lausui Pussisen pojalle kansan halveksimisen.

Pussisen aikamiespoika ilmoitti antavansa kansalle kissan hännän, minkä johdosta kokous lausui ilmi kummastuksensa.

* * * * *

3 §.

Tov. Lötjönen selosti asiantuntevasti karaistuja iskujoukkoja ja lahtarivallan häpeällisyyksiä, jotka palkittiin kättentaputuksilla. Ja luettiin Kullervo Mannerin ja O. W. Kuusisen tervehdys rajan takaa, missä julkeimpien noskelaisten, Tannerien, Ryömien, Väinö Vuolijokien ja Sasu Punasten petturuus paistaa porvarillisesta naamasta.

* * * * *

4 §.

Kunniasolu Jerobeam Näppinen tahtoi pöytäkirjaan merkittäväksi seuraavan päätöslauselman Suomen Neuvostovallan puolesta:

»Toverit! Elämme taistelujen aikaa. Kamppailu ihmiskunnan tulevaisuudesta kohoaa myrskyävän meren lailla yli koko maailman. Työväenluokka tehtävästään yhä tietoisemmaksi tullen vaikuttaa entistä lujemmin ottein aikakauden virtauksiin. Nyt on astunut Pöllölän kommuunin päiväjärjestykseen vanhan ja uuden yhteiskunnan välien selvitys».

Kokous tervehti tätä julkilausumaa päätään paljastaen.

* * * * *

5 §.

Tov. Lötjösen tiedusteltua, eikö olisi lojaalia huutaa alas koko hoito, huudettiin alas koko hoito. Kokous päätettiin yksimielisesti laululla:

»Haalihuppaa,
pili pili puppaa».

(1925.)