SUURI VAALIKOKOUS
pidettiin näinä päivinä (asianhaarojen johdosta) Pöllölän Hölölässä.
Läsnä oli kolme äänimääräistä kommunistia ja leipuri Pussisen aikamies-poika, jota vakaumuksestaan huolimatta ei vielä ole voitu hyväksyä III:nteen internaaliin.
Sihteeriksi valittiin Mikko Tarjus.
Sihteeri kysyi, eikö kokous valitsisi myöskin puheenjohtajaa. Asiaa harkittuaan kokous lausui vakaumuksenaan, että kyllä kai me nämät asiat ilman puhemiestäkin hoidamme.
Merkittiin.
Sihteeri kysyi, että eikös pitäisi muodon vuoksi olla vähän ohjelmaakin?
Tämän kysymyksen johdosta erinäiset valveutuneet kansankerrokset lievästi hymyilivät.
Pussisen aikamiespoika ilmoitti, että jos on ohjelmaa tarvis, niin hänellä olisi taskussaan »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma lehti».
Kokous suhtautui asiaan mielenkiinnolla.
Sihteeri Mikko Tarjus pohjusti alustettavaksi kysymyksen, voidaanko sallia Pussisen pojan, III:manteen internaaliin kuulumattomuudestaan huolimatta, esittää ohjelmaa?
Toveritsitar Riitta Käyhkö hymähti, että esittipä tällaisessa kokouksessa mitä tahansa.
Pussisen aikamiespoika otti ohjelman taskustaan ja selosti lyhyesti, ettei se olekaan »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma lehti», vaan kaunokirjallinen magahsiini »Liekki».
Koska ei kokouksella ollut mitään sitäkään vastaan, niin luki Pussisen poika huomattavalla antaumuksella lehden ensimmäisen kertomuksen, jonka nimi "Jäälilja myrskyssä".
Kokouksen harvalukuisuuden vuoksi ei onnistunutta esitystä tervehditty aploomeilla.
Sihteeri Mikko Tarjus perusteli selväpiirteisesti kysymyksen, mistä kävi selville, että edustajamiesvaalit valtiopäiväasioita varten tapahtuvat tämän kuun lopussa taikka ainakin ensi kuun alussa, joten että puolueen olisi määriteltävä kantansa.
Toveritsi Simo Tarnainen piti tämän johdosta valtiollisen esitelmän, mistä kävi epäämättömästi selville, ettei yhteistyö porvarillisten hengenheimolaisten kanssa liene tällä hetkellä suotavaa, koska Englannin inhoittavat riistokäpälät uhmaavat sovjettia ja sasukraatti Tannerheimo on paraadissa tervehtinyt valkaisukaartia.
Hyväksyttiin.
Sihteeri Mikko Tarjus kysyi, olisiko valveutuneilla kansankerroksilla mahdollisesti halua lausua vastalauseensa kaikkia sasuakraatteja kohtaan.
Hyväksyttiin inhomielisesti.
Rouva Riitta Käyhkö kysyi, onko mitään perää siinä, että erään komisariuksen kuoleman johdosta on ammuttu Neuvosto-Liitossa erinäisiä vastavallankumouksellisia. Mihin Mikko Tarjus, pää-äänenkannattajan selostuksiin viitaten, vastasi puolileikillisessä sävyssä, että napsuttelihan ne niitä.
Kokous lausui tämän johdosta tunnustuksensa.
Riitta Käyhkö esitti valveutuneitten kansankerrosten naurahtaessa, että tällä teloituksella on oleva merkityksensä vähävaraisten ainesten lopulliseen voittoon viemisessä.
Asiaa pohdittaessa päätettiin, että niin on, ja että kommunististen solujen on vaaleissa äänestettävä sitä puoluetta, jonka äänenkannattaja on »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma lehti».
Kokouksen päättäjäisiksi laulettiin tunnelmapitoisesti:
»Kiikkuri, kaakkuri, kirjava lintu. viidellä, kuudella äänellä vinkuu».
Sihteerinviran puolesta:
Mikko Tarjus.
(1927.)