»MILLÄ TAVALLA ON TEHTÄVÄ TYÖTÄ»
Tärkeitä ilmoituksia työteliäälle Suomen kansalle.
Kansa, pysähdy!
Avaa korvasi ja kuuntele. Kuuntele hartaasti ja paina visusti mieleesi, sillä kukatiesi emme puhu tästä asiasta toista kertaa.
Me tahdomme sinulle ilmoittaa, millä tavalla sinun on tehtävä työtä.
Sinä arvelet tietäväsi sen meidän sanomattammekin, mutta se on erehdys.
Se on katkera erehdys.
Emme me itsekään sitä tienneet eiliseen asti, mutta nyt me sen tiedämme.
Me nimittäin eilen lueskelimme Pietarin suomalaisten kommunistien lehteä »Vapaus». Helmikuun 15 p:n numeroa.
Ei siinä tosin paljon lukemista ollut. Pieni ja kuiva lehti, ja riivatun huonolle paperille painettu, niin että sitä täytyi pidellä hyvin varovaisesti, ettei se hajoaisi käsiin. Ei siinä edes porvareita haukuttu, ei ainakaan sanottavasti. Kyllä meidän kommunistilehtemme ovat monta vertaa tomerampia. Ne oikein hikoilevat verta — porvali p—leen verta! — ja kalman haju lemuaa niistä kauas.
Mutta tässä »Vapaus»-lehdessä oli kuitenkin yksi erikoisen mielenkiintoinen ja tärkeä artikkeli. Sen otsake olikin ladottu kahdelle palstalle, ja kuului:
»Millä tavalla on tehtävä työtä».
Artikkelista selviää, että bolshevikki-valtakunnassa, jossa on kaikkea, lukuunottamatta porvarillista mädännäisyyttä, on myöskin »Työn Instituutti». Tämä korkea tieteellinen laitos on saanut tehtäväkseen tutkia, millä tavalla todellisen proletaarin on tehtävä työtä todellisessa neuvostoparatiisissa, ja on Instituutti nyttemmin julkaissut tutkimustensa tulokset, hämmästyttäen velttoa maailmaa.
Lyhyyden vuoksi mainitsemme »Työn Instituutin» julkaisemien 16:n pykälän ja ohjeen joukosta vain tärkeimmät, nimittäin 5, 8, 14 ja 15, koska niissä annetaan varsinaisia nerokkaimpia vallankumouksellisia työnsuoritusneuvoja. Muissa pykälissä on vain semmoisia hieman homehtuneelta porvarillisuudelta hajahtavia neuvoja kuin että työkalujen pitää olla kunnossa työhön ruvetessa, roskat on siivottava permannolta työn loputtua j.n.e.
Mutta seuraavat kohdat ovat todellakin tärkeät. Varastakaamme tunnetulla porvarillisella epärehellisyydellämme ja rosvomaisuudellamme tämä kallis tietoaarre vallankumoukselliselta köyhälistöltä.
Huomio! Jopp! Hepp!:
»5. Työhön ei ole koskaan ryhdyttävä päätäpahkaa, eikä olla liikahtamatta paikallaan, vaan kiinnittyä työntekoon vähitellen. Aivot ja ruumis kyllä sitten itsestään ottavat vauhtia ja alkavat kiintyä työhön. Heti kohta työhön käymällä pian ajaa itsensä näännyksiin, kuten sanotaan, ja puskee työn piloille».
Siitä kunnosta, missä olot Neuvosto-Venäjällä nyt ovat, näkeekin siellä tarkoin noudatetun »Työn Instituutin» tärkeää ohjetta. Siellä ei ole suinkaan puskettu työhön päätäpahkaa, vaan niin vietävän varovaisesti, etteivät aivot ja ruumis vielä kolmen vuoden kuluttuakaan ole ennättäneet »ottaa vauhtia».
Mutta edelleen!
Nyt tulee tärkein:
»8. Ruumiin asento on sovellutettava mukavaksi. Mahdollisuuden mukaan on työskenneltävä istualla. Ellei istualla olo käy päinsä, on seisottava hajasäärin; ettei eteen tai sivulle asetettu jalka hievahtelisi paikoiltaan, on sille järjestettävä tuki».
Meidän harras rukouksemme on, että lukija opettelisi ylläolevan tärkeän kohdan ulkoa, joko istuallaan tai seisoen hajasäärin.
Mutta edelleen:
»14. On olemassa hyvin huono tapa: onnistuneen menestyksellisen työn suorituksen jälkeen heti mennä sitä näyttelemään; tässä juuri on välttämätöntä oppia pitämään itseään kurissa niin sanoaksemme, tottumaan menestyksiin, tukahuttamaan ulospäin pyrkivän tyydytyksensä painamalla sen sisäiseksi elämykseksi».
Siinähän se on meidänkin, meidän kaikkien suurin vaara. Aina me juoksemme näyttelemässä toisille, jos olemme saaneet jotakin irti kynsistämme. Maalari, joka on maalannut muutamia kymmeniä tauluja, laatii niistä näyttelyn ja kantaa vielä ovella pääsymaksunkin. Kun me olemme saaneet kirjoitetuksi pakinan, niin emme paina sitä »sisäiseksi elämykseksi», vaan painatamme sen lehteen, hyvin näkyvälle paikalle. Tämä paha tapa on ainakin porvarillisessa yhteiskunnassa mennyt niin pitkälle, että kissakin, saatuaan hiiren kiinni, kiertelee näyttelemässä sitä koko talonväelle. Totuuden nimessä on kuitenkin myönnettävä, että hiirestä sentään lopuksi tulee sisäinen elämys kissalle.
Mutta eteenpäin:
»15. Työn täysin epäonnistuneena mennessä penkin alle on tyynesti suhtauduttava tapahtuneisiin».
Me arvaamme, että siellä Venäjän maalla viljellään siinä suhteessa tyyneyttä koko rotevasti.
Nyt lukija tietää, miten on tehtävä työtä. Nyt on hänellä hallussaan
Neuvosto-Venäjän »Työn Instituutin» koko tietoaartehisto.
Käytä sitä, oi lukija, ja tule onnelliseksi!
Seiso hajasäärin elämän ankaralla työvainiolla ja hanki itsellesi sisäisiä elämyksiä äläkä juokse joka viides minuutti näyttämään aikaansaannoksiasi toisille.
Luettuaan »Työn Instituutin» ohjeet, miten työtä on tehtävä, kulkee
Neuvosto-Venäjä kohti loistavaa tulevaisuutta.
»Oi Venäjä! minne kiidät sä! Vastaa! Ei vastausta. Suloista helyä soittavat tiukuset; ilma jyrisee ja myrskyksi yltyy; ohi lentää kaikki, mikä maan päällä on, ja karsaasti katsellen syrjähän väistyvät ja tietä tekevät muut kansat ja valtakunnat».
Huusi Gogol.
Muista, lukijani:
Hajasäärin, jalka tuettuna!
Ettei se peijakas näet hievahtelisi paikoiltaan.
(1921.)