OHRANAT
Emme ole sattuneet tapaamaan yhtään minkään kommunistilehden numeroa, jossa ei olisi ollut edes jotain ohranasta. Enemmän tai vähemmän. Tavallisesti enemmän. Tilanpuute ei tee ensinkään kiusaa, kun on kysymys ohranoista.
Jos joku muu sattuu sellaisen numeron tapaamaan, niin olisi hyvä ja lähettäisi sen meille. Emme maksa siitä mitään, koska järkevä periaatteemme on olla maksamatta sellaisesta, minkä kukaties voi kiitoskaupallakin saada, mutta me ajattelemme hyvää lähettäjästä. Teosofian mukaan on tällaisella hyvällä ajatuksella suurempi vaikutus kohteensa terveyteen ja hyvinvointiin kuin verenpuhdistustipoilla ja isolla ruokalusikallisella mikstuura simpleksiä. Liittäisimme lehden harvinaisuuskokoelmiimme, joihin otetaan vain todella merkillisiä harvinaisuuksia.
Oikea sosialisti ei usko eikä liene ennenkään uskonut kaviojalkaiseen ja sarvipäähän paholaiseen, sillä etenkin vanhemman polven sosialisti on hyvin lukenut Ingersollinsa, joka nyrkit pystyssä taisteli sielunvihollista vastaan. Oikealla vanhan polven sosialistilla oli omana pahimpana pöppönään »porvari», lausuttuna niin monine ärrineen kuin mahdollista. Ja vanhan, Valppaan aikuisen »Työmiehen» lukijat muistavat vielä, mikä peloittava hirviö ja kummitus tuo »porvari» oli. Vanha, nilkuttava ja lyhyine tynkäsarvineen pikemminkin naurettava kuin kammottava paholainen oli viaton ja yksinkertainen veikko »porvarin» rinnalla.
Tietysti on porvari vieläkin porvari. Mutta »Posthumus, Posthumus», itki roomalainen runoniekka, mikä on suomeksi tulkittu sanoilla »aika rientää». Kaikki maailmassa haalistuu ja vaalenee vähitellen. Julma porvari nimikin on menettänyt entisen tenhonsa. Se lausutaan vielä, mutta enemmän noin niinkuin ohimennen, jonkinlaisena lievempänä kirosanana kuten peijakas t.m.s. Sen entisen valta-aseman sosialistisessa ja eritoten kommunistisessa kielenkäytössä on vallannut ohrana. Ohrana on tunkenut syrjään lahtarinkin. Nyt on »ohrana» osapuilleen vanhan »porvarin» ja lahtarin yhteissumma, kerrottuna kuinka suurella luvulla tahansa.
Kommunistilehtien kirjoitusten mukaan ovat juuri kaikkein viattomimmat ja vaarattomimmat, täydellisesti syyttömät kommunistit ohranan uhreja. Kaikki ovat tähän saakka olleet viattomia. Kielletty kirjallisuus, ryssien antamat vakoiluohjeet ynnä muut raskauttavat painetut ja kirjoitetut paperit ovat jollain salaperäisellä tavalla, josta syytetyillä ei ole aavistustakaan, joutuneet ohranan uhrikaritsojen haltuun.
Mutta kaikki tämähän on vanhaa ja ennentunnettua. Eikä tässä oikeastaan olekaan siitä kysymys. Vaan kommunistien omista ohranoista.
Joku aika takaperin hävisi kymmenittäin Oulun kommunistien bassotorvelle »Pohjan Kansalle» lähetettyjä aateveljien kirjeitä, joissa oli ilmoitus- tai tilausrahoja. Bassotorvi möyrysi hirveästi ja syytti tietysti ohranaa. Sitten kävi selville, että ohrana oli eräs lehden omista juoksupojista, joka oli noudattanut kommunistisia periaatteita ja avannut kirjeet ja varastanut niissä olleet rahat ja ajanut autolla ja käynyt elävissä kuvissa. »Pohjan Kansa» yskähti ja siirtyi puhumaan muista asioista.
Mutta Lappeenrannan kommunistisella »Sos. dem. Nuoriso-osastolla» tuntuu olevan todellakin oma ohranansa sekä vankiloineen että niihin kuuluvine vankeineen. Osasto nimittäin joku viikko sitten tiedoitti ilmoituslehtisissään toimeenpanevansa seuraavana sunnuntaina tanssi-iltaman Lappeen Armilan V.P.K:n talolla, huomauttaen että »tulot käytetään osastomme jäsenten poliittisina vankeina olevien avustamiseksi».
Meiltä on tiedusteltu, ketä ne vaivaiset mahtavat olla, jotka ovat joutuneet kommunistisen nuoriso-osaston ohranan komeroihin ja venetsialaisiin lyijykammioihin.
Meillä ei ole aikaa ryhtyä ottamaan siitä selvää, mutta meistä tuntuu todennäköisimmältä, että ne ovat porvarien »ohranoita».
Kaunis piirre joka tapauksessa tanssia rahoja niiden lihottamiseksi.
Jokohan meidän porvarien täytyy kilpailun vuoksi ryhtyä tanssimaan meidän ohranamme »poliittisina vankeina olevien avustamiseksi?»
(1922.)