OI KUINKA PALJON TURHIA,
vieläpä turmiollisiakin väärinkäsityksiä voitaisiin välttää, jos ihmiset malttaisivat ensin rauhassa keskustella toistensa kanssa, ennenkuin tarrautuvat toistensa kauluksiin!
Puhuenhan asiat selviävät.
Pieni esimerkki:
Suomen kansan suuressa enemmistössä on tähän saakka ollut ja on nähtävästi vielä tänäänkin vallalla se käsitys, että kommunistijohtajat tarkoittavat jonkinlaista totta julistuksillaan, artikkeleillaan ja lentokirjasillaan, joissa proletaaria rummutetaan kokoon, niinkuin Turkin sulttaanin uskolliset jalkamiehet ja henkivartiat janitsharit hälyttivät toisensa kokoon mainehikkaiden sotalippujensa (kenttäkattiloiden) ympärille, tultuaan lopulliseen varmuuteen siitä, ettei heidän jumaloidussa herrassaan ja kaikkien oikeauskoisten osmannien yliherrassa, profeetan jälkeläisessä, ollut mitään muuta vikaa kuin että hänen nerokas päänsä oli liian läheisessä ja kiinteässä yhteydessä hänen muun ruumiinsa kanssa, mikä pieni vika voitaisiin kuitenkin yhtä yksinkertaisesti ja nopeasti kuin käytännöllisestikin parantaa taitavalla kaulanleikkausoperatsionilla.
Kolme vuotta takaperin sattunut suhteellisesti kovakourainen välienselvittely punaisen ja valkoisen Suomen välillä lienee syynä siihen, että yhteiskuntaasäilyttävät suomalaiset kansankerrokset ovat ottaneet todeksi kommunistien julistukset, joissa viimeksimainitut tunnetulla ja tunnustetulla avomielisyydellään ovat tehneet tiettäväksi, että jahka he saavat kengät jalkaansa ja housut koipiinsa ja lakin päähänsä ja tarkoitukseen soveltuvan välikappaleen käteensä, niin isketään sitten uudestaan yhteen, oi veljet rakkaat ja suomalainen sukukunta suuri, niin että seinät kajahtelevat ja noki katosta karisee.
No, toiselta puolen on tämä lupaus käsitetty kutakuinkin sananmukaisesti. Sitäkään ei oikeastaan tarvitse erikoisesti ihmetellä, jos ottaa huomioon, että nykyisten kommunistiemme, silloisten punakaartilaisten toimenpiteet kolme vuotta takaperin maksoivat Suomelle verta enemmän kuin se oli vuodattanut »Puolan, Lutzenin ja Narvan tanterilla» sekä sodassa 1808-1809 yhteensä!
Mutta nyt on Helsingin raastuvanoikeuden edessä ilmoitettu asiantuntevalta, nimittäin kommunistipuolueen johdon taholta, ettei mainitun puolueen uusia uhkavaatimuksia tarvitsekaan enää tulkita niin puustavillisesti kuin edellisellä kerralla, vähän yli kolme vuotta sitten. Tempora mutantur et kommunistit in illis — aika ei jätä jäytämättä itse kommunistejakaan… latinankielen kunnioitetut opettajamme sekä Oulussa että Helsingissä suvaitkoot suopeasti katsoa sormiensa läpi sekä alkutekstisitaattimme että suomennoksen puutteellisuudet. Aika on järsinyt meidänkin klassillista tiedonkannikkaamme, ikävä kyllä.
Niin, Helsingin raastuvanoikeuden edessä seisoi viime keskiviikkona eräitä kommunistipuolueen pylväitä, muiden muassa puolueen nykyinen puheenjohtaja, syytettyinä jostakin säihkyvästä ja tulenpalavasta artikkelista.
Puheenjohtaja kertoi, ettei hänellä ollut ollut mitään tietoa eikä aavistustakaan siitä, että kanteenalainen kirjoitus oli julkaistu painosta yksinkertaiselle ja vitsiä ymmärtämättömälle yleisölle. Ei puheenjohtaja itsekään ollut lukenut sitä, ennenkuin yleinen syyttäjä oli nostanut kanteen ja prosessin sen johdosta. Puheenjohtaja oli näin ollen luonnollisesti sitä mieltä, että kanne oli nostettu ihan väärää ja viatonta henkilöä vastaan.
Helsingin raastuvanoikeus kääntyi tällöin vastaaja Tuomeen, joka ei ainakaan voinut vetäytyä syrjään sen syyn nojalla, ettei hän olisi tuntenut kannustetun artikkelin sisältöä. Eikä hän yrittänytkään vetäytyä. Hän oli valmis vastaamaan. Hän tunsi tämän julistuksen niinsanoaksemme i- ja ä-pilkkuja myöten, eikä ainoastaan sen kirjaimellista muotoa vaan myöskin sen todellisen ja henkisen sisälläpidon, ja hän oli siis jos kukaan oikea mies tulkitsemaan sen ei ainoastaan Helsingin raastuvanoikeudelle, vaan myöskin koko epäluuloiselle Suomen kansalle.
Tämä manifesti, josta nyt on nostettu kysymys, on kansainvälinen, selitti vastaaja. Siis se ei tarkoita mitään erikoista maata. Ei ainakaan Suomea, hiisi vieköön, vaikka se sattuikin tulemaan Suomessa painetuksi…
Vastaaja karautti kurkkuaan ja jatkoi:
— Sitäpaitsi sisälsi se vain teorioja, joita ei voida toteuttaa.
Suomen kansa, ole nyt levollinen. Yllämainitun lausunnon on eräs kommunistipomoistamme sanellut Helsingin raastuvanoikeuden pöytäkirjaan.
Puhuenhan ne asiat selviävät.
Tämmöisetkin.
Kiitos.
(1921.)