VIATTOMIEN LAMPAIDEN VAINOA.
Se alkaa käydä yhä ilmeisemmäksi.
Jos me vaikenemme, niin Töölön kalliot ja Temppeliaukean kivenmöhkäleet alkavat puhua purpattaa:
Että syyttä niitä sorretaan, noita kommunisteja.
Ainakin jos saa uskoa heidän omiin vakuutuksiinsa.
Ja mihinkäs tässä sitten uskoa, ellei niihin.
Aina kun kommunistilehti haastetaan Herodeksen ja Kaiphaan eteen tilinteolle artikkeleistaan ja uutisotsakkeistaan, luo hra vastaava ulosantaja sinisen katseen ihmettelevistä, peilikirkkaista lampaansilmistään ja levittää kätensä ja kysyy, että kuinkahan se voi olla mahdollista, että häntä mistään sellaisesta syytetään, kun ei mitään sellaista ole ollut koko lehdessä?
Silloin hänelle näytetään ja luetaan hänen omasta lehdestään, olla hyvä ja kuunnella vain, että näin ja näinhän täällä seisoo: että tämä porvalin yhteiskunta on hävitettävä tuleen ja vereen ja porvalin suolet vyyhdelle hongan oksaan. Ja suojeluskunnille nikkelöityä lyijyä siihen asti kuin yksikään nokka on pystyssä.
— Jassoo… sanoo kommunisti. — Sitäkös herrat meinasivatkin. Eihän siinä ole mitään pahaa. Eihän me näet kirjoiteta sillä tavalla muuta kuin esikuvallisessa katsannossa. Lapsikin ymmärtää, että kun me sanomme, että porvalilta henki kankaalle ja suolet puun oksaan, niin emme me sillä tarkoita sitä, että porvari tappaa pitäisi. Me vain muuten kirjoitamme sillä tavalla, kun on meillä kerran tapa semmoinen. Joten saamme siis kunnioittavimmin anoa, että kanne kumotaan ja meille suoritetaan kuluja ja vahingonkorvausta 10,000 markkaa ja että yleinen syyttäjä tuomitaan viralta pois ja kahdeksitoista vuodeksi kuritushuoneeseen. Yleensä ovat kommunistit sitä mieltä, että me porvarit aina käsitämme aivan väärin heidän sanansa, sekä painetun että puhutun, mahdollisesti lauletunkin. Nämä valitettavat väärinymmärrykset ovat omansa sekoittamaan porvarien ja kommunistien aivan erinomaisia välejä.
Oikeastaan ovat kommunistit pohjaltaan paljon jyrkempiä porvarillisen yhteiskunnan säilyttäjä kuin sosialistit. Sen havaitsemme siitäkin, että kun Turun hovioikeudessa on näinä päivinä tutkisteltu ja tentteerattu erästä Tilda Maria Leino-nimistä kommunistiakkaa, joka on kehoittanut julkisissa esitelmissään nuorisoa liittymään lippujen juurelle hallituksen ja porvarien aseilla kukistamiseksi, niin Tilda Maria Leino ilmoitti hänet julmasti väärinkäsitetyn ja kertoi vain »nuhdelleensa nuorisoa kevytmielisestä huvittelusta sekä kehoittaneensa heitä seuraamaan vanhempain työläisten esimerkkiä, viljelemään kirjallisuutta y.m.».
Me pyyhkäisemme pienen kyynelpentusen vasemmalta poskeltamme ja jatkamme:
»Hän sanoi olevansa» — huomatkaa: kommunistiagitaattori Tilda Maria Leino sanoi — »olevansa ensimmäinen hirttämään jokaisen, joka yllyttää kapinaan tai vallankumoukseen».
Rakas Tilda Maria! Älkää olko niin ankara yhteiskuntamme vihollisia vastaan! Armahtakaa heitä hiukan, sillä he ovat eksyneitä lampaita. Älkää hirttäkö heitä. Emmehän me lahtaritkaan ketään hirtä.
Rakas Tilda Maria! Haluaisin tutustua Sinuun. Sinä tunnut olevan hauska akka.
Ovatko muutkin kommunistiakat yhtä hauskoja?
(1921.)