TRI PERETTIN KÄSILAUKKU
Tohtori Perettin käsilaukusta ei vieläkään kuulu sen enempää.
Ei ainakaan allekirjoittanut ole mistään huomannut, että se olisi löytynytkään.
Ja bolshevikit, ollen kaikkien rosvojen ja varkaiden ystäviä ja hengenheimolaisia, ovat nyt jo useampia viikkoja olleet kovasti huolissaan ei tri Perettin vaan varkaan vuoksi.
Emme tiedä, onko Peretti itse bolshevikki, mutta ainakin kuuluu hän ryssien terveydenhoitokomissariaattiin. Hän oli ollut matkoilla nälkäalueella, ja oli matkalla takaisin Moskovaan.
Hänellä oli muassaan käsilaukku, jota hän säilytti kuin silmäteräänsä, mutta Jaroslavin asemalla jätti hän sen hetkeksi kädestään, ja silloin se varastettiin. Tietysti.
Tri Peretti nosti heti helun ja meni valittamaan ensimmäiselle komissariolle, jonka käsiinsä sai.
— Mikä on hätänä, hospodin tavaristsh? kysyi komissario.
— Varastivat, ryökäleet, minun käsilaukkuni!
— Ikävä asia, toveri, sanoi komissario, sivellen punertavaa partaansa.
— Mutta semmoista sattuu. Ihmeellistä kyllä, sattuu semmoista täällä
Neuvosto-Venäjälläkin. Mutta minkäs sille tekee?
— Varas on otettava kiinni! huusi tri Peretti kiihtyneenä.
— Aa! toveri! nauroi komissario. — Helposti sanottu: ota kiinni! Mutta
Venäjänmaa on suuri ja avara… kuin rannaton meri. Kuljet, kuljet,
a ei tule laitaa vastaan. Ja väkeä on paljon, sata miljoonaa sielua.
Kuinka otat kiinni? Näytä meille varas, ka kohta otamme kiinni.
— Minä valitan tästä Moskovassa! sanoi hra Peretti vihaisesti.
— Mistä?
— Varkaudesta!
— Käsilaukun varkaudesta?
— Niin juuri!
Komissario nauroi. Kädellään huiskautti:
— Vot valita, veikkonen! Valita varkaudesta Moskovassa! Ha ha ha!
Tri Peretti saapui Moskovaan.
Kiiruhti korkeimpaan paikkaan mihin pääsi.
Valituksen teki: semmoinen ja semmoinen oli asia. Käsilaukun varastivat!
Bolshevikit nauroivat:
— Olisit pitänyt paremmin silmällä! Yksilö laukku meillä on varastettu! Meikäläiset varastivat koko Venäjän, eikä tullut sen kummempaa, sinä, veikkonen, semmoisen metelin siitä käsilaukustasi… juokse suolle!
— Tiedättekö, mitä siinä käsilaukussa oli? kysyi tri Peretti.
— Kuinkas sen voisimme tietää, veliseni? Kukaties kultaa, jalokiviä… kukaties vain yöpaita ja hammasharja.
— Ei, sanoi tri Peretti. — Siinä oli viljeltyjä lavantaudin basilleja tieteellisiä tutkimuksia varten. Miljardeja basilleja. Elinvoimaisia, parhaassa kunnossa olevia basilleja. Jos ne pääsevät irti, niin saattaa tapahtua, että puolet Neuvosto-Venäjän väestöstä saadaan haudata.
Silloin muuttui ääni bolshevikkien kellossa.
Syntyi suuri hälinä.
Bolshevikkien sähkösanomatoimisto sai tehtäväkseen määrätä kaikki lehdet varoittamaan varasta.
Sillä kannalla ovat asiat.
Eikä tri Perettin käsilaukusta ole mitään kuulunut.
Bolshevikeilla on nyt n.s. kylmä rengas:
Onko varas tietämättömyydessään jo päästänyt tri Perettin basillit liikkeelle?
Ja jos ei vielä ole, niin osaako hän lukea?
Lukutaito ei nimittäin ole yleensä ryssän vahvimpia puolia.
Nyt enempää kuin ennenkään.
(1922.)