IHANA MERI
Oi meri, meri suuri, sun kummaa kuohuntaas kuin hurmiossa juuri oon ihaellut taas, Nyt välkettä on veessä, pisarat pärskähtää ja kultakimmelteessä ui unta vihreää.
Oi meri, ongelmaasi ken tutkiella vois? Sun suurta unelmaasi mi valtaisempi ois! Lyö lokit siipiänsä ja tiirat äännähtää — ikuinen ikävänsä on ihmisikävää.
Oi meri, tiedän, suotta ei tyynny tyrskyn tiet, jo monta vaivan vuotta noin kamppaellut liet. Siis yhä, yhä pauhaa, syvyydet, auetkaa — ei elämässä rauhaa, ah, taistelutta saa!
Oi meri, ethän saata vait olla milloinkaan, muu kaikki saapi laata, sun voimasi ei vaan. Lyö, vaahtoharjalaine, pois iske muodot maan, niin mahtavuutes maine soi kaikkeudessaan!