LAIVA
Seison rannalla. Valkea vaahto paleltaa sydäntäni. Laiva huutaa — ylpeä keula halkaisee ulapan edestäni.
Hedelmäin kuoret,
korkin kappaleet
ajautuvat rantaan:
viime jäljet
Elämän riemujuhlasta
hautautuvat santaan.
Olivat — kutka?
Menivät — minne?
Heitä ei muista kukaan.
Merituuli
soi särkyneen kaislan läpi…
Ikävöin muiden mukaan.