MAARIANKÄMMEKKÄ
Oi kukkani, oi maariankämmekkäin, sun miksi katkoi ani armas käsi, mi viihtynyt on kerran vierelläin yön yhden, huumaten mua myrkylläsi? Oi kukkani, oi maariankämmekkäni!
Oi kukkani, oi maariankämmekkäin,
salainen synti muodoks muutettuna,
miks sentään suutelen sua vielä näin,
ja miksi hurmaa vielä huultes puna?
Oi kukkani, oi maariankämmekkäni!
Oi kukkani, oi maariankämmekkäin, elämän ehtoo eteen ennättäypi. Suloinen satu: julma ystäväin kuin vieras vierelläni vielä käypi — Oi kukkani, oi varjo-ystäväni!