MYÖTÄTUULEEN!
Oi anna suuta, armas! On ranta kauas paennut, me kahden oomme aavalla — vain mittaamaton syvyys nyt kerallamme on.
Oi katso, katso, tuolla jo taivaanranta himmenee, yön julma pilvi lähenee, ja meri aukoo suutaan kuin saaliinhimossa.
Ja herää harmaat kuohut, ja tuulen huulet humahtaa, ja kalan silmät tuijottaa, soi tiirain pitkä huuto kuin lasi särkyvä.
Ja lentää, kiitää pursi… Ah myrskyn sormi vallaton voi pian kumoon lyödä sen, nyt anna suuta, armas — tai meri suutelee!