PYHÄ PIENNAR
Vanha pelto, elon ensi muisto, pyhä piennar päivänkukkines, palanneena kotiin maailmalta väsyneenä vaivun vierelles.
Tässä olen, enkä pyydä muuta:
kaikki kukkas ovat säilyneet!
Rusko lupaa hyvää illansuuta,
rauha varjoo tyrskyt tyvenneet.
Ei mun ole paha ollakseni.
Lyhyt uni: raskas menneisyys.
Kovat vuodet kuoli polulleni,
kohta tulee kaiken loppu — syys.
Vanha pelto, luotas ethän päästä,
pieni lapsi olen uudestaan —
syventynyt on vain otsan ryppy,
hiukan hohtavampi hapsi vaan!