VIENAN KARJALAN KARTTA.
Ei kauaakaan tarvinnut kulkea Vienan Karjalan puolella, ennenkuin tuli vesille, joita ei meikäläisiin karttoihin ollut merkitty, taikka joitten muoto oli aivan väärin piirretty. Paras kartta, mitä niistä oli, oli yhä vieläkin tuo Inbergin piirtämä, vaikka se jo olikin monta vuosikymmentä vanha. Jonkun verran nämä seudut olivat korjautuneet uusimmissa venäläisissä kartoissa, mutta ei vielä siihen määrään, että ne olisivat likimainkaan oikein olleet. Matkustellessaan Vienan Karjalassa vaeltaja sen vuoksi halusta olisi korjannut edes suurimpia erehdyksiä, täyttänyt edes ilmeisimpiä aukkoja. Matkallamme emme kuitenkaan tähän työhön ryhtyneet, koska pelkäsimme rettelöitä.
Tätä teosta kirjoitellessani olen tullut ajatelleeksi, että niitten tietojen mukaan, mitä entiset matkustajat, varsinkin Ervasti, ovat julkaisseet, omain muistelmieni ja niitten matkaetäisyyksien johdolla, joita runonkerääjät ovat retkillään koonneet, ehkä voisi saada jonkun verran oikeamman kartan laadituksi varsinaisesta runoalueesta. Karjalaisten matkustajille antamat tiedot etäisyyksistä olivat yleensä hyvin yhtäpitävät, ja vaativatkin matkustajat, kuten prof. Rosberg, olivat tulleet siihen vakuutukseen, että ne ovat harvinaisen luotettavat ja tarkat. Tämä ei olekaan ihmeellistä, sillä miehet, jotka niin paljon kulkevat maailmaa kuin karjalaiset, ovat luonnollisesti oppineet arvostelemaan etäisyyksiä.
Näille perustuksille on teokseen liitetty kartta laadittu. Jokainen pian huomaa, että se monessa kohden poikkeaa entisistä. Julkaisen sen vain kokeeksi ja kehotukseksi jatkamaan tietojen keräämistä. Varmaan jokainen rohkeammin käy oikomiseen käsiksi huomatessaan, kuinka vähän luotettava se karttakuva on, jota olemme ikämme mieleemme kiinnittäneet, kuinka kokonaan mielivaltaisia ovat varsinkin kaikki pienemmät niemet ja lahdet, joita niihin on kuin koristukseksi vain piirretty.
Matkaan lähdettäissä olen pitänyt Suomen rajaa tarkkaan mitattuna ja määrättynä. Mutta siitäpä paikalla alkavatkin vaikeudet.
Kivijärven kylä on vain neljän kilometrin päässä rajasta, vaikka Inbergin kartalla matka on merkitty koko penikulmaksi. Vuokkiniemeen on sieltä kolme penikulmaa, ja näyttää siltä, kuin matka kävisi koko joukon alemmaksi itää kohti kuin Inbergin kartalla, joten Vuokkiniemen kirkon paikka tulisi jonkin verran etelämmäksi. Tämä käy hyvin yhteen sen kanssa, että talvitie Ämmän ruukilta, jota olimme talvella ajaneet, arvatenkin oikeimpia suuntia noudattaen, kulki Parvavaaran ja Latvajärven kautta ja sieltä edelleen Venehjärven eteläpuolitse. Jos Vuokkiniemi olisi Inbergin merkitsemällä paikalla, olisi suunta luoteeseen, Kiannan kirkon, eikä Haukilan perukan kautta. Mutta on vielä toinenkin määräys, joka puolustaa samaa. Lonkan kylästä, joka ei ole siinä, mihin se on Inbergin kartalla merkitty, vaan yli 2 penikulmaa etelämpänä, Kiannan Tormuan kohdalla, on Vuonniseen neljä penikulmaa. Mutta siitä paikasta, johon Lonkka oli Lönnrotin ja Lähteenkorvan tietojen mukaan asetettava, ei olisi Vuonniseen Inbergin kartalla kahtakaan penikulmaa. Neljän penikulman välimatka lienee kuitenkin oikea, koska Lönnrot Martiskan keralla oli yötä tällä taipaleella. Matkan suunta, joka seurailee Kursmajoen vartta, ei liene koilliseen, kuten Inbergin kartalla, vaan käy Lähteenkorvan tietojen mukaan suoraan itään. Vuonnisen kylä tämän kautta siirtyy kahta vertaa kauemmaksi rajasta kuin I:n kartalla ja jonkun verran etelämmäksi. Vuonnisen tiedettiin Vuokkiniemessä talvella näkyvistä tulipalon kajastuksista olevan suoraan pohjoiseen kirkonkylästä.
Näin on meillä Yli-Kuittijärven kaksi pääkulmaa suunnilleen määrättyinä. Järven muodosta mainitsee Ervasti, että Jyvöälahdesta kuljetaan ensin yksi penikulma länttä kohti Petäjäniemeen, sitten penikulma suoraan etelään Ristiniemeen, joka on selän länsipuolella, ja täältä taas suoraan länteen Vuokkiniemen kirkolle. Ristiniemestä Vuonniseen tulee kolme penikulmaa, Jyvöälahdesta neljä. Petäjäniemestä on Ponkalahtea ja Aajuolahtea kohden aavaa selkää silmän sietämättömiin. Näitten tietojen mukaan piirsin ensin kartan. Myöhemmin sain kuitenkin Vuokkiniemestä erään sikäläisen miehen laatiman suunnitelman, joka kuvaa ainakin oman kirkon seudun ja myös Vuonnisen kulman oikeammin. Vuonnisen puolessa vesistön suunta kääntyy pohjoiseen ja se kapenee lopulta aivan kapeaksi. Kylä on salmen länsirannalla, ja salmesta pistää vielä muuan mutka suoraan länteen päin. Pistonjoki laskee selkään kuusi kilometriä Vuonnisesta itään tai kaakkoon päin. Luoteisosa Yli-Kuittijärveä on täynnään saaria, samoinkuin Jyvöälahteenkin pistävä itäinen haara, jota vastoin Vuokkiniemen puoli on melkein saaretonta.
Tsenan kylä on Vuokkiniemen kirkolta itään käsin viisi virstaa, väli on kapeata kiertelevää vesimatkaa. Lähinnä kirkkoa on Lammasjärvi, jonka salmet ja Akankoski erottavat Köynäsjärvestä. Köynäsjärven luoteisella rannalla on Tsena. Järvi on pohjois-eteläsuunnassa, mutta siitä muistoni mukaan polveaa muuan perukka lounatta kohti, lähemmäksi Kivijärveä. Tsenan pohjoispuolitse kulkee toinen kapea vesistö länttä kohti ja siihen tulee joki noin neljän virstan mittaisesta Venehjärvestä, jonka pohjoisrannalla samanniminen kylä on. Matka Tsenasta Venehjärveen on yksi penikulma, ja molemmista, sekä Tsenasta että Venehjärvestä, on Ponkalahteen Ylä-Kuittijärven rannalle yksi penikulma. Venehjärven ja Ponkalahden väli tuntui kuitenkin penikulmaksi runsaalta. Ponkalahdesta, joka on selästä länteen pistävän lahden rannalla, on Vuonniseen 2 penikulmaa ja keskivälillä on selän sivussa oman lahtensa varrella Aajuolahti. Ponkalahdesta kaakkoa kohti on selän rannassa Mölkkö, jonka paikka Inbergin kartassa niinikään on väärä.
Kiannan Parvalasta ilmoitettiin Latvajärveen luettavan 15 virstaa matkaa. Talvitie kulkee rajalla olevan Raatejärven poikki. Venehjärveen tultaissa on välillä useita järviä, kuten Pirtajärvet, joitten rannoilla kohoo somia vuoria. Lapukan järvellä en käynyt, mutta lienee se melkoinen, koska sen eteläpää ulottuu niin lähelle Latvajärveä, että tämä kylä käy siellä kalassa. Lapukan pienet asumukset lienevät järven pohjoispäässä, koska niihin sanottiin olevan Vuokkiniemestä neljä penikulmaa matkaa ja niitten sanottiin olevan "Vuonnisen puolessa". Matka Kivijärvestä Latvajärveen on penikulma, molemmista kylistä Venehjärveen 25 virstaa. Näitten etäisyyksien nojalla olen koettanut kyläin paikat karttaan asettaa.
Vuokkiniemestä luetaan Jyvöälahteen vesimatkaa 3 penikulmaa. Jyvöälahti on lahdelman pohjukassa, joka Ylä-Kuittijärven itähaarasta pistää pohjoiseen. Kylästä on kannaksen poikki vain parin virstan matka Keski-Kuittijärveen, joka pistää pitkänlaisen pohjukan länteen päin Uhtuesta. Tämän pohjukan erottaa pääselästä vedenalainen särkkä, joka toisin paikoin kohoo saariksi. Matka Jyvöälahdesta Uhtueen on kannaksen poikki ja mainittua perukkaa pitkin 15 virstaa. Mutta kun Jyvöälahdesta ei koskaan kuljettu maisin Uhtueen, niin ulottunee tämä perukka pitkän matkaa Jyvöälahden ohi länteen päin. Paitsi omia oikaisujani olen Keski-Kuittijärveä piirtäessäni pääasiallisesti noudattanut erään Uhtuen kauppiaan antamia tietoja.
Enonsuuhun on Jyvöälahdesta penikulma matkaa, kapeita välivesiä, jotka itäpäästä supistuvat lyhyiksi koskiksi ja virroiksi. Enonsuusta luettiin selän poikki Uhtueen penikulma matkaa. Mutta aavaa selkää on tuskin enempää kuin viisi virstaa, ennenkun itäpuolelle tulee saari ja sitten mannerniemi. Keski-Kuittijärvi niin ollen on ainakin länsipäästä aivan toisen muotoinen kuin Inbergin kartalla. Uhtuesta Luusalmeen luettiin 32 virstaa, Luusalmesta Jyskyjärveen 50, josta välistä kuitenkin ainoastaan 40 on aavaa Ali-Kuittijärveä. Seitsemän virstan vaiheille muistaakseni oli jokea ja Kiintismän rajua koskea, Jyskyjärveä, joka on Inbergin kartassa aivan liian laaja, ainoastaan monias virsta. Matka Jyskyjärvestä Suopassalmeen on Kemijokea pitkin penikulma tai pari, siitä Paanajärveen 4 penikulmaa, Paanajärvestä Usmanalle 8 penikulmaa, Usmanalta Kemiin 2 penikulmaa. Mutta kaikesta päättäen Kemijoen kaari pohjoista kohti on matalampi, kuin se on Inbergin kartassa.
Siirtämällä Kuittijärvet etelämmäksi ja kaventamalla Keski-Kuittijärveä saamme Uhtuen ja Röhön kyläin välin neljäksi penikulmaksi, niinkuin sen ilmoitettiin olevankin ja niinkuin hyvin tiedän sen todellisuudessa täyttävän. Inbergin kartassa se tuskin on kahta pidempi. Kaikkiaan on matka tämän kautta Valasjokeen Tuoppajärven rannalle seitsemän penikulmaa. Matka Uhtuesta Pistojärveen luettiin kuudeksi penikulmaksi. Ohdan järvi ja Pistojärvi eivät ole samaa vettä, kuten Inbergin kartassa, vaan on niitten välillä joki, sen mukaan kuin minulle ilmotettiin. Matkat Pistojärvestä Vuonniseen ovat Lähteenkorvan tietojen mukaan: Pistojärvestä Hämeen kylään 20 virstaa, siitä Korpijärveen 20 virstaa, Korpijärvestä joen suuhun 10 virstaa. Sillä laajalla ylänkömaalla, joka erottaa Tuoppajärven Kuittijärvien vesistöstä, on useitakin pieniä kyliä, joitten paikat olen merkinnyt Lönnrotin ja Lähteenkorvan antamain tietojen mukaan.
Tuoppajärven aseman määräämiseksi on useitakin lähtökohtia. Voimme lähteä Vienan meren rannoilta, jotka jo vanhastaan ovat tulleet verraten tarkkaan kartoitetuiksi.
Ervasti matkusti Tuoppajärvelle Kieretin pohjoispuolella olevan syvän Uittolahden perukasta. Hän antaa matkoista sangen selvät ja täsmälliset tiedot. Uusikylä sen mukaan on lahden perukasta noin 15 virstan päässä lahden, siis lounaan ja lännen väliseen suuntaan. Tyrhy on Uudestakylästä penikulman verran etelään päin, Kieretin järven luoteiskolkan, Särkijärven päässä. Tyrhystä Pinkaan kuljettaissa soudetaan ensinnä 5 virstaa etelää kohti, sitten runsas penikulma lounaaseen Virtasalmeen ja siitä länttä kohti Alasenjärven poikki 4 virstaa. Pingasta on maamatkaa 15 virstaa Lohijärven päähän, tämän pienen järven etelärannalta 3-4 virstaa Lohilahden kylään, joka on Tuoppajärven rannalla. Lohilahdesta on selkää pitkin 15 virstaa Kiestinkiin. Mutta Lohilahti ei pistä Kiestingistä suoraan itään, vaan ensinnä kuljetaan hyvä matka suuren selän rantaa Tuoppajärven pääsuuntaan ja vasta sitten poiketaan Lohilahteen. Toisille kartoille merkitty niemensuikalekin kuitenkin lienee olemassa, mutta se on kauempana etelässä ja sen ja Kiestingin välillä on melkoinen selkä. Nientä tuskin Kiestinkiin näkyykään, jos oikein muistan, mutta kun selän poikki kuljetaan Valasjokeen, niin soudetaan sen päitse verraten läheltä. Se siis pistää itärannasta keskelle selkää viistoon tätä suuntaa kohti. Kiestinki itse on ehkä parin kolmen virstan mittaisen särkän erottaman sulkion rannalla, joka vain pienen salmen kautta on yhteydessä Tuoppajärven kanssa.
Toinen reitti on Kuusamosta, Paanajärveltä. Oulankajoen laaksoa lienee Oulangansuuhun Pääjärven rannalle oikoen noin pari penikulmaa. Laakson suunta on ensin kaakkoinen, mutta kääntyy alempana itään. Oulangansuusta lasketaan Sohjenansuuhun, jossa Pääjärveen laskee Tuoppajärven vesi, kokonaista viisi penikulmaa, mutta tämä matkanmäärä tuntui minusta katseella mitaten kylläkin runsaalta. Kuitenkin silmä Pääjärvellä rantain korkeuden vuoksi helposti pettää. Pääjärvenkin muoto sietäisi varmaan koko joukon oikaisemista, mutta sen johdoksi minulla ei ole tietoja. Sohjenanjoen suunta on uudemmilla kartoilla merkitty pohjoisemmaksi kuin Inbergin kartalla. Selkien väliä lienee penikulman verta.
Tuoppajärven eteläpäästä, Suolapohjan kylästä, kuljetaan sekä Keski-Kuittijärvelle että Paanajärveen, Kemijoen varrelle. Suolapohjasta Kurkeen lasketaan minun Kiestingissä saamaini tietojen mukaan 20 virstaa maata ja Kurjesta Paanajärveen 30 virstaa niinikään maamatkaa. Suolapohjasta Sompajärveen taas on 20 virstaa, sieltä Haikolaan 25 virstaa, Haikolasta Uhtueen 42 virstaa. Tällä välillä on Tsiksa, jonne Uhtuesta tulee 10 virstaa.
Tuoppajärven pituus Kiestingistä Suolapohjaan ilmotettiin 70 virstaksi, selän koko pituus on ehkä kymmenkunnan virstaa enemmän. Tuoppajärven eteläpään, aina siihen kohtaan, missä se leviää, olen piirtänyt prof. Rosbergin korjauksen mukaan, pohjoispäätä olen ilmoitettujen etäisyyksien ja omain havaintojeni mukaan haahmotellut. Varmaa on, että Saari, jossa ennen luostari oli, on kauempana selällä kuin Inbergin kartassa. Ohi soudettaissa näkyy se aivan vapaana, kahden puolen leveä selkä, ja Lönnrot kertoo, että sinne oli Skiitasta 8 virstaa matkaa aavan selän poikki. Kokkosalmen kylä on Valasjoesta suoraan pohjoiseen, Kiestinki Kokkosalmesta kahden penikulman päässä, mutta Kokkosalmen ja Kiestingin välinen vesimatka kiertää paljon. Niskan koski lähtee Tuoppajärvestä viisi virstaa Kokkosalmesta länteenpäin. Kiestingistä lasketaan Jälettijärvelle 20 virstaa — Inbergin kartalla matka on tuskin puolta penikulmaa!
Kiitehen—Nuokkijärven vesistössäkin olisi varmaan paljon korjattavaa.
Sille lähtiessämme voimme alkaa Miinoasta, joka on kolmen tai neljän virstan päässä rajasta, Maanselänjärven kohdalla. Sekä Miinoan järvi että Kiitehen selkä ovat Inbergin kartalla varmaan liian suuret. Mainitun kartan mukaan olisi matkaa Miinoasta Akonlahteen kolme penikulmaa — meille matka ilmoitettiin vain 17 virstaksi, joka ehkä on jonkun verran liian lyhyt määrä, koska muille on ilmotettu väliä olevan kaksi penikulmaa. Tästä tulee Miinoan järven osalle tuskin muuta kuin 3-4 kilometriä. Kiitehen selässä on niin paljon niemiä, että aavempaa selkää tuskin näkee missään, mutta rantain piirtäminen vaatisi paljon enemmän tietoja, kuin minulla on käytettävinä. Ainoastaan sen tiedän jotenkin varmaan, että Komalahti, joka pistää koillista kohti karummaksi, on vain puolet siitä, miksi se on Inbergin kartalle haahmoteltu. Akonlahden kirkolta laskettiin lahden pohjaan 8 virstaa. Mainittu kirkonkylä on laajalla pitkällä niemellä, jonka molemmin puolin pitkät lahdet pistävät aina lähelle Suomen rajaa. Kiitehen selkää pienentämällä saadaan Akonlahden ja Kivijärven kylän väli oikeaksi, kolmeksi ja puoleksi penikulmaksi.
Luvajärveen lasketaan Miinoasta maisin 25 virstaa. Onko matkan suunta kartalla oikein merkitty, sitä en tiedä. Kivijokea pitkin taas sanottiin olevan Kiitehestä Luvajärveen kolme penikulmaa. Joki mutkaa koko joukon pohjoista kohti, juosten alkumatkallaan melkein yhtä suuntaa Kiitehen rannan kanssa. Luvajärven—Kiimasjärven ja Nokeuksen välin olen piirtänyt niinkuin se Inbergin kartassa on, vaikka yksityiskohdat arvatenkin kaipaisivat oikomista. Mutta laaja Nuokkijärvi on kaikesta päättäen kartoissa väärin piirretty. En ole itse selällä käynyt, mutta Ervasti antaa osviittoja matkoista Nokeuksesta eteenpäin.
Nokeuksesta tulee Piismalahteen, joka on selän koillisperukassa, 30 virstaa, mutta Nuokkijärvi itse on päälle 40:n virstan mittainen. "Se on kaunis järvi, tuuheat lehtimetsät ja vankat petäiköt kohoavat sen korkeoilta rannoilta. Länsipäässä tuskin penikuormaa leveä, se itäpuolessaan laajenee päälle kahden penikuorman levyiseksi seläksi." Inbergin kartalla on länsipää vain kolmisen kilometriä leveimmältä ja yhtä kilometriä kapeimmalta kohdaltaan. Silminnähtävästi on se siis väärin piirretty, sillä muutoin ei Ervasti olisi erehtynyt penikulmista puhumaan. Tähän viittaa sekin seikka, ettei hän näytä nähneen Pääkönnientä, joka on selän etelärannalla, penikulman päässä Nokeuksesta. Jos selkä olisi kylän kohdalla niin kapea kuin Inbergin kartassa, ja jos Pääkönniemi olisi merkityssä paikassa, niin kylä tuskin olisi jäänyt häneltä huomaamatta. Miten selän eteläranta kiertelee, siitä ei ole tietoja, mutta pohjoisranta selvään on, Ervastin ilmoituksista päättäen, toisenlainen kuin kartoilla. Kun oli kaksi penikulmaa kuljettu Nokeuksen rannasta, kääntyi matka hiukan koillista kohti, ja kun oli neljännes siihen suuntaan kuljettu, niin soudettiin loput kolme neljännestä päin pohjoista. Minun saamaini tietojen mukaan kuljetaan Pääkönniemestä viistoon selän poikki Piismalahteen mentäissä, ja loppumatka soudetaan laajan Piismaniemen sivua melkein suoraan pohjoista kohti.
Montakin luotettavaa tietoa on siitä, että Nuokkijärvestä lähtee kaksi jokitiehyettä Tsirkkakemiin, Rastahan joki pohjoisempi, eteläisempi Hämehenjoki. Ne laskevat Tsirkkakemiin lähellä mainittua kylää, kuten prof. Rosbergin piirtämästä retkikartasta näkyy. Mutta miltä kohdalta ne lähtevät Nuokkijärvestä, siitä ei ole muuta kuin seuraava Lähteenkorvan tiedonanto: "Eteläinen joki, jota kuljetaan Nokeuksesta ja Pääköstä, on Hämeh, pohjoisempi alkaa 15 virstaa etelään Piismalahdesta ja se on Rastas. Molemmat ovat 10 virstaa pitkät. Niitten välillä oleva saari, jota sanotaan Nuokkisaareksi, on 3 virstaa leveä ja 15 virstaa pitkä ja se ulottuu 5 virstaa, ulos järveen." Nähtävästi on tämä saari se niemi, joka on karttoihin merkitty Nuokkijärven itärannalle.
Tsirkkakemin on prof. Rosberg kartoittanut. Oikaisuista on huomattava
varsinkin paljon mainitun runopaikan Kellovaaran asema. Se, samoin kuin
Tsirkkakemikin, sijaitsee todellisuudessa koko joukon etelämpänä kuin
Inbergin kartalla.
Nuokkijärven, lähinnä Piismanlahden, sitoo Jyskyjärveen myös tieto näitten paikkain välisestä maamatkasta, Se on 35 virstaa.
Se maa, joka on Kuittijärvien ja Kiitehen—Nuokkijärven vesistön välillä, on hyvin harvaan asuttua laajaa ylänkömaata, josta vedet juoksevat kolmelle suunnalle. Tältä väliltä tunnen omain matkaini nojalla sen vesistön, joka Kostamuksesta laskee Alijärveen Enonsuun kohdalla, ja ainakin yksi penikulman mittainen järvi, Koivajärvi nimeltään, on Kenttijärven ja Kostamuksen välillä edellisiin karttoihin merkitsemätön. Sen yli kuljetaan poikittain. Muitakin merkitsemättömiä järviä välillä on, mutta niitä en muistoni epävarmuuden vuoksi kartalle piirrä. Ja varmaan on koko tämä niemimaakin täynnään suurempia ja pienempiä vesiä, mutta ne ovat niin syrjässä kaikista liikkeistä, että ovat jääneet kartoilta aivan pois. Ennen kuljettiin tätä välimaata pitkinpäinkin. Kostamuksessa kerrottiin vanhan, Vuokkiniemestä lähtevän sotatien eli "jaaman" kulkeneen mainitusta kylästä sydänmaitten halki Jyskyjärveen. Soissa sanottiin vielä tuntuvan vanhat siltakapulat.
Niitten kyläin asemat, joita tällä ylämaalla on, olen merkinnyt etäisyystietojen mukaan, joita useimmat runonkerääjät ovat muistikirjoihinsa koonneet.
Näin olen koettanut haahmotella Vienan Karjalan ulkopiirteitä. Mainittakoon vielä sana maanpinnan muodoista, vaikka niitä vähän tunnetaan. Voimme sanoa, että koko tämä alue on enimmäkseen vaihdellen kangasta ja suota. Kalliopohja verraten harvassa huomattavammalla tavalla esiintyy maisemassa. Miinoan ja Luvajärven välimaalla on maa kuitenkin hyvin ryhmyistä ja sillä välillä on paljon vuoria, samoin kuin Kivijoenkin varressa. Mutta siitä pohjoiseen on varsinaisia vuoria vasta Kuittijärvien rannoilla ja niistä rajalle päin. Enimmäkseen ovat ylämaat kivikkoisia, hietamultaisia vaaroja, matalammat maat särkkiä taikka kumpuja. Näitten vähäpätöisten kohopaikkain välillä maa kaikkialla pyrkii suottumaan, missä se ei ole hyvin läpäisevää kangasta. Lietemaita ja savikoita on vähän, maa sen vuoksi on yleensä huonoa viljeltäväksi. Vasta Kemijoen varressa on lihavampia maita, mutta siellä taas hallanvaara laajain soitten vuoksi on suurempi kuin kuivemmassa ylämaassa. Uhtuen pohjoispuolella on laajat kankaat. Idempänä, Tuoppajärven eteläpuolella, kankaat vaihtuvat laajoiksi soiksi. Kankaissa on paljon pienempiä järviä. Noin puolentoista penikulman päässä Uhtuesta niitten läpi pistää reunansa jyrkkä lännestä itään kulkeva vuori, "Iron syrjä", joka senkin kautta, että sitä niin yleiseen mainitaan, todistaa yksinäisyyttään. Kuittijärven ja Tuoppajärven välimaa on myös ylänköä, josta vedet juoksevat kolmelle suunnalle. Ylänköluonne käy selville varsinkin Tuoppajärveä lähestyttäissä. Jo penikulman päähän siintää vaaroille laajan selän aukeama.
Tuoppajärven rannat ovat osaksi alavat, järvi itse arvatenkin matala. Veden kirkkaus osoittaa, että sen ympärillä on hietikoita. Järven eteläpuolella alkavat ylen laajat yksitoikkoiset suot, joten vedet melkein heti Tuoppajärven reunasta matkaavat eteläänpäin, Kemijokeen. Arvatenkin Tuoppajärvi itsekin vielä katkaisee itselleen sille suunnalle laskuväylän. Tuoppajärven luoteiskulmilla kohoo melkoisia vaaroja, jotka liittyvät Kuusamon tuntureihin. Pääjärven rannalla lähestyvät tunturit aivan järven reunoille. Pääjärven itäpuolellakin on korkeita vaaramaisemia, syviä laaksoja ja niissä järviä, mutta lähempänä Vienan merta maa alenee, tasaantuu ja on suurina soina. Vasta aivan meren rannikolla on jälleen vuoria.
Vienan Karjalan pinta on siis jokseenkin samanlaista kuin Pohjois-Suomenkin. Mitäpä se muuta onkaan, kuin samaa jääkauden jättämää pohjarapaa kuin Suomen puolellakin. Samoin on siellä maa täynnään kankaita, hietamultakumpuja, soita, särkkiä, mutta lietemaita on vähemmän kuin Suomen puolella.
Laajat havumetsät peittävät koko tämän maan, missä se ei ole suona. Kuusikoita on verraten vähän, petäjä humisee yksinvaltiaana Vienan Karjalan kankailla. Ainoastaan vesistöjen varsilla ja vaaramailla on lehtimetsää, etenkin entisten kaskien pohjilla, vaikka selkävesienkin rannoilla mänty on vallitsevana puuna. Kankaat ovat osasta kaikkein karuinta laatua. Havupuitten alla ei kaikkialla kanervakaan menesty.