Saksanmaa

by Into Konrad Inha

ELINKEINOJEN NYKYISESTÄ KANNASTA.

Melkein kaksi kolmannesta Saksanmaan alueesta on viljeltyä maata, niittyä tai laidunta. Ainoastaan vuorimaat eivät voi kasvattaa viljaa omiksi tarpeikseen. Keskivuoristokin on kuitenkin viljelty lähes korkeimpiin selänteihin saakka. Suurimmat vainioalat ovat Posenissa, Saksin maakunnassa, Mecklenburgissa ja Slesvig-Holsteinissä. Yleisimmin viljellään ruista ja kauraa, sen jälkeen vehnää ja ohraa. Spelttiä viljellään etenkin Rheinin rannoilla ja Etelä-Saksassa, tatarta Pohjois-Saksan nummiseuduilla. Melkoiseksi on niinikään kehittynyt palkokasvien viljelys, varsinkin Posenissa ja Brandenburgissa ja Pohjanmeren marshimailla.

Viljain keskimääräinen vuotuinen sato on seuraava: Vehnän 3 1/2 miljonaa tonnia, rukiin 8 1/2 miljonaa tonnia, ohran lähes 3 miljonaa tonnia, kauran 6 miljonaa tonnia ja speltin 1/2 miljonaa tonnia. Siitä huolimatta Saksa kuuluu niihin maihin, jotka vielä tarvitsevat melkoisen määrän viljaa oman tuotantonsa lisäksi. Vehnää tuodaan keskimäärin 1,600,000 tonnia, ruista 800,000 tonnia, ohraa 930,000 tonnia, kauraa 380,000 tonnia ja maissia 1,400,000 tonnia. Viljan maasta vienti nousee noin neljään miljonaan tonniin. Suomeenkin tuodaan etenkin Saksassa jauhettua Venäjän viljaa. Ulkomaisen viljansa Saksa tuo etupäässä Yhdysvalloista ja Venäjältä.

Karjanhoidon nykyisestä kannasta olemme jo maininneet numeroita. Kalastus on hallituksen huolenpidon kautta melkoisesti kehittynyt. Pohjanmerellä on melkoinen saksalainen kalastajalaivasto, sekä höyry- että purjelaivoja, joitten tonnimäärä nousee noin 100,000:teen. Itämeren rannikolla on turskanpyynti melkoinen. Varsinkin Etelä-Saksassa, jossa muita kalavesiä ei ole kuin joet, harjotetaan melkoista kalanhoitoa, esim. Münchenin seuduilla ja Elsassissa.

Saksanmaan metsäin vuotuinen tuotanto on noin 20 miljonaa kuutiometriä tarvepuita, 18 miljonaa kuutiometriä polttopuita, 10 1/2 miljonaa kuutiometriä hentoa puutavaraa ja juurakoita. V. 1895 sai kaikkiaan noin 350,000 henkeä elatuksensa metsästä.

Tärkeimmät teollisuudet perustuvat vuoriteollisuuteen, jonka luonnollisiin alueihin jo olemme tutustuneet. Saksanmaa kaivaa koko joukon enemmän kivihiiliä, kuin se itse kuluttaa. Siitä huolimatta kuitenkin muutamiin osiin maata tuodaan Englannin hiiliä, koska niiden kuljetus näihin alueihin voi tapahtua kokonaan meritse.

Rautamalmeja saadaan yleensä samoista seuduista kuin kivihiiliäkin, mutta oman maan malmien lisäksi käytetään melkoiset määrät ulkomaalaistakin. Teräksen valmistuksessa Saksa on voittanut kaikki muut maat. Valuteosten, koneitten ja aseitten sekä monenlaisten pienien rautatuotteitten alalla Saksa niinikään on kohonnut ensimäisten maitten rinnalle.

Erinomaisen tuottavan kemiallisen teollisuuden perustuksena ovat Luoteis-Saksan rikkaat suolakerrokset. Paitsi ravinnoksi tarvittavaa suolaa ne antavat suunnattomat määrät apulannotusaineita ja raaka-aineita hyvin monipuoliselle kemiallisten valmisteitten teollisuudelle. Saksanmaan oivallisia savia ja monenlaisia kallioisia käyttää hyväkseen toimelias rakennusaineitten teollisuus, ynnä posliinin ja lasin valmistus.

Niin hyvin on Saksanmaa järjestänyt metsätaloutensa, että ulkomaille riittää viedä 75 miljonan Saks. markan edestä paperia ja paperivalmisteita. Nahkateollisuuden arvo nousee noin 1/3 miljardiin Saks. markkaan, se tuo kuitenkin melkoiset määrät raaka-aineita ulkomaalta, varsinkin Etelä-Amerikasta.

Vielä enemmän käyttää kutomateollisuus ulkomaista raaka-ainetta, sekä villaa, että varsinkin puuvillaa. Kutomateollisuuden alalla työskentelee kaikkiaan lähes miljona ihmistä, josta määrästä puolet on naisia.

Suurimmat teollisuudet luonnollisesti ovat sijottuneet semmoisille seuduille, missä oman maan raaka-aineet ovat, taikka missä ovat halvimmat kulkuneuvot, etupäässä vesiliikkeet. Hienompien valmisteitten teollisuudet sitä vastoin ovat jakaantuneet tasaisemmin kautta maan, etsien mieluimmin suuria asutuskeskustoita ja parhaita rautatieliikkeitä. Poikkeuksia ovat vuorimaihin sijottuneet kotiteollisuudet.

Saksanmaan valtavasta ulkomaisesta kaupasta seuraavat numerot antavat käsitystä. Tilasto on vuodelta 1902 ja luvut merkitsevät tuhansia Saks. markkoja:

Tavaran laatu Tuonti. Vienti.

Puuvillaa ja puuv. valmisteita 427,500 339,200
Rohtoja ja väritavaroita 263,400 380,620
Rautaa ja rautatavaroita 51,800 603,375
Maanlaatuja ja malmeja 355,660 206,266
Pellavaa ja hamppua 113,743 24,548
Viljaa ja muita maanviljelyksen 1,013,412 109,010
tuotteita
Vuotia 258.995 137.402
Puuta ja puuleikkauksia 262,267 124,968
Koneita ja laivoja 57,589 266,702
Kummia ja kummivalmisteita 72,263 50,000
Vaatevalmisteita 12,324 160,218
Kuparia ja kupariteoksia 109,011 120,236
Lyhyttavaroita 40,157 192,915
Nahkaa ja nahkateoksia 64,378 153.369
Kirjallisuutta ja taideteoksia 45,932 197,274
Siirtomaatavaroita y.m. 728,703 316,037
Öljyjä ja rasvoja 261,102 47,189
Paperia ja pahvitavaroita 15,207 109,322
Turkiksia 4,549 10,799
Petrolia 93,109 1,459
Silkkiä ja silkkitavaroita 192,656 180,989
Kiviä ja kivivalmisteita 45,154 38,054
Kivihiiliä 163,231 267,576
Tervaa ja asfalttia 31,834 10,264
Eläin- ja teurastuotteita 208,191 16,868
Karjaa 201,560 16,916
Villaa ja viilatavaroita 450,603 368,823
Sinkkiä ja sinkkivalmisteita 9,870 39,650
Tinaa ja tinavalmisteita 34,052 13,732

Vuonna 1901 oli tuonnin arvo 5,710,338,000, viennin arvo taas 4,512,646,000 Saks. markkaa. Vienti on siis vielä melkoista pienempi tuontia.

Raakatavarain ja teollisuustuotteitten suhteen kaupassa näemme seuraavasta taulusta, jossa numerot merkitsevät miljonia Saks. markkoja:

Tuonti. Vienti.

Teollisuuden raakatavaroita 2458,8 1086,8
Tehdastuotteita 1064,0 2892,5
Ravintoaineita ja nautintoaineita, karjaa 1898,2 452,1
Jaloja metalleja 289,1 81,2

Saksanmaan kauppaa eri maitten kanssa valaisee seuraava tilasto 1901 vuoden kauppasuhteista:

Tuonti. Vienti.
Maan nimi. Milj. Saksm. Maan nimi. Milj. Saksm.

Yhdysvalloista 1042,1 Suur-Britanniaan 916,4
Venäjältä ja Suomesta 729,5 Itävalta-Unkariin 491,5
Suur-Britanniasta 657,8 Yhdysvaltoihin 385,8
Itävalta-Unkarista 693,3 Alankomaihin 379,0
Ranskasta, Algeriasta Venäjälle ja Suomeen 345,9
ja Tunesiasta 289,2 Sveitsiin 264,3
Britt. Itä-Intiasta 204,8 Ranskaan, Alg. ja
Tunesiaan 250,8
Alankomaista 203,8
Argentinasta 200,8 Belgiaan 236,0
Belgiasta 186,5 Italiaan 127,2
Italiasta 182,6 Tanskaan 118.0
Sveitsistä 154,2 Ruotsiin 111,4
Brasiliasta 113,9 Britt. Intiaan 79,5
Australiasta 107,9 Norjaan 65,0
Chilestä 100,7 Argentinaan 54,2
Holl. Intiasta 96,7 Australiaan 52,2
Ruotsista 84,3 Espanjaan 50,0
Espanjasta 78,3 Kiinaan 47,8
Tanskasta 68,3 Japaniin 45,5
Rumaniasta 47,8 Turkkiin 37,5
Kiinasta 44,7 Brasiliaan 35.6
Keski-Amerikasta 35,4 Chileen 34,0
Egyptistä 32,1 Rumaniaan 34,0
Britt. Länsi-Afrikasta 30,9 Kanadaan 26,5
Turkista 30,1 Mexikoon 26,0
Br. Etelä-Afrikasta 22,0 Holl. Intiaan 26,0
Norjasta 21,0 Portugaliin 19,9
Japanista 19,8 Egyptiin 16,5
Portugalista 18,1 Saksan siirtomaihin
Uruguaysta 14,4 Afrikassa 11,4

Edulliset ovat Saksan kauppasuhteet varsinkin Pohjoismaihin ja pieniin naapurimaihin, vienti on tuontia melkoista suurempi.

Saksanmaan kauppalaivasto on valtaavasti kehittynyt varsinkin sen jälkeen, kun höyryä aljettiin käyttää laivain liikevoimana. Ainoastaan Suur-Britannialla ja Yhdysvalloilla on suurempi kauppalaivasto kuin Saksalla. Norjalla on luvulta enemmän laivoja, mutta kantavuuden puolesta Saksan kauppalaivasto siltä voittaa Norjan kauppalaivaston melkoisesti.

Suurimmat kauppalaivastot on seuraavilla kaupungeilla: Hampurilla 775 laivaa, Bremenillä 482, Stettinillä 130, Kielillä 81, Flensburgilla 79, Bremerhavenilla 63, Danzigilla 46, Geestemündellä 45 laivaa.

Laivanrakennuksen pääpaikat ovat Danzig, Elbing (Weichselin itäisen suuhaaran varrella), Stettin, Rostock, Kiel, Hampuri, Bremen ja Bremerhaven, ynnä sotasatama Wilhelmshaven. V. 1902 rakennettiin Saksan veistämöillä 227 höyrylaivaa ja 280 purjelaivaa. Tästä luvusta oli 11 sotalaivoja.

Saksan laivaliike on kehittänyt useita suuria valtamerilinjoja, joita mallikelpoisesti hoidetaan. Mutta vielä ei Saksan laivaliike ole aivan itsenäisessä asemassa; se on enimmäkseen englantilaisten hiiliasemain varassa. Niinikään ovat merien pohjaan lasketut kaabelit enimmäkseen brittiläisiä. Saksalla ei edes ole omiin siirtomaihinsa kaabeleita. Amerikaan on Saksalla kuitenkin nykyään oma sähkölennätinyhteys.

Rahayksikkö on valtakunnanmarkka (Reichsmark), joka jakautuu 100 penniin (Pfennig). Saksan markka on arvoltaan suurempi Suomen markkaa; 1 Rmk. = 1,23 Smk. Mitat ja painot perustuvat metrijärjestelmään, niinkuin meilläkin.