1. Harjoituksia vaakasuoralla tangolla (rekillä).
Kuva 72.
Tanko on tehtävä teräksestä tai raudasta ja itse teline sellaiseksi, että tankoa helposti voi ylentää ja alentaa. [Vieressä oleva kuva] näyttää meille kolme rekkiä, joista jokaisen pituus on 2 metriä ja ympärys 10 senttimetriä. Päistään ovat rekit paksummat ja nelisärmäiset.
Harjoituksia matalalla rekillä.
Seisonoja. Rekin korkeus maasta 50-70 sm. Myötäotteella (kämmenet poispäin) rekistä kiinni otettua viedään molemmat jalat, joko yht’aikaa hyppäyksellä tahi yksitellen taaksepäin, kunnes ruumis, täydesti ojennettuna, tulee lepäämään varpailla ja alaspäin ojennetuilla käsivarsilla ([kuv. 73]). Tässä alkuasennossa saattaa harjoittaa kättenkoukistusta ja ojennusta sekä käsivarren ja erisivuisen säären nostoa. Edellisessä harjoituksessa rinta lasketaan likelle tankoa, jolloin kyynärpäät viedään ulospäin. Selän tulee koko ajan pysyä suorana. Jälkimmäisessä harjoituksessa toinen sääri nostetaan ylöspäin ja samassa erisivuinen käsivarsi ojennetaan ruumiinsuuntaan ylös. Nostettu sääri on polvi- ja nilkkaniveleistään suorana. Sitten päinvastoin.
Seisoriipunta. [Vieressä oleva kuva] näyttää meille alkuasennon, jossa sitten saattaa tehdä erilaisia harjoituksia, esim. käsinkulkua sivullepäin, otteenvaihtoa (myötäotteesta vastaotteesen ja päinvastoin), säärennostoa sekä kättenkoukistusta. Viimemainitussa harjoituksessa kohotetaan rinta, ruumiin ryhtiä muuttamatta, niin likelle rekkiä kuin mahdollista. Seisoriipunnasta perusasentoon mennessä ruumis temmataan pystyyn pääasiallisesti käsivoimien avulla.
Kuva 73.
Kuva 74.
Hyppäyksellä jännitystaivutukseen. Tavallisesta asennosta rekin toisella puolella (kädet myötäotteella) viedään jalat äkkiä eteenpäin toiselle puolelle rekkiä ja samassa yliruumis kohotetaan ylös, niin että tullaan [kuvassa 87, (sivulla 69)] osoitettuun asentoon. Tästä jännitystaivutus-asennosta mennään perusasentoon joko hyppäyksellä takaisin taaksepäin tahi kohottamalla ruumis pystyyn vatsalihaksien avulla.
Hyppäys suoranojaan.[2] Liikettä voi harjoittaa sekä luvun mukaan että tahdissa ja sitä tehtäessä voipi jalkoja heittää taaksepäin tai sääriä hajoittaa ulospäin. Suoranojassa pidetään pää pystyssä, rinta pullistettuna, hartijat alaspäin vedettyinä, selkä suorana, suljetut ja täydesti ojennetut sääret taaksepäin nostettuina ([kuv. 75]). Tätä asentoa voipi käyttää alkuasentona muutamiin harjoituksiin, joista tässä mainittakoon tavallisimmat. Toinen sääri nostetaan tangon yli ja viedään samaa tietä takaisin. Kun sääri on nostettu tangolle ([kuv. 76]) ja samanpuolinen käsi on muuttanut otteensa aliotteeksi ulkopuolelle säärtä, niin voidaan, heittämällä toista säärtä tangon yli, hypätä maahan toiselle puolelle tankoa. Laskuhyppäystä tehtäessä käännytään ensimainittua kättä kohti ja tämä käsi pitää yhä tangosta kiinni. Aliote on muuttunut selkäotteeksi.
Kuva 75.
Kuva 76.
Ellei laskuhyppäystä tarkoiteta, on toinen sääri varovasti ja hitaasti nostettava tangon yli; siten päästään täysi-istuntaan rekille. Alussa on opettajan apu tarpeellinen. Suoranojasta saattaa ilman säären nostamistakin päästä tangolle istumaan, jos ruumis kohotetaan, käännetään ja kierretään, jolloin tullaan kätten väliin istumaan. Tätäkin harjoitettaessa on opettajan apu alussa välttämätön.
Suoranojasta voivat enemmän kehittyneet oppilaat harjoittaa pyörähdystä tangon ympäri, jolloin jalat kulkevat edellä ja ruumiin painokeskus on pidettävä niin likellä tankoa kuin mahdollista. Pyörähdyksen saattaa myöskin tehdä istualta taaksepäin, mutta silloin on rekki pidettävä polvitaipeissa. Molemmissa harjoituksissa myötäote. Kun toinen sääri on nostettu tangon yli ja sen polvinivel koukistettu ([kuv. 77]), niin pyörähdystä tangon ympäri voi harjoittaa sekä eteen- että taaksepäin. Edellisessä tapauksessa aliote (vastaote), jälkimmäisessä myötäote.
Kuva 77.
Hyppäystä tangon yli voi harjoitella monella eri tavalla. Yksinkertaisinta lajia sanotaan aitahyppäykseksi. Hypätessä toinen jalka astuu rekille lähelle kättä, jonka jälkeen laskuhyppäys suoritetaan. Jos molemmat sääret yht’aikaa heitetään sivultapäin tangon ylitse, niin hyppäystä sanotaan sivuhyppäykseksi. Kädet myötäotteella. Opettaja pitäköön hyppääjän vasemmasta käsivarresta kiinni, kun hyppäys tehdään oikeaan, ja päinvastoin.
Kyykkyhyppäyksessä viedään molemmat jalat yht’aikaa kätten välistä rekin yli. Kädet lasketaan irti silloin, kun jalat ovat päässeet rekin toiselle puolelle. Jos hypätessä toinen jalka viedään kätten välistä, mutta toinen sääri ojennettuna samansivuisen käden ulkopuolelta, niin harjoitusta sanotaan sudenloikkaukseksi. Haarahyppäys tehdään siten, että molemmat sääret, täydesti ojennettuina, heitetään tangon yli ulkopuolelta käsiä. Kaksi vastaanottajaa tarvitaan.
Harjoituksia korkealla rekillä.
Suorariipunta on tavallisin alkuasento korkealla rekillä tehtäviä harjoituksia varten. Pää pidetään pystyssä, sääret suorina ja suljettuina. Tässä riippuasennossa harjoitellaan helpompia liikkeitä kuten otteenvaihtoa, käsinkulkua sivullepäin, säärtenhajoitusta, jalan- ja polvennostoa sekä polvenkoukistusta ja ojennusta vaihdellen. Tämä viimemainittu harjoitus tehdään siten, että toinen sääri perinpohjaisesti koukistetaan samassa kuin toinen sääri voimakkaasti ojennetaan taaksepäin; sitten vaihto useampia kertoja perätysten. Polvia saattaa nostaa eteenpäin joko vuorotellen taikka molemmat yht’aikaa. Harjaantuneemmat voimistelijat nostavat polvensa käsivarsien väliin, niin että jalkarinnat tulevat tangolle. Tästä saattaa pistää jalat kätten välistä tangon toiselle puolelle ja laskea ne alaspäin. Liikettä sanotaan silloin neulansilmäksi. Kädet lasketaan irti, kun jalat tulevat alaspäin.
Kättenkohonta („käsivoima“). Kun suorariipunnasta käsivarsia koukistamalla mennään koukkuriipuntaan, niin liikettä sanotaan kättenkohonnaksi (»vedetään käsivoimia»). Vasta-alkavat tyytykööt, jos tätä liikettä tehtäessä saavat leukansa tangon yläpuolelle; harjaantuneet voimistelijat kohottavat ruumiinsa vielä paljon korkeammalle. Alussa kohonta tehdään vastaotteella, myöhemmin myötäotteella.
Jos toinen sääri nostetaan tangolle sillä tavalla, että ruumis joko poikittain tahi pitkittäin riippuu tangon alla molemmista käsivarsista ja toisesta polvitaipeesta, niin asentoa sanotaan polvimakuuriipunnaksi. Tästä asennosta voipi heiluttamalla ja jännittämällä ([kuv. 78]) päästä [kuvassa 77 (sivulla 59)] osoitettuun asentoon, ja sellaista liikettä sanotaan polvikiekkaukseksi suoranojaan. Suoranojasta voipi sitten harjoittaa ennen ([sivulla 59]) selitettyjä pyörähdysliikkeitä. Jos rekille nostettu sääri viedään takaisin toisen viereen ja myötäote muutetaan vastaotteeksi, niin rekiltä voi syöksyä eteenpäin alas (pää edellä). Alussa opettajan apu tarpeellinen. Harjaantuneemmat saattavat syöksyliikettä tehtäessä pitää toisen säären rekillä tahi kohottaa molemmat jalkarinnat tangolle.
Kuva 78.
Jos ruumis suoranojasta käsiä koukistamalla lasketaan alaspäin, kunnes rinta kajoo tankoon, ja kyynärpäät pidetään ylöspäin nostettuina, niin täten syntynyttä asentoa sanotaan koukkunojaksi. Suoranojasta voipi laskeutua koukkunoja-asentoon toiselle kädelle, ja vahvat lapset saattavat tässä asennossa ollen laskea toisen kätensä vallan irti.
Jos ruumis suoranojasta lasketaan alas sillä tavoin, että toinen käsivarsi tulee koukkunoja-asentoon ja toinen koukkuriipuntaan, niin tästä asennosta voipi päästä takaisin suoranojaan siten, että voimakkaan taaksepäin tehdyn heilutuksen jälkeen ruumis jännitetään ylös. Voipi päästä toistakin tietä (sääret edellä), jos koukkunojassa oleva käsivarsi lasketaan tangolle ja ruumis voimakkaasti heilutetaan eteenpäin.
Kiepiksi eli yliheitoksi sanotaan sellaista liikettä, jolla suorariipunnasta tullaan suoranojaan, kun sääret ja ruumis nostetaan eteen-ylöspäin. Tämä harjoitus on sangen vaikea, jonka tähden se alussa on tehtävä otsan tasossa olevalla tangolla. Kun kieppi on tehtävä suorariipunnasta, onnistuu se verrattain helposti, jos sekä sääriä että käsivarsia koukistetaan. Vaikeammaksi tulee harjoitus, vaikka käsivarsia koukistetaankin, jos sääret pidetään vallan suorina, ja mahdottomaksi käy se vasta-alkavalle, jos sekä sääret että käsivarret ovat pidettävät täydesti ojennettuina sääriä tangolle nostaessa ([kuv. 79]). Tällä tavalla tehtyä kieppiä saattaa aina pitää korkealla kannalla olevan kehityksen tunnusmerkkinä.
Kuva 79.
Kieppi on aina tehtävä myötäotteella. Kun tullaan suoranoja-asentoon on ryhti saatava sellaiseksi kuin [kuva 75 sivulla 58] osoittaa.
Heilutus, joka tehdään suorilla käsivarsilla, on tärkeä alkuharjoitus kaikkiin rekillä tehtäviin vaikeampiin heiluharjoituksiin. Se edellyttää suurta ruumiillista kehitystä, jonka vuoksi sitä ei pidä harjoittaa ensimmäisenä, tuskinpa toisenakaan voimisteluvuotena. Käsivarsia hieman koukistamalla ja sääriä eteenpäin voimakkaasti nostamalla saatetaan ruumis heilurin tapaiseen liikkeesen, josta laskuhyppäys tehdään siinä silmänräpäyksessä, jolloin ruumis, taaksepäin heiluttuaan, alkaa eteenpäin liikkua.
Vaikeimmista rekkiliikkeistä on „kippe“ ainoa harjoitus, joka soveltuu nuorempien poikien tehtäväksi. Heilutusta eteenpäin tehtäessä jalkarinnat nopeasti nostetaan rekille, jonka jälkeen, säärten laskeutuessa, käsivarsilla tehdään voimakas jännitys, niin että ruumis tulee suoranojaan. Tämä harjoitus, jota alussa harjoitellaan seisaaltaan ja matalalla rekillä, ei kysy erittäin suurta voimaa, vaan paljon harjoittelemista.
[2] Tanko vähintään metrin korkeudella.
2. Harjoituksia nojapuilla (barrilla).[3]
Nojapuut eli barri on teline, jonka käyttäminen edellyttää suurta ruumiillista kehitystä, ja sen vuoksi se oikeastaan ei kuulu alkeiskoulujen voimistelussa käytettäviin telineihin. Mutta kun muutamissa kansakouluissa nojapuita jo löytyy, ja tunnettua on, että niillä liikkeitä harjoitetaan, niin mainitun telineen väärinkäyttämisen estämiseksi mainittakoon tässä muutamia liikkeitä, joita pienemmätkin lapset saattavat vaaratta harjoittaa.
Seisoriipunnasta nojapuitten alla (polvet notkistettuina, kädet aisoista ulko-otteella kiinni), tehdään neulansilmä, niin että jalat ylös-alas käännetyssä asennossa koskevat maahan. Jos samasta alkuasennosta (seisoriipunnasta) sääret nostetaan sisäpuolelta aisoille, niin kättenkohonnalla ja jännittämällä voidaan päästä haaraistuntaan ([kuv. 80]). Harjoitus tulee sangen huvittavaksi, jos sitä tekee kilvan kaksi yht’aikaa, ja jos se, joka ensin istumaan pääsee, kurottaa kätensä toiselle tervehdykseksi.
Kuva 80.
Toinen huvitteleva kilpaharjoitus on seuraava: asetutaan nojapuitten sivulle seisomaan, molemmat kädet toisella aisalla. Sitten nostetaan molemmat sääret toiselle aisalle, niin että ruumis tulee riippumaan käsivarsista ja polvitaipeista. Tästä asennosta mennään polvien puoliselle aisalle istumaan sillä tavoin, että ensin pää pistetään kätten väliin, jonka jälkeen käsivarret levitetään aisalle ja ruumis kohotetaan pystyyn. Lopuksi hyppäys alas.
Suoranoja-asento on yleinen alkuasento varsinaisiin nojapuu-harjoituksiin. Pää pystyssä, hartijat alas- ja taaksepäin vedettyinä, rinta pullistettuna, sääret täydesti ojennettuina ja suljettuina sekä taaksepäin vietyinä ([kuv. 81]). Tässä asennossa saattaa harjoittaa käännöstä sivullepäin, jolloin ruumiin etupuoli tulee vuorotellen toiseen ja toiseen aisaanpäin käännetyksi, sekä polven ja säären nostoa eteenpäin, joko vuorotellen tahi molemmat yht’aikaa.
Kuva 81.
Sisä-istunta on n. s. istunnoista yksinkertaisin. Hypätään istumaan toisen tai toisen käden taakse nojapuitten sisäpuolella.
Haara-istunta (katso [kuv. 80]). Pää hieman taaksepäin, rinta pullistettuna, lantiot kohotetaan ylös mikäli mahdollista ja sääret ojennetaan perinpohjin.
Ratsasistunta. Sääri kummallakin puolella toista aisaa. Ruumis ojennettuna. Asentoon ja siitä takaisin mentäessä ovat sääret pidettävät vallan suorina ja yhdensuuntaisina. Ne ovat heilutettavat eikä nostettavat. Sama sääntö koskee menemistä seuraavaan asentoon, jota sanotaan
Ulko-istunnaksi, ja jossa molemmat sääret viedään ulkopuolelle toista aisaa kuten [kuvasta 82] nähdään. Lonkkaniveleet ovat ojennettavat ja sääret pidettävät vallan suorina.
Kuva 82.
Voidaksemme päästä näihin vastikään lueteltuihin asentoihin sekä niistä toisiin on ruumis heilutettava edes-takaisin, kuitenkaan ei niin korkealle kuin [vieressä oleva kuva] osoittaa. Tätä lajia heilutusta harjoittakoot eri liikkeenä ainoastaan vanhimmat ja vahvimmat oppilaat, kuitenkin varovasti, ettei mennä vallan ympäri. Jos vasten tahtoa niin tapahtuisi, ovat käsivarret koukistettavat ja sääret hajoitettavat.
[Vieressä oleva kuva] näyttää meille asennon, josta saattaa harjoittaa kättenkoukistusta ja ojennusta sekä toisen käsivarren ja erisivuisen säären nostoa ulos-ylöspäin.
Kuva 83.
Kuva 84.
[3] Koska kysymyksessä oleva teline oikeastaan ei sovellu kansakoulun voimisteluun, niin sen muoto ja mitat tässä jätetään mainitsematta.