6. Harjoituksia pukilla.
Pukin (topatun osan) pituus 50 sm, leveys 45 sm, korkeus 35-40 sm. Kiinteitten jalkojen pituus 80 sm, paksuus 10 sm. Irtonaisten jalkojen pituus 100-150 sm, paksuus 5 sm.
Kuva 98.
Kaikissa hyppäyksissä, joiden tarkoituksena on pääseminen kiinteän, esineen yli tahi sen päälle ja joita tehtäessä kädet pikimmältään esineelle lasketaan, on ponnistus tehtävä tasajaloin, s. o. molemmilla jaloilla yht’aikaa. Tämä sääntö koskee siis myöskin hyppäyksiä »pukin» yli. Kaikista hyppäysharjoituksista telineille ja telineitten yli soveltuvat pukkihypyt parhaimmin vasta-alkaville syystä, että ne ovat vähemmän vaaralliset kuin esim. »plinttihyppäykset». Tässä edellytetään tietysti, että hyppäävää aina on vastaanottamassa kaksi (ei yksi) vankkaa poikaa tahi opettaja itse. Ellei hyppäävää oteta kunnollisesti vastaan, voipi hän pukilta pudota, josta usein seuraa luuntaitto tahi sijoiltaan meno. Sellaista saattaa tapahtua silloinkin, kun ainoastaan yksi mies on vastaanottamassa, koska hyppääjä usein putoaa pukilta sivullepäin. Vastaanottajain tulee pitää silmällä, ettei hyppääjä alastullessa äkisti ja varomattomasti taivuta selkäänsä taaksepäin. Vasta-alkava käyttäköön hypätessä aina ponnistuslautaa syystä, että ilman sitä hän ei voi tarpeellisella tarkkuudella määrätä sitä paikkaa, josta ponnistus on tehtävä. Jos tavallisen laudan asemesta käytetään notkulautaa (katso [kuv. 102]), niin pukkia saa melkoisesti ylentää.
Vaihtelevaisuutta pukkihyppäyksissä saadaan joko siten, että pukki koroitetaan tahi sillä tavoin, että juoksuväli vähennetään.