Asennonmuutoksia, käännöksiä ja käyntilajeja.
Paikoille asettuminen. Oppilaat järjestetään pituutensa mukaan yhteen tahi kahteen riviin, joko siten, että ne tulevat seisomaan toinen toisensa takana, jolloin riviä sanotaan »peräkkäisriviksi», tahi asetetaan ne sivuttaisin seisomaan, jolloin riviä sanotaan »rintamariviksi». Jälkimmäisessä asennossa kukin kääntää oikean olkapäänsä pisintä (ensimmäistä) miestä kohti. Peräkkäisrivissä tulee jokaisen välin olla noin kahden jalanmitan suuruisen, rintamarivissä noin kämmenen levyisen. Riviä sanotaan silloin »supistetuksi». Kun supistettua peräkkäisriviä »hajoitetaan», niin kaikki rivissä olevat, paitse ensimmäinen, astuvat lyhkäsillä askeleilla taaksepäin, kunnes kukin eteenpäin kurotetuilla käsivarsillaan tasan ulottuu edelläseisovan hartijoihin saakka ([kuv. 2].) Jos taas rintamarivi on hajoitettava, niin kaikki, paitse ensimmäinen, astuvat sivullepäin ja välit suurennetaan, kunnes kukin ensimmäiseen mieheen päin nostetulla käsivarrellaan ulottuu vieruskumppaninsa hartijaan saakka ([kuv. 3]). Kun hajoitettu rivi sitten uudestaan on supistettava, niin ensimmäinen mies pysyy paikallaan, mutta kaikki muut astuvat (peräkkäisrivissä) eteenpäin tahi (rintamarivissä) sivullepäin, kunnes alkuperäinen paikoille asettuminen uudestaan on saavutettu. Ahtaantuminen olkoon aina kielletty.
Kuva 2.
Kuva 3.
Ojennus peräkkäisrivissä toimitetaan siten, että rivin ensimmäinen mies seisoo liikkumatonna, mutta muut kaikki siirtyvät tarpeen mukaan joko vasempaan tahi oikeaan, kunnes kukin tulee sellaiseen asentoon, ettei hän voi muita nähdä kuin lähinnä olevaa kumppaniaan. Jos rintamarivissä ojennus on tehtävä, niin kaikki kääntävät päänsä paikallaan olevaa ensimmäistä miestä kohti ja siirtyvät pienillä askeleilla eteenpäin tahi taaksepäin (mutta ei sivullepäin), kunnes kukin, pää pystyssä ollen, töin tuskin voi eroittaa kolmannen miehen (katsojasta lukien) rintaa. Ensimmäisinä voimisteluvuosina saavat lapset ojennusta tehtäessä katsoa alas kumppaniensa jalkoihin päin. Kun opettaja huomaa rivin tyydyttävän suoraksi, komentaa hän:
Perusasento! Tässä asennossa pidetään pää pystyssä, katse suoraan eteenpäin, leuka taaksepäin vedettynä, rinta pullistettuna, selkä suorana, vatsa sisäänvedettynä, perälihakset jännitettyinä, olkapäät taaksepäin vietyinä, käsivarret vapaasti ja luonnollisesti riippuen, kämmenet reisiä kohti käännettyinä, kantapäät yhdessä, polvet täydesti ojennettuina, jalat suorassa kulmassa ([kuv. 4]). Koska perusasento voimisteluun tottumattomalle alussa käy piankin väsyttäväksi, komennetaan aina kotvasen ajan kuluttua:
Kuva 4.
Lepoasento, jossa asennossa toinen jalka, yhdentekevä kumpiko, on asetettuna jalanmitan verran etuviistosuuntaan sillä tavoin, että ruumiinpaino tulee pääasiallisesti lepäämään paikallaan pysyvällä jalalla. Kaulassa, selässä ja säärissä olevien lihaksien jännitys saapi höltyä.
Käännös. Voimistelussa harjoitetaan käännöksiä sekä vasempaan että oikeaan. Puoliympyrän käännöstä sanotaan »täyskäännökseksi», neljännesympyrän käännöstä »puolikäännökseksi» ja kahdeksannesympyrän käännöstä neljänneskäännökseksi. Käännökset tehdään kahdessa tempussa joko »luvun mukaan», jolloin oppilaat tekevät tempun kerrallaan heti komentosanan lausuttua, tahi toimitetaan molemmat temput ilman pitempää väliaikaa heti sen jälkeen kun opettaja on lausunut komentosanansa, joka tässä jälkimmäisessä tapauksessa ei saa olla mikään laskusana. Kaikki käännökset vasempaan tehdään vasemman jalan varpailla ja oikean jalan kantapäällä; oikeaan päinvastoin. Kun käännös tehdään luvun mukaan esim. vasempaanpäin, niin ensimmäisen tempun jälkeen jäädään seisomaan vasemman jalan koko jalkapohjalle ja oikean jalan varpaille. Toisessa tempussa oikea jalka ponnistamalla asetetaan vasemman jalan viereen. Ensimmäisillä voimistelutunnilla on täyskäännös tehtävä neljässä tempussa kahden puolikäännöksen muodossa.
Jako. Alkuharjoituksena rivin kahtia jakoon tehdään komennon mukaan, ensin päänkierto oikeaan (ensimmäiseen mieheen päin), sitten päänkierto vasempaan ja lopuksi suoraan eteenpäin. Kun sen jälkeen opettaja komentaa: »jako kahteen» (»kolmeen» tahi »neljään»), niin kaikki vilkkaasti kääntävät päänsä, vaan ei vartaloaan, kohti ensimmäistä miestä, joka samassa kääntää päänsä vieruskumppaniansa kohti lausuen lyhyesti ja selvästi: »yks’». Toinen mies sanoo »kaks’», kiertäen samassa päänsä seuraavaa kohti, joka vuorostaan samalla tavoin lausuu »yks’» (tahi »kolme», jos rivi on jaettava kolmeen), j. n. e. viimeiseen mieheen saakka, joka kuitenkin, numeronsa sanoessa, jättää päänkierron vastakkaiseen suuntaan päin tekemättä. Se, joka numeronsa on lausunut, kääntää äkisti päänsä suoraan eteenpäin ja seisoo sitten liikkumatonna. Jos jako on toimitettava peräkkäisrivissä ollen, niin pää, järjestysnumeroa sanottaessa, pikimmältään käännetään vasempaan ja sitten uudestaan suoraan eteenpäin.
Rivistä asentoihin meneminen. Vapaaharjoituksia varten on rivistä mentävä »asentoihin», jonka tehtävän saattaa suorittaa monella eri tavalla. Jos rivi on jaettuna esim. kolmeen, voipi opettaja komentaa vallan yksinkertaisesti: »ensimmäiset askel (kaksi, kolme askelta) eteenpäin, kolmannet askel (kaksi, kolme askelta) taaksepäin (tahi päinvastoin) — mars!» Peräkkäisrivistä askeleet tietysti otetaan sivullepäin. Jos komennetaan: »eteenpäin asentoihin», niin kolmannet (tahi ensimmäiset) marssivat 4 askelta ja toiset 2 askelta eteenpäin. Kun komento kuuluu: »keskeltä asentoihin», niin ensimmäisten ensin tulee tehdä täyskäännös, jonka jälkeen ensimmäiset ja kolmannet yht’aikaa astuvat 2 askelta eteenpäin; lopuksi ensimmäiset uudestaan tekevät täyskäännöksen. Jos taas komennetaan: »takaisin asentoihin», niin aluksi ensimmäiset ja toiset tekevät täyskäännöksen, sitten astuvat ne eteenpäin, ensimmäiset 4 askelta ja toiset 2 askelta, ja lopuksi tekevät ne, heti paikoilleen tultuaan, uudestaan täyskäännöksen. Alkuperäisestä rivistä asentoihin lähteneet miehet astuvat takaisin riviin (»sulkevat rivin») tavalla, joka vastaa sitä tapaa, millä rivistä ovat lähteneet. Komennetaan: »Takaisin riviin» eli »sulkekaa ensimmäisten (toisten, kolmanten) rivi — mars!»
Sivuasentoon meneminen. Peräkkäisrivi jaetaan kahteen, jonka jälkeen toiset miehet astuvat askeleen etuviistoon, vasempaan tahi oikeaan, niin että kukin heistä tulee seisomaan sivupuolella sitä miestä, mikä alussa seisoi hänen edessään. Asentoaskel tehdään toisessa tempussa. Kun tavallisessa käynnissä on mentävä sivuasentoon, niin ensimmäisten miesten tulee askeleitaan hieman lyhentää, että toiset (pitennetyillä askeleilla) pikemmin pääsisivät heidän viereensä.
Taka-asentoon ja etuasentoon meneminen suoritetaan sivu-asennosta sillä tavoin, että ensimmäiset (eli toiset) astuvat askeleen joko etuviistoon tahi ulkoviistoon, joten uudestaan tullaan seisomaan toinen toisensa takana. Jos taka-asennosta on mentävä etuasentoon tahi päinvastoin, niin voidaan astua joko vasemmalta tahi oikealta puolelta. Edellisessä tapauksessa alkaa oikea, jälkimmäisessä vasen jalka, joka etuasentoon mentäessä astuu sisäviistosuuntaan, taka-asentoon mentäessä takaviistoon. Asentoaskel tehdään neljännessä tempussa. Jos etuasennosta on mentävä taka-asentoon esim. vasemmalta, niin tämä tehtävä voidaan suorittaa myöskin sillä tavoin, että tehdään vasemman jalan kantapäällä käännös vasempaan ja samassa tempussa vasen jalka astuu askeleen ulospäin, jonka jälkeen, yhä vasempaan kääntyen, mennään kolmella askeleella kumppanin taakse; ponnistusaskel tehdään neljännessä tempussa. Päinvastoin kun taka-asentoon mennään oikealta.
Jos oppilaat seisovat parittain (sivuasennossa) ja jos esim. vasenpuolisten miesten tulee mennä sivuasentoon oikealle, niin tämä asennonmuutos toimitetaan 4 tempussa joko etutietä tahi takatietä siten, että ensin mennään etuasentoon tahi taka-asentoon ja siitä sitten sivuasentoon oikealle.
Ensimmäisten pyörre toisten ympäri ja päinvastoin toimitetaan yhdistämällä kaksi sellaista, ennen selitettyä asennonmuutosta, jotka 4 tempussa suoritetaan. Kiertävä mies tulee siis kahdeksalla askeleella takaisin edelliseen asentoonsa. Jos pyörre tehdään esim. vasempaanpäin, tulee liikkuvan miehen pitää silmällä, että seisova mies aina on hänen vasemmalla kädellään.
Käyntiä harjoitetaan sekä »paikalla» että »eteenpäin». Edellisessä tapauksessa pysytään paikalla, mutta nostetaan joka askeleella jalka pari senttimetriä lattiasta. Käyntiä eteenpäin harjoitetaan alussa siten, että oppilaat, peräkkäisrivissä ollen, marssivat eteenpäin ympäri salia sitä tietä ja siinä tahdissa, jonka ensimmäinen — alussa opettaja itse — määrää. Tätä yksinkertaisinta käyntilajia sanotaan »kiertokäynniksi». Käyntiä alotetaan jotensakin voimakkaalla polkuaskeleella ja aina vasemmalla jalalla. Jo toinen askel on oleva keveä ja kimmoavainen. Oppilaitten väli rivissä noin metrin suuruinen. Kun opettaja komentaa »seis!», niin kaikki astuvat vielä täyden askeleen ja tekevät sitten ponnistuksella asentoaskeleen toisessa tempussa. Tätä harjoittaessa saattavat lapset alussa ääneensä lukea »yks’, kaks’». — Käyntiä voipi harjoittaa myöskin taaksepäin sekä sivullepäin; viimeksi mainitussa tapauksessa jalkaa ei saa siirtää toisen sivutse. Jos supistetun rintamarivin tulee siirtyä sivullepäin, tehdään ensin »jalkain sulkeminen», jonka jälkeen siirtyminen toimitetaan lyhkäsillä askeleilla sivullepäin verrattain nopeassa tahdissa.
Käyntilajeja. Tavallisessa kiertokäynnissä saattaa erilaisia käyntilajeja harjoittaa. Käynti, jossa joka neljäs, viides eli kuudes askel on polkuaskel, opettaa vasta-alkavaa tahtia noudattamaan. Käyntiä varpailla sanotaan »varvaskäynniksi», ja tätä käyntilajia on ahkerasti harjoitettava syystä, että lapset sen kautta oppivat keveästi ja kimmoavasti astumaan. Tanakäynniksi sanotaan sitä käyntilajia, jossa sääret ojennetuilla polviniveleillä astuessa nostetaan eteenpäin ([kuv. 5]). Porraskäynnissä nostetaan joka askeleella polvi eteen-ylöspäin ([kuv. 6]). Kääpiökäynnissä pidetään polvet notkistettuina ja kädet lanteilla ([kuv. 7]). Jättiläiskäynti tehdään varpailla ja pitkin askelin sekä kädet ylöspäin nostettuina ([kuv. 8]). Junamarssiksi sanotaan sitä käyntilajia, missä peräkkäisrivi yhä kiihtyvällä vauhdilla rientää eteenpäin. Kädet pidetään silloin edellä käyvän hartijoilla. Käyntiä jälkiaskeleilla harjoitetaan siten, että vasemman jalan astuttua askeleen eteenpäin, siirretään oikea jalka vasemman taakse, ja näin jatketaan, kunnes komennetaan »seis». Käynti vaihtoaskeleilla on edellisestä lajista muodostunut käyntilaji. Vasemman jalan astuttua ensimmäisen askeleensa ja oikean jalan siirryttyä vasemman taakse, astuu vasen jalka kolmannessa tempussa vielä kerran eteenpäin, jonka jälkeen oikea jalka siirretään eteenpäin, vasen jalka oikean taakse ja oikea uudestaan eteenpäin, j. n. e. Käyntiä nousahtamalla varpaille harjoitetaan siten, että jokaisen askeleen jälkeen etumaisella jalalla tehdään äkillinen varpaillenousu, ennenkuin toinen jalka eteenpäin siirretään. Hyppykäynti muistuttaa edellistä lajia, mutta varpaillenousun asemesta tehdään tässä harjoituksessa pieni hyppäys eteenpäin joka askeleen jälkeen.
Kuva 5.
Kuva 6.
Kuva 7.
Kuva 8.
Täyskäännös marssiessa on alussa tehtävä neljässä tempussa siten, että, yhä vasempaan kääntyen, astutaan 4 askelta paikalla. Jos käännös on tehtävä vasempaanpäin, niin opettaja lausuu »mars»-sanan silloin, kun oppilaat laskevat oikean jalkansa maahan; päinvastoin jos käännös tehdään oikeaan. Alussa ja kunnes varmuutta on saavutettu lukevat oppilaat ääneensä: »yks’, kaks’, kolme, neljä — yks’». Viimemainitussa tempussa vasen jalka voimakkaalla polkuaskeleella uudestaan alottaa käyntiä eteenpäin. Kun opettaja komentaa: »täyskäännös vasempaan — seis», niin lasten tulee lukea: »yks’, kaks’, kolm’, neljä».
Varmuutta saavutettuaan oppilaat harjoittakoot täyskäännöstä sotilaitten tavalla. Silloinkin tekosana lausutaan siinä silmänräpäyksessä, jolloin oikea jalka maahan lasketaan, sillä sotilaitten harjoituksissa täyskäännökset tehdään aina vasempaan. Mars-sanan jälkeen vasen jalka astuu täyden askeleen eteenpäin, jonka perästä oikea jalka asetetaan lyhemmän välin päähän vasemman eteen, hieman etuviistosuuntaan (katso [kuv. 9]) ja samassa tempussa tehdään käännös molemmilla jalkapohjilla vasempaan. Seuraavassa tempussa taas vasen jalka siirretään eteenpäin, käynnin uudestaan alottamista varten.
Kuva 9.
Kiertokäynnin ja käännöksen (neljällä askeleella) opittua on uusia käyntilajeja harjoitettava. Niistä mainittakoon tässä muutamia helpompia.
Kehäksi asettuminen. Kiertokäynnissä tehdään kehä yhä pienemmäksi ja ympyränmuotoisemmaksi. Tätä asettumistapaa käytetään useassa leikissä.
Käyntiä kiemuraan. Peräkkäisrivi marssii seuraavalla sivulla olevan kuvan osoittamalla tavalla. Kun ensimmäinen mies on saapunut kiemuran keskikohtaan, niin hän tekee äkkinäisen käännöksen vasempaan ja astuu kierteitten välisiä teitä takaisin. Kukin seuraa tarkasti edellä käyvää.
Kuva 10.
Mutkakäyntiä. Ensimmäinen astuu, muitten seuraamana, tasaista tahtia kaikenlaisia vääräviivaisia teitä pitkin (katso [kuv. 11]).
Vastakäyntiä. Rivin marssiessa eteenpäin ensimmäinen mies kääntyy takaisin ja astuu likellä riviä vastakkaiseen suuntaan ([kuv. 12]). Sillä paikkaa, missä ensimmäinen käännöksen teki, kaikki muutkin kääntyvät.
Käärmeenkäyntiä tehdään kuten edellistä, mutta vuorotellen vasempaan ja oikeaan ([kuvio 13]).
Kuva 11.
Kuva 12.
Kuva 13.
Läpikäyntiä. Tavallisesta kiertokäynnistä muodostetaan vääräviivainen kuvio, muodoltaan 8-numeron kaltainen ([kuv. 14]). Sillä kohtaa, missä kuvion eri osat käyvät ristiin, astuu mies kerrallaan, vuorotellen kummaltakin puolelta, kahden toiseen suuntaan menevän miehen välitse.
Pujottelukäyntiä. Kehäksi asettumisen jälkeen kääntyvät toiset miehet täydesti vasempaan, joten parit tulevat seisomaan vastatusten. Välit saavat olla verrattain suuret. Kysymyksessä olevaa käyntilajia suoritetaan siten, että esim. ensimmäiset miehet liikkuvat eteenpäin, kierrellen vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta toisten miesten sivutse. Viimemainitut miehet, seisoen paikoillaan, kurottavat vuorottain vasemman ja oikean kätensä ohimeneville. Pujottelukäyntiä saattaa tehdä myöskin siten, että sekä ensimmäiset että toiset liikkuvat yht’aikaa, kierrellen toinen toisensa sivutse ja ojentaen sivumennessään kätensä vastaantulevalle.
Keskeltäkäyntiä. Kun kiertokäynnistä uudestaan suora rivi on muodostettava, niin ensimmäinen, muitten seuraamana, marssii salin keskisuuntaa pitkin ja, tullessaan salin toiseen päähän, astuu hän paikalla, kunnes »seis»-sana lausutaan.
Kaksi-, neli- ja kahdeksanmiehisen rivin muodostaminen. Keskeltäkäynnin jälkeen ensimmäinen mies kääntyy vasempaan, toinen oikeaan, kolmas taas vasempaan j. n. e. Älköön kukaan astuko sivullepäin, ennenkuin hän on saapunut sille kohdalle, missä ensimmäinen mies käännöksensä teki. Salin toisessa päässä kaksi, eri suunnilta tulevaa yhtyy pariksi ([kuv. 15]), jonka jälkeen erityiset parit suorittavat saman marssiliikkeen, niin että saadaan nelimiehisiä rivejä ([kuv. 16]). Samalla tavalla muodostetaan 8-miehisiä rivejä, j. n. e. Jatkamalla marssiliikettä ja jakamalla rivejä kahtia saadaan vähitellen uudestaan alkuperäinen peräkkäisrivi.
Kuva 14.
Kuva 15.
Kuva 16.
Kaarimarssi. Tätä marssiharjoitusta usein käytetään, kun vapaaharjoituksia varten rintamarivistä on asentoihin mentävä. Käsitämme hyvin miten se tehdään, jos ajattelemme rintamarivin olevan jonkunlaisena säteenä ympyrässä. Säteen eli rivin toinen, ympyrän keskipisteessä oleva pää pysyy paikallaan, mutta toinen pää kulkee eteenpäin kehää pitkin, kunnes rivi, joka marssiliikettä tehtäessä on pidettävä vallan suorana ja suljettuna, tulee sellaiseen suuntaan, joka alkuperäisen suunnan kanssa muodostaa suoran kulman. Marssiessa on pää pidettävä käännettynä siihen sivumieheen päin, joka kehää pitkin astuu. Jos rivi on pienempi, esim. 3-, 4- tahi 5-miehinen, niin kaarimarssin saattaa parhaimmin suorittaa kolmella askeleella; neljännessä tempussa tehdään asentoaskel. Rivin ollessa niin pitkä, ettei askeleitten lukua voida määrätä, tulee lasten, uuteen suuntaan tultuaan, astua paikalla, kunnes toisin komennetaan.
Juoksua. Kun tavallisessa kävelymarssissa askeleitten lukumäärä on oleva ainakin 120 minuutissa, niin tämä luku on juoksumarssissa nouseva aina 180 saakka. Opettajan lausuttua »juoksuun eteenpäin», tulee jokaisen kallistaa ruumiinsa hieman eteenpäin ja samassa koukistaa käsivartensa suoraan kulmaan saakka. Itse juokseminen toimitetaan aina varpailla ja jotensakin ojennetuilla polviniveleillä, keveästi ja kimmoavasti. Pää pystyssä, rinta pullistettuna. Kun juoksua harjoitetaan tomua sisältävässä huoneessa, tapahtukoon hengittäminen nenän kautta. Askelten lukumäärä »seis»-sanan jälkeen on poikkeamatta oleva kolme, joten siis asento-askel tulee neljännessä tempussa. Kun juostessa täyskäännös tehdään, niin tekosana (mars), kuten käyntimarssissakin, on lausuttava siinä silmänräpäyksessä, jolloin oikea jalka maahan lasketaan. Käännös suoritetaan 4 tempussa paikalla-juoksun muodossa. Viidennessä tempussa alottaa taas vasen jalka ponnistuksella juoksua eteenpäin. Luetaan siis: (mars!) yks’, kaks’, kolm’, neljä, — yks’. Viimeinen sana lausutaan muita voimakkaammin.