ENSIN JA NYT.
Ensin mairekukkasin sun pääs ja rintas kaunistin,
—Katselit niin säihkysilmin.—
Ylistelin avujasi, kauneuttas kiittelin,
—Kuuntelit niin herkkäkorvin.—
Mettä luulin antavani, annoin myrkkyä;
Tein niin heikkouden synnin, tein sen lemmestä.
Nyt sua ohdakkeilla tuikin, polttiaisin hautelen,
—Katselet niin karsosilmin.—
Vasten mieltän' ivansuolaa sydämeesi kylvelen,
—Kuuntelet niin kammokorvin.—
Kuumeesen jos sairastuisit, myrkky hiestyis pois,
Vaan jos tuskaan kuolisit, niin syy mun lempen' ois.
30/7