KUKKATARHASSA.
Mielelläni istun täällä
Rannan kukkatarhassa;
Omenoit' on pääni päällä,
Ympär' ruusuin tuoksua.
Tyynnä, rauhallisna noita
Ruusuja ma katselen,
Mieli ei tee omenoita—
Muuta, muuta aattelen.
Saapuu ruusujen luo kukka,
Alle omenaisen puun:
Terässilmä, tummatukka,
Sanat soivat ruususuun.
Silloin rauha rinnassani
Vaihtuu outoon tuskahan:
Kukkaseksi muuttuvani
Soisin—neidon poimivan.
Tai jos omenainen öisin,—
Vaikk' ei sentään kieltyn puun
Neidon hyppysihin voisin
Sutkahtaa—luo ruususuun!
—Hiljaa, sydän! eihän korsi
Kukan kohtaloa saa,
Halvan laulajan ei varsi
Kanna onnen omenaa!
Laula lemmen tuskiasi
Kärsien kuin kyyhkynen,
Mutta jatka lentoasi
Kotkan lailla korkeellen!