PÄIVÄN SÄDE.
Oi, jos päivän säde öisin,
Niin sun silmäis kautta voisin
Tunkeutua sieluhus!
Valona siell' lämmittäisin,
Mit' ois mustaa, hävittäisin:
Vallan voittais sulous.
Vaan mä, ollen itse musta,
Kaipaelen valaistusta—
Sinä sieluhuni käyt.
Siellä loistat puhtautta,
Kauneutta, hurskautta—
Toivon-tähtenäni näyt.
Olet päivän säde hellä,
Joka lemmell' ijäisellä
Johdat mun luo auringon,
Josta rauhaa autuasta,
Josta—itse Jumalasta—
Vuotaa voima elohon.