ANARKISTI.
Mies näki niin paljon rikkaita,
Ne näyttivät onnellisilta.
Mut köyhä raukka hän kerjäsi
Ja usein vilussa värjätti.
Mies näki niin paljon rikkaita,
Mut itse hän kerjäsi.
Hän kerjuhun eksyi tehtaasta,
Kun siell' oli murtanut jalkansa.
Siit' asti köyhtyi ja vaimo läks
Luo naapurin, rikkaan ystäväks.
Hän kerjuhun eksyi tehtaasta,
Lapsjoukko jäi leivättömäks.
Ja katuja lapset kuljeksi.
Mut vanhinpa heistä kelpasi.
Se oli niin kaunis tyttönen,
Senvuoks se kelpasi valloillen.
Muut neljä katuja kuljeksi,
Yks kelpasi valloillen.
Nyt isä on aivan raivossaan.
Lie tuskin terve hän aivoiltaan.
Hän kulkee noituen valtoja.
Muut pitävät häntä hulluna.
Ja kyllä hän onkin raivossaan,
Mikä liekin aivoissa.
19/5 1890.